Purettavat ja rangaistavat eivät ole samat siirtokunnat

Lauantaina 6. syyskuuta 2026 uutistoimistot kertoivat kahden asiaan perehtyneen lähteen tiedon: Israelin pääministeri on määrännyt luvattomat etuvartioasemat purettaviksi Länsirannalta Yhdysvaltain painostuksesta. Israelilaisen lehden mukaan määräys koskee noin sataa etuvartioasemaa. Tiistaina 8. syyskuuta Ottawassa 12 maan ulkoministerit, Suomi mukaan lukien, vahvistivat aikovansa ottaa käyttöön kansallisia rajoituksia tai tukea eurooppalaisia rajoituksia tavarakaupalle kansainvälisen oikeuden vastaisten siirtokuntien kanssa.

Kaksi päivää, kaksi uutista ja niiden väliin syntyy kysymys, joka näyttää ristiriidalta. Israel purkaa laittomia siirtokuntia ja samaan aikaan 12 maata rankaisee siitä, että niitä on. Ristiriita katoaa, kun kaksi asiakirjaa asetetaan vierekkäin ja luetaan, mitä niissä sanotaan.

Sata ja sataneljäkymmentäkuusi

Länsirannalla on kahdenlaisia israelilaisia asutuksia ja niillä on Israelin omassa laissa eri asema. Tunnustettuja siirtokuntia on Israelin hallituksen hyväksymiä 146, kun rauhanjärjestön tilastoa lainaa uutistoimisto ja 127, kun lukua lainaa yhdysvaltalainen tutkimusjärjestö. Etuvartioasemia, jotka on rakennettu ilman valtion lupaa, on saman kahden lähteen mukaan 340 tai noin 200. Ne ovat tyypillisesti muutaman asuntovaunun rykelmiä kukkulalla. Israelin laki vaatii, että siirtokunta rakennetaan valtion maalle ja luvalla ja etuvartioasemilta puuttuu kumpikin. Valtio on ajoittain purkanut niitä ja ajoittain tunnustanut niitä jälkikäteen, jolloin ne pääsevät valtion rahoituksen piiriin.

Purkumääräys koskee tätä jälkimmäistä ryhmää. Valtiovarainministeri vahvisti määräyksen konferenssissa Jerusalemissa ja sanoi sen koskevan paikkoja, jotka on rakennettu alueille A ja B, eli palestiinalaishallinnon hallinnoimille alueille. Puolustusviranomaisten arvion mukaan sadasta luvattomasta etuvartioasemasta 15-20 on näillä alueilla.

Kahdentoista maan lausuma koskee toista ryhmää. Sen sanamuoto on kaupparajoitukset tavaroille siirtokunnista, jotka ovat laittomia kansainvälisen oikeuden mukaan. Sana etuvartioasema ei esiinny lausumassa kertaakaan. Kansainvälinen oikeus, johon lausuma nojaa, on turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2334 vuodelta 2016 ja se sanoo, ettei Israelin siirtokuntien perustamisella vuonna 1967 miehitetylle alueelle ole oikeudellista pätevyyttä. Päätöslauselma ei erottele etuvartioasemaa ja siirtokuntaa. Sille kaikki 146 tunnustettua ja kaikki 340 tunnustamatonta ovat samaa laittomuutta ja sen viides kohta kehottaa valtioita erottamaan toimissaan Israelin alueen ja miehitetyt alueet. Juuri tähän kohtaan kaupparajoitus perustuu.

Kansainvälinen oikeus on mennyt päätöslauselmaa pidemmälle. Kansainvälinen tuomioistuin antoi 19.7.2024 neuvoa-antavan lausunnon, jonka mukaan Israelin läsnäolo miehitetyllä alueella on laitonta ja Israelin on siirrettävä kaikki siirtokuntalaiset pois kaikista siirtokunnista. Lausunto ei tunne sanaa etuvartioasema. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous vaati muutamaa kuukautta myöhemmin miehityksen päättämistä vuoden kuluessa ja määräaika umpeutui syyskuussa 2025. Kansainvälisen oikeuden mitta ei siis enää ole vain 146 siirtokuntaa. Se on koko läsnäolo.

Purettavat ovat siis sata etuvartioasemaa, jotka ovat laittomia Israelin oman lain mukaan. Rangaistavat ovat sataneljäkymmentäkuusi siirtokuntaa, jotka ovat laittomia kansainvälisen oikeuden mukaan ja laillisia Israelin lain mukaan. Joukot eivät leikkaa toisiaan lausumien tekstissä. Kumpikaan asiakirja ei mainitse toista.

Samalla viikolla tapahtui kolmaskin asia, jota kumpikaan uutinen ei kerro. Siirtokuntia seuraava yhdysvaltalainen järjestö raportoi 4. syyskuuta, että Israel julisti 1 522 dunamia maata valtion maaksi, jotta kaksi laittomasti rakennettua etuvartioasemaa voidaan laillistaa jälkikäteen. Sama raportti lainaa pääministeriä, jonka mukaan hänen hallituksensa on vuodesta 2022 perustanut 84 uutta siirtokuntaa ja 150 etuvartioasemaa. Purkaminen ja laillistaminen ovat siis saman viikon toimia.

Mitä Yhdysvallat vaati

Yhdysvaltain vaatimus ei koskenut siirtokuntia. Se koski väkivaltaa.

Elokuun puolivälissä siirtokuntalaiset piirittivät päiväkausia palestiinalaiskotia Qusran kylässä Nablusin eteläpuolella. Yhdysvaltain Israelin-suurlähettiläs kutsui piiritystä hirvittäväksi terroriteoksi. Syyskuun alussa hän tapasi palestiinalaisamerikkalaisia Turmus Ayyan kylässä ja sanoi, että on tärkeää jatkaa painostamista, koska muutamien ihmisten teot ovat vahingollisia kaikille, israelilaisille ja palestiinalaisille yhtä lailla. Israelilaisen lehden lainaamat virkamiehet kuvasivat pääministerin huolen tarkemmin: Yhdysvaltain hallintoa huolestuttaa, että se, mitä alueella B tapahtuu, laajenee ja kansallisen turvallisuuden neuvostolta on selvät ohjeet purkaa etuvartioasemat, varmasti ainakin alueella B.

Vaatimus kohdistuu siis siihen osaan siirtokuntahanketta, joka on laitonta Israelin omankin lain mukaan ja joka työntyy alueille, jotka on sovittu palestiinalaishallinnolle. Se ei kohdistu 146 tunnustettuun siirtokuntaan eikä siihen kaupankäyntiin, jonka 12 maata aikoo rajoittaa.

Miksi juuri tämä vaatimus

Yhdysvaltain ja Israelin välinen sopimusasiakirja on yksi ja siinä on yksi ehto. Elokuun 13. päivänä 2020 Yhdysvallat, Israel ja Arabiemiirikunnat julkaisivat yhteisen lausuman, jolla Abrahamin sopimukset alkoivat. Sen lause kuuluu: presidentin pyynnöstä ja Arabiemiirikuntien tuella Israel keskeyttää suvereniteetin julistamisen alueille, jotka on hahmoteltu presidentin rauhanvisiossa ja keskittää voimansa suhteiden laajentamiseen muihin arabi- ja muslimimaihin. Sopimusten julistus itse ei mainitse siirtokuntia, Länsirantaa eikä liittämistä lainkaan, eikä Emiirikuntien kanssa tehty rauhansopimus mainitse niitä yhdessäkään 24 artiklassaan. Ehto on siis yhdessä lauseessa yhdessä lausumassa ja se on presidentin pyyntö.

Sama ehto elää sopimusten laajentamisessa. Israelilaisen yleisradion mukaan Saudi-Arabian kruununprinssi sanoi syyskuussa 2025, että Länsirannan liittäminen Israeliin lopettaisi kaikki mahdollisuudet suhteiden normalisointiin ja Emiirikunnat oli aiemmin kutsunut liittämistä punaiseksi lipuksi, joka voisi johtaa maan eroon sopimuksista.

Näiden kolmen rivissä vaatimus ei enää näytä poikkeukselta. Sopimusten ainoa kirjattu ehto on, ettei Israel ota haltuunsa aluetta, joka on merkitty toiselle. Etuvartioasemat alueilla A ja B ottavat haltuun juuri sitä aluetta. Suurlähettilään painostus, virkamiesten kuvaama huoli alueesta B ja vuoden 2020 lause ovat saman politiikan kolme ilmausta ja politiikka on Yhdysvaltain oma hanke.

Raha kulkee kahteen suuntaan, eri kokoisina

Kysymys siitä, kuka on kenenkin käskyvallassa, on mitattavissa rahasta ja mittaus vaatii, että molemmat suunnat mitataan samalla tarkkuudella.

Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun mukaan Yhdysvallat on antanut Israelille tähän mennessä 174 miljardia dollaria kahdenvälistä apua ja ohjuspuolustusrahoitusta. Voimassa oleva kymmenvuotinen yhteisymmärryspöytäkirja vuosille 2019-2028 sitoo Yhdysvallat 38 miljardiin dollariin sotilasapua, eli 3,8 miljardiin vuodessa ja vuoden 2024 määrärahalaissa se toteutui 3,3 miljardina sotilasrahoitusta ja 500 miljoonana ohjuspuolustusta. Pöytäkirja on voimassa syyskuun 2028 loppuun, eikä seuraavasta ole vielä aloitettu neuvotteluja.

Toiseen suuntaan Israelin valtio ei voi maksaa lainkaan. Yhdysvaltain liittovaltion laki kieltää ulkomaista valtiota ja ulkomaan kansalaista antamasta suoraan tai välillisesti lahjoitusta liittovaltion vaaleihin ja kielto kattaa myös riippumattoman kulutuksen eli sen rahan, joka kulkee ehdokasta tukevien super PAC -komiteoiden kautta. Kongressin tutkimuspalvelu kirjoittaa, että julkinen aineisto osoittaa vain vähän merkkejä ulkomaisen rahan järjestelmällisestä tunkeutumisesta vaaleihin ja Israelin valtion suorasta rahoituksesta yhdellekään presidenttiehdokkaalle ei ole dokumentoitua tapausta. Se, mitä valtio tekee, on rekisteröityä vaikuttamista. Israelin ulkoministeriön lukuun toimiva viestintätoimisto on ilmoittautunut ulkomaisten päämiesten rekisteriin ja sen tilityksessä on heinäkuulta 2025 lähes 200 000 dollarin ennakko somekampanjan kuluihin. Ministeriö sai lisäksi vuoden 2025 budjetissa 150 miljoonan dollarin lisärahan julkisuusdiplomatiaan, kaksikymmenkertaisesti aiempaan verrattuna ja osa siitä kohdennetaan amerikkalaisille yliopistokampuksille.

Israel-myönteinen raha Yhdysvaltain vaaleissa on siis amerikkalaista rahaa ja sitä on kahdenlaista. Yhdysvaltalainen vaalirahoitusta seuraava järjestö luokittelee Israel-myönteisen alan, jonka lahjoitukset olivat vuoden 2024 vaalikaudella 78,1 miljoonaa dollaria, 58 prosenttia demokraateille ja 40 prosenttia republikaaneille ja jonka lobbausmenot olivat 5,0 miljoonaa. Sen yläpuolella on toinen virta, joka ei näy alaluokituksessa, koska se on yksityistä varallisuutta. Yhden kasinoyhtiön perustaja ja hänen leskensä olivat vuoden 2016 vaalikaudella koko maan toiseksi suurin lahjoittaja 82,6 miljoonalla, vuonna 2020 suurin 218,2 miljoonalla ja vuonna 2024 kolmanneksi suurin 148,3 miljoonalla. Vuonna 2024 leski antoi liittovaltion vaalilautakunnan omien tilitysten mukaan kuudessa erässä 106 miljoonaa dollaria yhdelle super PAC -komitealle, joka tuki nykyistä presidenttiä ja jonka koko kausi oli 114,8 miljoonaa. Yksi lahjoittaja oli siis yli 90 prosenttia komitean rahoista. Perheen Israel-yhteys on julkinen: se omistaa israelilaisen päivälehden, puolet republikaanien juutalaisen koalition vaalirahastosta on tullut siltä ja vaalirahoitusta seuraavan järjestön mukaan perhe oli osaltaan taivuttamassa presidenttiä siirtämään suurlähetystön Jerusalemiin ja tarjoutui maksamaan siirron.

Yksi laskutoimitus riittää ja se lasketaan nyt molemmat virrat mukana. Vuoden 2024 vaalikaudella Israel-myönteinen raha Washingtoniin oli alan 78 miljoonaa ja yhden perheen 148 miljoonaa, yhteensä 226 miljoonaa. Samana kahtena vuotena Washingtonin sotilasapu Jerusalemiin oli 7 600 miljoonaa. Suhde on noin 34 yhteen. Pienempi virta on yhden perheen ja yhden puolueen rahaa yhdelle ehdokkaalle, suurempi virta on kongressin kymmenvuotinen sitoumus. Se, joka maksaa 34 osaa, voi esittää vaatimuksen sille, joka saa ne. Suhdeluku yksinkertaistaa ja se on sanottava: tutkimus ei tue kertomusta, jossa raha ostaisi äänen suoraan, vaan kuvaa vaikutuksen kulkevan pääsyn ja asialistan kautta. Yksinkertaistus ei todista, ettei rahalla olisi vaikutusta. Tämä ei kerro, kumpi on oikeassa. Se kertoo, kumpaan suuntaan vaatimus voi kulkea ja se kertoo myös, kenen puoleen presidentti kääntyy, kun hän tarvitsee vaalirahaa.

Miten Israel vastasi

Pääministerin kanslia ei vastannut kommenttipyyntöön. Valtiovarainministeri vahvisti määräyksen ja sanoi samassa lauseessa olevansa siitä eri mieltä ja lisäsi, että hallitus on edistänyt siirtokuntia alueella C valtavin harppauksin. Virkamies kuvasi lehdelle toimeenpanon arkea: me tyhjennämme ne ja aamulla he ovat takaisin, eikä tämä ole tehokasta yksin. Kuusi päivää määräyksen jälkeen yksikään lähde ei kertonut purkamisten alkaneen.

Samalla viikolla 12 maan aikomus muuttui yhden maan teoksi. Britannian ulkoministeri ilmoitti parlamentissa, että maa kieltää kaikkien siirtokunnissa tuotettujen tavaroiden tuonnin ja sanoi Israelin harjoittavan etnistä puhdistusta. Israel vastasi neljällä vastatoimella, joihin kuuluivat 12 brittiläisen kansanedustajan maahantulokielto ja Britannian Jerusalemin-konsulaatin sulkeminen. Purkumääräys ja kaupparajoitus eivät siis ole vain kaksi eri mittaa. Ne ovat samalla viikolla kasvaneet eri kokoisiksi: toinen on toistaiseksi määräys, jota ei ole pantu toimeen, toinen on kielto, joka on jo sulkenut konsulaatin.

Sanottu ja tehty ovat siis eri asioita ja tehty on toistaiseksi valtion maaksi julistettu 1 522 dunamia kahden etuvartioaseman laillistamiseksi.

Sama sana, kaksi mittaa

Kirjoitus tuntee tilanteen, jossa samaa asiaa mitataan kahdella mitalla ja sanoo siitä yhden lauseen:

"Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus."

Sananl. 20:10

Lause ei koske vain kauppiasta. Se koskee jokaista, joka sanoo sanan laiton ja jättää kertomatta, kumpaa lakia hän tarkoittaa. Israel mittaa omalla laillaan ja sillä mitalla sata etuvartioasemaa on laittomia ja 146 siirtokuntaa laillisia. Se mitta ei kuitenkaan ole kiinteä. Siirtokuntia seuraava israelilainen rauhanjärjestö on laskenut, mitä perustetuille etuvartioasemille on tapahtunut: kaksi on häädetty, 33 on laillistettu ja vähintään 48 on laillistamisen alla. Purettava ei ole pysyvä joukko vaan välivaihe tiellä, jonka päässä on tavallisesti laillistaminen. Israelin oma mitta on liikkuva raja, jonka yli etuvartioasema siirtyy ajan myötä. Ne 12 maata mittaavat turvallisuusneuvoston mitalla ja sillä kaikki ovat laittomia. Yhdysvallat ei mittaa siirtokuntia lainkaan vaan väkivaltaa ja aluetta B. Kolme mittaa ja kaikki kolme antavat oman tuloksensa samasta maasta. Lukija, jolle tarjotaan sanaa laiton, ei voi tietää, mitä hänelle sanotaan, ennen kuin hän kysyy, mikä mitta on kädessä.

Rakenteesta hyötyy se, jonka mitta pysyy käytössä. Sadan asuntovaunuleirin purkaminen Israelin oman lain nojalla jättää 146 kaupunkia saman lain suojaan ja niiden laillistaminen jatkuu. Kaupparajoitus siirtokuntien tuotteille osuu tunnustettuihin siirtokuntiin ja jättää etuvartioasemat, joilla ei ole tuotantoa, koskematta. Yhdysvaltain vaatimus alueesta B suojaa sen omaa sopimusta, jonka ainoa ehto on, ettei aluetta oteta. Jokainen mitta suojaa mittaajan omaa asiaa. Häviäjä on pienin ja hänellä ei ole mittaa lainkaan: kylä, jonka koti piiritettiin päiväkausia ja etuvartioaseman perhe, jonka vaunu siirretään ja joka palaa aamulla.

Kirjoituksessa on myös kuva siitä, mitä tapahtuu, kun kaikki kansat tarttuvat samaan kiveen:

"Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan."

Sak. 12:3

Kahtenatoista maana, yhtenä suurvaltana ja yhtenä hallituksena samaa kiveä nostetaan nyt kolmesta suunnasta ja jokainen nostaja on tuonut oman mittansa. Kivi ei ole vaihtunut. Mitat ovat.