Myyjä saa arvioida, mitä ostaja tarvitsee

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa on lause, joka on tarkoitus poistaa. "Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto." Sosiaali- ja terveysministeriön esitysluonnos oli lausunnoilla toukokuusta heinäkuuhun 2026 ja lausuntoja tuli 110. Oikeuskanslerin ennakkotarkastus valmistui 3.9.2026 ja esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuun lopulla, voimaan vuoden 2027 alusta. Valtioneuvoston tiedote perustelee sen näin: "Esteiden purkaminen lisäisi hyvinvointialueiden mahdollisuuksia järjestää palveluita alueiden asukkaiden näkökulmasta laadukkaalla, vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla."

Esityksessä on kolme muutosta, jotka kuuluvat yhteen. Lause omasta tuotannosta poistetaan. Päivystyksen hankintakieltoa lievennetään niin, että ympärivuorokautisen päivystyksen voisi ostaa yksityiseltä tietyillä paikkakunnilla. Uusi pykälä sallii, että hoidon tarpeen arviointi, lähetteen käsittely ja päätös potilaan ottamisesta erikoissairaanhoitoon annetaan yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi osana ostopalvelua. Aiemmin se oli pääsääntöisesti kiellettyä. Kolme muutosta tekee yhdessä yhden asian: ostajalta poistetaan velvoite osata itse se, mitä se ostaa ja myyjälle annetaan oikeus arvioida, mitä ostaja tarvitsee.

Tässä sarjassa on jo katsottu, mitä ostopalvelujen väärinkäytöstä tiedetään: Ruotsissa puolet tutkituista henkilökohtaisen avun yrityksistä on kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, Suomessa hoivan laskutuspetoksista ei löydy yhtään tuomiota, koska kukaan ei ole laskenut. Silloin löytyi kolme ehtoa, jotka toistuvat jokaisessa väärinkäytetyssä palvelussa: maksaja maksaa tuottajan omasta raportoinnista, rekisteröinti tehdään tuottajan ilmoittamista tiedoista ja osa toiminnasta on rakennettavissa valvonnan ulkopuolelle. Ne kolme ovat yhä voimassa. Nyt niiden rinnalle tulee neljäs.

Lause, joka poistetaan

Lause ei ole laissa sattumalta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia kävi lausunnossaan kesäkuussa 2026 läpi, mistä se tuli. Hallituksen esitys vuodelta 2020 perusteli sen sillä, että hyvinvointialue ei voi hankkia yksityiseltä "niin laajoja alueellisia tai toiminnallisia kokonaisuuksia, ettei se kykene tosiasiassa huolehtimaan järjestämisvastuustaan". Sen takana on perustuslakivaliokunnan kanta vuodelta 2018, kun se arvioi valinnanvapauslakia: julkisella vallalla on "perustuslain 19 §:stä seuraava velvollisuus ylläpitää riittävästi omaa tuotantoa sen varmistamiseksi, että se voi kaikissa tilanteissa turvata jokaiselle riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut". Lause omasta tuotannosta on siis perustuslain 19 pykälän jalanjälki tavallisessa laissa. Se kertoo, kenen on kyettävä hoitamaan, kun sopimus päättyy, yritys kaatuu tai sairaus leviää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kirjoitti lausunnossaan, että "esitetty muutos on merkitykseltään epäselvä". Laissa säädettäisiin yhä, että alueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata järjestämisestä kaikissa tilanteissa. Poistetaan vain lause, joka sanoo, millä se osaaminen on pidettävä yllä. Tehy kirjoitti pitävänsä välttämättömänä, "että hyvinvointialueilla säilyy ja vahvistuu riittävä oma palvelutuotanto". SuPer kirjoitti, ettei keventäminen saa johtaa siihen, että julkisen vallan vastuu yhdenvertaisesta saatavuudesta "tosiasiallisesti siirretään markkinaehtoisen palvelutuotannon varaan". Hyvinvointiala HALI kirjoitti päinvastaista: nykyinen sääntely on tulkinnanvaraista ja on voinut johtaa siihen, että "hyvinvointialueet ovat suhtautuneet tarpeettoman varovaisesti palvelujen hankintaan yksityisiltä palveluntuottajilta". Varovaisuus on siis se vika, joka korjataan.

Arvio, joka siirtyy myyjälle

Toinen muutos on suurempi kuin ensimmäinen, vaikka se on kirjoitettu uudeksi alapykäläksi. Nykyinen laki sanoo, että hyvinvointialueen on itse vastattava palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista, kun se ostaa palveluja yksityiseltä. Perustuslakivaliokunta perusteli sen vuonna 2021 näin: "Valiokunta pitää julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa osoitetun turvaamisvelvollisuuden ja myös hyvinvointialueiden järjestämistehtävän asianmukaisen hoidon kannalta sinänsä perusteltuna, että julkisen vallan vastuulle kuuluu erikoissairaanhoitoon pääsyä koskeva palvelutarpeen arviointi." Uusi pykälä antaisi juuri tämän arvion yksityiselle.

Mekanismi on arkinen. Se, joka arvioi, tarvitseeko potilas erikoissairaanhoitoa, päättää samalla, syntyykö lasku. Tähän asti arvion teki maksaja. Jatkossa sen saa tehdä myyjä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sanoi asian omin sanoin: esitykseen "sisältyy sekä perustuslaillisia epävarmuuksia, joita tulee vielä selvittää, että potilasturvallisuusriskejä" ja potilaan hoitoon ottamiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä, jota ei tulisi voida siirtää organisaation ulkopuolelle. Oikeusasiamiehen kanslia huomautti, ettei luonnoksessa ole lainkaan arvioitu, soveltuuko nykyinen virkavastuusäännös uusiin ulkoistettaviin tehtäviin. Lääkäriliitto kirjoitti: "Esitys on valmisteltu huolimattomasti." Sen perustelu oli tekninen ja tarkka: rinnakkaistekstien ja lakiehdotuksen pykälät olivat merkittävästi erilaiset, mikä johtaa lausunnonantajia harhaan. Lupa- ja valvontavirasto löysi saman: rinnakkaisteksteissä vanha kielto oli yhä paikallaan, vaikka uusi pykälä sen kumoaa.

Valvoja sanoo ei

Lupa- ja valvontavirasto aloitti vuoden 2026 alussa ja kokosi itseensä aluehallintovirastojen ja Valviran sote-valvonnan. Se on siis se viranomainen, jonka on jatkossa valvottava sitä, mitä nyt sallitaan. Sen lausunto on aineiston painavin, koska se ei nojaa periaatteeseen vaan omaan valvontatietoon.

Virasto ei kannata oman tuotannon lauseen poistoa. Perustelu on mittaus: "Viranomaisvalvonnassa on tullut esille viitteitä siitä, että hyvinvointialueilla, joilla ei ole ollut riittävää omaa palvelutuotantoa, palvelunjärjestäjän järjestämisvastuulle kuuluvan palvelutuotannon ohjaus ja valvonta on ollut riittämätöntä." Alue, jolla ei ole omaa tuotantoa, ei ole puuttunut ostamissaan palveluissa havaitsemiinsa epäkohtiin tai ei ole voinut, koska hankintasopimusten ehdot olivat puutteelliset. Päivystyksestä virasto kirjoitti, että "laajat palvelujen ylläpidon kokonaisulkoistukset voivat olla laadultaan vaihtelevia" ja että epäonnistunut ulkoistus, jota alue ei omavalvonnalla saa korjattua, johtaisi merkittävään alueelliseen eriarvoisuuteen päivystyksen saatavuudessa ja potilasturvallisuudessa. Sitten se nimesi paikan. Osa päivystyspaikkakunnista sijaitsee rajaseudulla tai edellyttää yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, "mm. Ivalo". Viraston johtopäätös on yksi lause: hyvinvointialueella tulee kaikissa tilanteissa olla kriittiset palvelut, kuten päivystyksen järjestäminen, omana palvelutuotantonaan.

Sama ilmiö näkyi jo ennen tätä esitystä. Valvira kirjoitti helmikuussa 2024, että hyvinvointialueet eivät omavalvonnallaan täysin pysty turvaamaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja riittävyyttä. Valtiontalouden tarkastusvirasto kirjoitti samana vuonna, ettei alueiden tilinpäätöksistä selviä yksityisten ostopalvelujen määrä. Ostaja ei siis tiedä, paljonko se ostaa, eikä valvo, mitä se saa. Sen käteen jäi tähän asti yksi mitta: oma tuotanto, johon ostettua voi verrata hinnassa, laadussa ja henkilöstössä. Sekin poistetaan.

Mitä ostaminen on maksanut

Ostopalvelujen koko tiedetään vain otoksesta. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat kysyi 11 alueelta ja sai vastaukseksi, että muihin ostopalveluihin kuin vuokratyöhön kului 2,36 miljardia euroa tammikuusta syyskuuhun 2023. Koko maalle ja koko vuodelle arvio oli 5,7 miljardia. Vuokratyö oli sen päälle noin 625 miljoonaa. Kahdenkymmenenyhden alueen virallista lukua ei ole, koska tilinpäätös ei sitä erottele.

Se, mitä ostaminen on tehnyt, tiedetään paremmin. Meri-Lapin kunnat ulkoistivat Länsi-Pohjan keskussairaalan yksityiselle yhtiölle vuonna 2017 sopimuksella, jonka piti kestää vuoteen 2033. Aluevaltuusto päätti lokakuussa 2023 äänin 30–29 jatkaa sopimusta. Lapin hyvinvointialueen arviointiryhmä laski sitten, mitä se maksaa: sairaaloiden tuottavuustilastosta ilmenevä kustannusten poikkeama maan tarvevakioidusta keskiarvosta "on Meri-Lapissa noin 17,4 miljoonaa euroa vuodessa". Meri-Lapin asukkaat käyttivät medisiinisillä vuodeosastoilla 60 hoitopäivää tuhatta asukasta kohti, kun muualla Lapissa luku oli 39. Sairaalan kapasiteetti oli ylimitoitettu 57 000 asukkaan tarpeisiin ja sinne ohjautui potilaita, jotka olisi pitänyt hoitaa perusterveydenhuollossa. Aluehallitus päätti 27.4.2026 irtisanoa sopimuksen päättymään viimeistään vuoden 2027 lopussa. Ylikäyttö ei ollut petos. Se oli sitä, mitä tapahtuu, kun tarjonta on matalalla kynnyksellä ja myyjä hyötyy jokaisesta hoitopäivästä.

Etelä-Pohjanmaa irtisanoi Kuusiokuntien kokonaisulkoistuksen lokakuussa 2023, viisi vuotta ennen sopimuksen päättymistä. Tuottajayhtiön toimitusjohtaja sanoi, että päätös oli "äärettömän suuri pettymys", koska aluevaltuustosta oli tullut pelkkiä kehuja. Kainuun hallintokokeilusta kerrottiin vuonna 2011, että kustannusten nousua oli hillitty "jopa noin sadan miljoonan euron verran". Valtion taloudellinen tutkimuskeskus rakensi Kainuulle vertailumaakunnan ja laski uudelleen: Tilastokeskuksen aineistolla säästö oli pienestä lisäyksestä alle neljään miljoonaan ja kaikki estimaatit olivat tilastollisesti merkityksettömiä. Säästö, jota kukaan ei ollut mitannut, oli sata miljoonaa. Mitattu säästö oli lähellä nollaa.

Tämä on se tausta, jota vasten esitys annetaan. Alueiden alijäämä vuosilta 2023 ja 2024 oli yhteensä 2,2 miljardia euroa. Syyskuun 2025 lopussa yhteenlaskettu tulos oli 640 miljoonaa plussalla ja Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti, millä: "terveyskeskuksia lakkauttamalla, sairaanhoidosta tinkimällä ja omaisuutta myymällä". Valtiovarainministeriö käynnisti 16.6.2026 arviointimenettelyn Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Kymenlaakson hyvinvointialueilla. Menettely rajoittaa alueen päätösvaltaa. Samana kesänä oli lausunnoilla esitys, joka avaa ostamisen leveämmälle. Alue, jolla on vähiten rahaa ja vähiten päätösvaltaa, on se, jolle ostaminen on helpoin tie ulos.

Naapurit, jotka mittasivat

Ruotsi avasi perusterveydenhuollon valinnanvapaudelle vuonna 2010. Valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen arvioi sen vuonna 2014 ja kirjoitti, että uudistus on tehnyt vaikeammaksi noudattaa periaatetta, jonka mukaan vaikeimmin sairaat hoidetaan ensin. Skånessa 1 700 vakavasti sairasta ei tavannut lääkäriä kahden vuoden aikana. Samana aikana tuli 47 000 uutta kävijää, joilla oli lieviä tai itsestään paranevia oireita. Terveet kävivät lääkärissä useammin ja sairaat harvemmin. Vuokralääkärien tarve on suuri koko maassa "ja suurin harvaan asutuilla seuduilla". Hoidon analyysivirasto Vårdanalys totesi 2021, että lähes kaikki uudistuksen jälkeen perustetut yksityiset terveyskeskukset ovat suurkaupungeissa tai tiheään asutuilla alueilla. Yksityinen tuottaja menee sinne, missä on maksavia asiakkaita, ei sinne, missä on tarve. Ivalon päivystys on tarvetta.

Norjan Riksrevisjonen tarkasti vuonna 2020 hoitopaikan vapaan valinnan jonotietoja. Ministeriö kirjasi tarkastuksen yhteydessä, että "potilaat odottavat useammin ennakoitua pidempään yksityisissä hoitopaikoissa kuin julkisissa". Tanskan Rigsrevisionen totesi maaliskuussa 2023, että alueet maksoivat vuonna 2021 noin yhdeksän miljardia kruunua 3 298 yksityislääkärille eivätkä ne olleet valvoneet laskutusta tehokkaasti. Sama puute oli todettu jo 2012. Valvontaa vaikeutti se, että alueet eivät terveyslain mukaan "voi vaatia saada potilasasiakirjoja lääkäreiltä valvontaa varten". Maksaja ei saa katsoa, mistä se maksaa. Suomessa valvontalaki sallii tarkastuksen etäyhteydellä, jolloin tarkastettava pitelee kameraa. Tanskassa maksaja ei saa edes asiakirjaa. Kolmessa maassa sama mekanismi eri kohdassa: myyjä tietää, ostaja ei.

Kuka hyötyy rakenteesta

Hyötyjä ei tarvitse arvata, koska hyötyjät ovat kirjoittaneet sen itse. Terveystalo päivitti sijoittajilleen toimintaympäristön kuvausta 17.7.2026, kaksi viikkoa lausuntokierroksen päättymisen jälkeen: "Hallitus on purkanut ja aikoo vielä purkaa myös muita hyvinvointialueiden lainsäädännöllisiä esteitä yksityisten palveluntuottajien hyödyntämiseksi. Hallitusohjelman toimenpiteiden arvioidaan tukevan yksityisen palvelutuotannon kysynnän kasvua ja tuovan uusia mahdollisuuksia julkisrahoitteisten, yksityisesti tuotettujen palveluiden toteuttamiseen." Hyvinvointiala HALI kirjoitti marraskuussa 2023, että "lainsäädännöstä on purettava esteet yritysten ja järjestöjen hyödyntämiselle" ja että hallitusohjelmaan on kirjattu, että niihin puututaan. Esitys on siis vuosia toivotun kampanjan tulos, ei äkillinen aloite.

Omistus kertoo, minne hyöty kulkee. Mehiläisen omistavat vuoden 2025 lopussa CVC Capital Partners noin 41 prosentilla ja Hellman & Friedman noin 38 prosentilla; suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat vähemmistössä. Yhtiön liikevaihto kasvoi 2025 lähes 17 prosenttia 2,4 miljardiin euroon ja se laajeni kolmeen uuteen maahan. Uuden pääomasijoittajan tiedote sanoo, mihin raha menee: kasvustrategia "keskittyy laajentumiseen sekä Suomessa että kansainvälisillä markkinoilla". Esperi Caren omistaa luxemburgilainen pääomasijoittaja Triton, joka kuvaa yhtiötä sivuillaan luotetuksi kumppaniksi Suomen hyvinvointialueille. Hyvinvointialueen ostos on siis kansainvälisen rahaston tuotto ja rahaston tehtävä on kasvattaa sitä.

Työnantajien oma järjestö sanoi, mitä se maksaa: "Ostopalveluiden lisääntyminen lisää todennäköisesti kilpailua osaavasta henkilökunnasta eri palveluntuottajien kesken ja kasvattaa kustannuksia." Sama hoitaja, joka lähtee alueen palkkalistalta yhtiöön, myydään alueelle takaisin kalliimmalla. Alue maksaa kahdesti: ensin menettämästään osaamisesta ja sitten sen ostamisesta.

Häviäjä on potilas, jonka hoidon tarpeen arvioi se, joka hyötyy hoidosta. Hän on Meri-Lapin asukas, joka makasi vuodeosastolla tarpeettoman hoitopäivän, koska päivä oli myyjälle tuloa. Hän on Skånen vakavasti sairas, joka ei tavannut lääkäriä, koska lääkärin aika meni lievästi sairaisiin. Hän on Ivalon päivystyksen asiakas, jos kokonaisulkoistus epäonnistuu eikä alueella ole enää ketään, joka osaisi hoitaa itse. Häviäjä on myös alue, jolla ei ole enää mittaa. Ostaja, joka ei tuota mitään itse, ei tiedä, mitä palvelu maksaa, mitä se vaatii, eikä sitä, milloin lasku on väärä. Se tietää vain sen, mitä myyjä kertoo.

Paimenet, jotka kaitsevat itseään

Hesekiel kirjoitti paimenista, joille lauma oli annettu ja jotka söivät sen.

Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille-paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.

Hes. 34:2–4

Paimenen vika ei ollut se, että hän söi. Se oli se, ettei kukaan muu kuin hän itse arvioinut, mitä lauma tarvitsee. Perustuslaki antoi arvion julkiselle vallalle juuri siksi, ettei se kuuluisi sille, joka syö. Esitys siirtää sen takaisin.

Laki on vielä antamatta. Eduskunta voi pyytää perustuslakivaliokunnan lausunnon ja valiokunta on jo kahdesti sanonut, kenelle arvio kuuluu. Lause omasta tuotannosta on yhä laissa. Se on lyhyt ja se on ainoa kohta, jossa ostajalla on vielä oma mitta.

Lähteet

• Sosiaali- ja terveysministeriö. (2026). Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta, VN/8063/2025, lausuntoaika 25.5.–3.7.2026; hankesivu STM029:00/2025.
• Valtioneuvosto. (2026, 25. toukokuuta). Tiedote lausuntopyynnöstä.
• Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 8 § ja 12 §, ajantasainen teksti (Finlex).
• Lupa- ja valvontavirasto. (2026, 3. heinäkuuta). Lausunto esitysluonnoksesta.
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2026, 1. heinäkuuta). Lausunto.
• Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia. (2026, 25. kesäkuuta). Lausunto (sisältää viittaukset HE 241/2020 vp s. 671–673, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 17/2021 vp).
• Oikeuskanslerinvirasto. (2026, 17. kesäkuuta). Lausunto.
• Suomen Lääkäriliitto, Tehy, SuPer, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Hyvinvointiala HALI. (2026, kesä–heinäkuu). Lausunnot.
• Valvira. (2024, 20. helmikuuta). Tiedote hyvinvointialueiden omavalvonnasta.
• Valtiontalouden tarkastusvirasto. (2024). Tarkastuskertomus hyvinvointialueiden ostopalveluista.
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT. (2023, 19. joulukuuta). Tiedote vuokratyön ja ostopalvelujen kustannuksista.
• Valtiovarainministeriö. (2026, 16. kesäkuuta). Tiedote arviointimenettelyn käynnistämisestä.
• Maaseudun Tulevaisuus. (2025, 21. marraskuuta). Hyvinvointialueiden talous.
• Lääkärilehti. (2026, huhtikuu). Lapin arviointiryhmän raportti Länsi-Pohjan sairaalasta; Kuntalehti 23.10.2023 äänestyksestä.
• Yle. (2023, 30. lokakuuta). Etelä-Pohjanmaan päätös Kuusiolinnan sopimuksesta.
• Kuntalehti. (2011, 31. elokuuta). Kainuun hallintokokeilun säästöarvio; VATT Working Papers 65/2015.
• Riksrevisionen. (2014). Primärvårdens styrning, RiR 2014:22, lehdistötiedote; Vårdanalys 2021:11.
• Riksrevisjonen. (2020). Dokument 3:2 (2020–2021), fritt behandlingsvalg.
• Rigsrevisionen ja Statsrevisorerne. (2023, 20. maaliskuuta). Beretning 13/2022 om kontrol med lægers honorarafregning.
• Terveystalo Oyj. (2026, 17. heinäkuuta). Toimintaympäristö, sijoittajasivut.
• Hyvinvointiala HALI ry. (2023, 13. marraskuuta). Blogikirjoitus ostopalveluista.
• Mehiläinen Oy. (2025, 19. joulukuuta; 2026, 11. helmikuuta). Tiedotteet omistusjärjestelystä ja tilikaudesta 2025; CVC Capital Partners -tiedote.
• Triton Partners. (2026). Portfoliosivu Esperi Care.
• Yirah.fi. (2026). Nolla tuomiota ei ole nolla rikosta vaan nolla mittausta.