Mitä eitiedetä

Kaksi yhdeksäsluokkalaista ratkaisee saman yhtälön yhtä varmasti, toinen Kainuussa ja toinen Espoossa. Keväällä heidän matematiikan arvosanansa voivat silti poiketa toisistaan, sillä peruskoulun arvosanoissa on jopa useiden numeroiden heittoa eri alueiden välillä, vaikka oppilaat pärjäisivät yhtä hyvin. Samoilla numeroilla he kilpailevat jatko-opiskelupaikoista, koska lukioiden ja ammattikoulujen opiskelijavalinnat määräytyvät arvosanoilla, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tehtävä on valvoa valtion budjetin kautta kulkevien varojen käyttöä. Torstaina 15. lokakuuta valiokunnalta valmistui mietintö peruskoulun oppimistuloksista. Siinä valiokunta vaatii hallitukselta parempaa tietoa oppimistuloksista ja ehdottaa opettajarekisteriä sekä kansallisten kokeiden kokeilua. Puheenjohtajan mukaan nämä kaksi ovat mietinnön keskeisimmät tavoitteet. Kansallinen koe tarkoittaa koko ikäluokan tekemää koetta, joka arvostellaan yhtenäisesti. Opettajarekisteri taas olisi keskitetty tietorekisteri, josta näkyisi esimerkiksi, kuinka paljon Suomessa on minkin oppiaineen opettajia. Mietinnön mukana tuli joukko lausumia eli eduskunnan painokkaita toiveita jatkotyöstä. Valiokunta otti aiheen käsittelyyn omasta aloitteestaan jo pari vuotta sitten eikä vasta viimeisimpien Pisa-tulosten takia.

Tiedon tarve kumpuaa pudotuksesta, joka on kansainvälisestikin poikkeuksellinen. Suomen matematiikan tulokset kansainvälisessä Pisa-vertailussa ovat laskeneet viimeisen 20 vuoden aikana enemmän kuin missään muussa Pisa-maassa. Matematiikassa pudotus on niin suuri, että se vastaa usean kouluvuoden oppeja. Lasku näkyy kaikissa oppiaineissa. Sama kehitys on käynnissä muissakin OECD-maissa, mutta Suomessa ennätysluvut kääntyivät laskuun selvästi aiemmin kuin muualla. Tulokset ovat laskeneet, vaikka oppilaskohtainen rahoitus on ollut suurimman osan aikaa kasvussa. Samaan aikaan lasten väliset oppimiserot ovat kasvaneet jo suuremmiksi kuin luokkayhteiskuntana tunnetussa Britanniassa. Valiokunnan puheenjohtajan mukaan perhetausta, sukupuoli ja asuinalue ohjaavat liikaa sitä, kuka päätyy millekin koulupolulle.

Kipein asia on kuitenkin se, mitä ei tiedetä. Etlan vanhemman tutkijan mukaan Suomessa ei ole kattavia aineistoja osaamisen kehittymisestä, oppimistuloksista, koulutuksen resursseista tai opettajista. Suomessa ei tiedetä, miksi Pisa-tulokset laskevat. Näyttöä ei ole myöskään siitä, miksi ne aikanaan olivat maailman kärkeä. Kouluissa on 2000-luvulla muutettu opetussuunnitelmaa ja arviointia, lisätty opetuksen digitalisaatiota ja muutettu luokkajakoa. Vattin erikoistutkijan mukaan mikään näistä ei ole välttämättä hyvä tai huono uudistus, mutta niiden vaikutuksista lasten oppimiseen ei ole tietoa. Hänen sanoin kouluja on kehitetty vuosikymmeniä ilman kunnollista tietopohjaa. Tutkimusta kouluista on tehty paljon, mutta se kertoo hänen mukaansa useammin asianosaisten kokemuksista kuin uudistusten vaikutuksista. Valiokunnan vihreän jäsenen mukaan lukuisten koulu-uudistusten vaikutuksista oppimistuloksiin ei tiedetä. Hänen mukaansa ilman systemaattista osaamisen ja resurssien arviointia ei voida varmasti sanoa suuntaan eikä toiseen, mikä minkään toimenpiteen vaikutus on oikeastaan ollut.

Nykyisin oppimistuloksista kerätään tietoa otannoilla, joissa kokeen tekee satunnainen joukko koululaisia. Menetelmä muistuttaa puoluegallupia. Se antaa yleiskuvan koko maasta, mutta siitä ei saa vertailukelpoista tietoa alueista ja kouluista eikä tietoa siitä, miten oppilaan tai koulun osaaminen kehittyy vuodesta toiseen. Koulutuksen taloustieteilijöiden mukaan ilman tällaisia tietoja on mahdotonta selvittää, miten uudistukset tai resurssien käyttö vaikuttavat oppimiseen. Muualla tieto kerätään toisin. Virossa, kaikissa muissa Pohjoismaissa ja useimmissa muissa OECD-maissa on käytössä kansalliset kokeet, joita tehdään esimerkiksi kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla. Vattin erikoistutkija arvioi Suomen jääneen kansainvälisesti takapajulaksi, jossa tietoa lasten oppimisesta ei kerätä kunnolla eikä siksi pystytä tekemään vaikuttavia uudistuksia.

Valiokunta nostaa esimerkiksi Tanskan, jonka peruskouluihin tuli vuonna 2008 ensin pakollinen yhdeksännen luokan päättökoe. Vuodesta 2022 tanskalaiset oppilaat ovat tehneet syksyisin lukuvuoden alussa pakolliset lukutaidon testit toisella, kolmannella, neljännellä, kuudennella ja kahdeksannella luokalla. Matematiikan testit tehdään toisella, neljännellä, kuudennella, seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla. Taito- ja taideaineita, kuten musiikkia ja kuvataidetta, testataan kahdeksannella luokalla. Yksittäisen oppilaan tuloksen saavat tietää ainoastaan hänen vanhempansa ja opettajansa, eikä niistä siksi voi koota koulujen paremmuuslistoja. Koulukohtaiset tiedot menevät koulun johdolle ja paikallisille viranomaisille. Ne tallentuvat myös kansalliseen tietokantaan, jonka avulla opetusta kehitetään. Etlan vanhemman tutkijan mukaan Tanskassa on vältetty osa paremmuuslistoista muuttamalla julkisuuslakia niin, etteivät kaikki oppimistiedot tule julkisiksi. Hän kääntää ranking-pelon myös toisin päin ja kysyy, onko parempi, että koulut asettuvat järjestykseen oppilaidensa väestötaustan mukaan vai sen mukaan, paljonko ne pystyvät nostamaan lasten osaamista.

Valiokunta on itsekin huolissaan siitä, tulisiko kansallisista kokeista väline, jolla kouluja laitetaan paremmuusjärjestykseen. Sen mielestä mahdollisen arviointijärjestelmän pitää ensisijaisesti tukea oppimista, kehittää opetusta ja mitata koulutuspolitiikassa tehtyjä toimia. Tarkkaa mallia kokeilulle mietintö ei esitä. Puheenjohtajan mukaan luokka-asteista ei otettu yksityiskohtaisesti kantaa, mutta esillä on ollut esimerkiksi kolmas, kuudes ja kahdeksas luokka. Hän salaisi tulokset Suomessakin, jotta ne eivät lietsoisi ranking-listoja eivätkä vanhempien koulushoppailua eli koulun valitsemista tulosten perusteella.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ löytää mietinnöstä kannatettavaakin, mutta kansallisen päättökokeen kokeilu on sen mielestä väärä suunta koulutusjärjestelmälle. Järjestön mukaan kaikkea opetussuunnitelman mukaista osaamista ei voi tiivistää yksittäisiin, kaikille yhteisiin kokeisiin. Lasku ei sen mukaan rajoitu tiettyihin kouluihin tai alueisiin. Se koskee koko ikäluokkaa, minkä vuoksi kaikkien oppilaiden testaaminen otosten sijaan ei OAJ:n arvion mukaan toisi lisää vastauksia laskun syihin. Järjestö huomauttaa, että oppimisen taso on laskenut myös maissa, joissa kansalliset kokeet ovat käytössä. OAJ:n puheenjohtaja varoittaa ilmiöstä, jossa opetus alkaa painottua kokeissa mitattaviin asioihin laaja-alaisen oppimisen sijaan. OAJ:n kannanoton mukaan testit myös kuormittavat oppilaita. Koulujen arvioinnista vastaava viranomainen Karvi ja kasvatustieteilijät ovat suhtautuneet ehdotuksiin penseästi ja heidän huolinaan ovat ranking-listat ja opetuksen suuntautuminen pelkkiin kokeisiin. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja on samaa puoluetta kuin tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on aiemmin pitänyt kokeita kalliina ja niistä saatavaa hyötyä hintaan nähden kyseenalaisena.

Kasvatustieteen sisältä kuuluu myös toinen ääni. Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksessa työskentelevä kasvatustieteilijä kannattaa kokeita ja uskoo kuuluvansa siinä alansa hyvin pieneen vähemmistöön. Todellista keskustelua alalla ei ole hänen mukaansa saatu aikaan, vaikka politiikkaa on vaikea muuttaa tietämättä, missä kouluissa mennään. Toinen kokeita kannattava kasvatustieteilijä, Helsingin yliopiston dosentti, sanoo yhtenäisen arvioinnin tarpeen näkyneen jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Hänen arvionsa mukaan koulutusjärjestelmästä ei ole totuttu kuulemaan kritiikkiä, koska taustalla ovat olleet erinomaiset Pisa-tulokset. Vahva menneisyys on hänen mielestään hämärtänyt käsitystä siitä, mikä järjestelmässä toimii ja mikä ei. Suomen menestystä selitettiin aikanaan jopa opetusmalleilla, joita ei ollut vielä edes kunnolla otettu käyttöön.

Englannin valtakunnallisten kokeiden varjopuolista kirjoittaa omasta kokemuksestaan vantaalainen luokanopettaja, joka on opiskellut ja työskennellyt sekä Englannissa että Suomessa. Englannissa valtakunnalliset kokeet pidetään kuudennen luokan lopulla. Niiden avulla vertaillaan kouluja ja yläkoulut jakavat tulevia oppilaitaan tasoryhmiin. Hänen mukaansa matematiikan ja englannin kokeet painavat paljon koulujen saamissa arvosanoissa, joten opetus keskittyy kokeisiin ja niihin harjoitteluun. Opettajan muistin mukaan hänen kuudesluokkalaisilleen ei keväällä taidettu pitää yhtään musiikin, kuvaamataidon tai liikunnan tuntia. Oppilaat olivat vasta 11-vuotiaita ja silti stressi näkyi: osa itki jännityksestä ennen kokeita tai suoriutumisestaan niiden jälkeen. Tuloksia oli hänen mukaansa tultava, tai muuten opettajan työpaikka tai oppilaan tasoryhmä yläkoulussa oli vaarassa. Saman kokeen tekivät kaikki, vaikka kielitaustalla, oppimisvaikeuksilla ja muilla lapsen elämän tapahtumilla voi olla oppimiseen suuri vaikutus. Hänen kokemuksensa mukaan kokeet eivät tue oppimista eivätkä nosta tuloksia. Itse hän aloittaisi koulutuksen rahoituksen rajusta lisäämisestä. Englannissa tuloksilla vertaillaan kouluja. Tanskassa yksittäisen oppilaan tulos päätyy vain kotiin ja opettajalle, kun taas koulutason tiedot menevät koulun johdolle, paikallisille viranomaisille ja kansalliseen tietokantaan.

Toinen valiokunnan ehdotuksista on opettajarekisteri. Tällä hetkellä opettajia ja heidän kelpoisuuttaan ei tilastoida kansallisesti, eikä tiedetä, paljonko opettajia on, kuka opettaa ketäkin tai kuinka koulutettuja opettajat missäkin ovat. OAJ:kin katsoo, että Suomeen tarvitaan opettajarekisteri. Rekisteri oli valmistelussa jo edellisellä vaalikaudella ja valiokunta ehdottaa suunnittelun jatkamista. OAJ viittaa opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2023 tekemään selvitykseen, joka arvioi rekisterin perustamiskustannukseksi noin 3 miljoonaa euroa ja vuosikustannuksiksi noin 0,5 miljoonaa euroa. Valiokunnan puheenjohtajan mukaan rekisteriin voisi listata opettajan henkilöllisyyden ja pätevyyden, jolloin nähtäisiin, paljonko eri aineissa on päteviä aineenopettajia ja mihin koulutusta pitäisi suunnata. Rekisteri voisi HS:n mukaan auttaa myös selvittämään, mikä yhteys opettajalla on oppimistuloksiin. Opettajan näkökulmasta kysymykset kuuluvat, kuka rekisterin tietoja näkee ja mihin niitä saa käyttää. Puheenjohtaja on korostanut, ettei valiokunta arvostele ehdotuksillaan oppilaita eikä opettajia vaan hakee tietoa päätösten tueksi.

OAJ:n vastaus laskuun on toinen. Järjestön mukaan Suomessa annetaan opetusta määrällisesti vähemmän kuin valtaosassa muita OECD-maita. Suomesta puuttuvat myös järjestelmällinen mentorointi eli uusien opettajien ohjaus ja opettajankoulutuslaitosten antama koulutus työuran aikana. OAJ:n puheenjohtajan mukaan Suomen vastaus kansallisille kokeille on tehtäväpankki, jonka perustamista tällä hallituskaudella asetettu työryhmä selvittää osana osaamistakuuta. Osaamistakuulla tarkoitetaan lakiuudistusta, jossa oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään ja vähimmäisosaamiselle määritellään tavoitteet vuosiluokittain. OAJ:n mukaan istuva hallitus on lisännyt oppitunteja matematiikkaan ja äidinkieleen. Järjestön mukaan oppitunneilla on myös kielletty kännyköiden käyttö. OAJ:n koulutuspolitiikan johtajan mukaan välitöntä puuttumista vaatii oppimisen tuen uudistus, joka ei kaikissa kunnissa toteudu oppilaskohtaisen tuen osalta lain mukaisesti. Hänen mukaansa jo tehtyjen toimien vaikutuksia oppimiseen pitää seuraavaksi tutkia. Siinä OAJ ja valiokunta kohtaavat, sillä kumpikin haluaa tietää, mikä toimii. Erimielisyys koskee sitä, millaisella tiedolla se selviää.

Molemmat perustelevat kantaansa myös samalla niukkuudella. Valiokunnan mukaan parempi tieto on entistä tärkeämpää, koska julkisen talouden ahdingon vuoksi koulujen rahoitusta on tuskin mahdollista kasvattaa merkittävästi. OAJ:n puheenjohtajan mielestä velkajarrun ja tulevien sopeutusten tilanteessa rahoitusta ei pidä kohdentaa toissijaisiin asioihin. Velkajarrulla hän viittaa julkisen talouden velkaantumista rajoittavaan linjaukseen. Etlan vanhemman tutkijan mukaan koulutusresursseja pystyisi kohdentamaan paremmin, jos tietoa olisi enemmän.

Valiokunta ei itse päätä mitään. Sen puheenjohtaja toivoo, että suosituksia käytetään, kun tulevaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan, olipa neuvottelupöydässä kuka hyvänsä. Ratkaisu on siis sen hallituksen käsissä, joka aloittaa ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Valiokunnan ehdotus koskee vasta kansallisten kokeiden kokeilua. Vantaalaisen opettajan mukaan Englannissa opetus keskittyi keväällä kokeisiin ja niihin harjoitteluun. Opettajalle kysymys on siitä, tuleeko kokeesta työkalu vai mittari, jolla hänen työtään luetaan. Vanhemmalle kysymys on tiedosta. Tanskassa vanhempi saa lapsensa tuloksen, kun taas Suomessa hänellä on käytössään arvosana, jonka perusteella oppilaat, vanhemmat ja opettajat tietävät heikosti, miten oppilaat missäkin oikeasti pärjäävät.

Viikon kiista koskee keinoja. Valiokunta, tutkijat ja OAJ toteavat kaikki tulosten laskeneen. Valiokunnan ja tutkijoiden mukaan laskun syistä ei ole riittävästi tietoa, kun taas OAJ:n mukaan syitä ei saataisi selville kansallisilla kokeilla. Ylen mukaan moni maa on kuitenkin onnistunut puuttumaan ongelmaan ja pitämään tulosten laskun kurissa. Se osoittaa Ylen mukaan, että koulutuspolitiikalla voidaan vaikuttaa oppimistuloksiin.

Koulun piha iltaisin Lappeenrannassa

Lappeenrannan keskustan tuntumassa sijaitsevaan Kimpisen koulukeskukseen kuuluvat Peltolan koulun esi- ja perusopetus sekä Lappeenrannan lukion Kimpisen toimipiste. Kesästä lähtien sen pihasta on iltaisin ja viikonloppuisin tullut paikka, jossa nuoret ovat ampuneet ilotulitusraketteja ja sytyttäneet tahallaan tulipaloja. Heinäkuussa pihalla sytytettiin tuleen ruohonleikkuri. Rehtorin mukaan koulun aitoja ja liikuntavälineitä on vahingoitettu. Kaakkois-Suomen poliisin komisario kertoo, että levottomuuksia on ollut käytännössä päivittäin arkisin ja viikonloppuisin. Paikalla on hänen mukaansa voinut olla kymmeniä nuoria, joista osa on jo täyttänyt 18 vuotta.

Perjantai-iltana poliisi valvoi aluetta ja tapasi ilotulitusrakettien ampujia, päihtyneitä alaikäisiä ja laittomia mopoja. Päihtyneitä ja häiriöitä aiheuttaneita nuoria otettiin kiinni. Kiinniotoista ilmoitettiin vanhemmille, jotka hakivat lapsensa kotiin. Näistä lapsista poliisi kirjasi lapsikohtaiset lastensuojeluilmoitukset eli ilmoitukset lastensuojelulle huolesta lapsen tilanteesta. Sakkoja poliisi antoi ilotulitteiden ampumisesta ja mopoilla hurjastelusta. Lappeenrannan kaupunki ilmoitti samana päivänä puuttuvansa tilanteeseen muun muassa lisäämällä valvontakameroita.

Ilmiö ei rajoitu Lappeenrantaan. Vaasassa poliisi selvitteli lokakuun alussa joukkotappelua, jota oli suunniteltu päiväkodin pihalle ja jonne oli tullut 150 nuorta. Kotkassa nuoret ovat rikkoneet ja sotkeneet Aittakorven koulun omaisuutta. Espoon Haukilahdessa poliisi kirjasi elokuussa kahdeksan väkivallantekoa.

Kimpisen koulun rehtorin mukaan häiriköinti ei ole vaikuttanut koulupäiviin. Se kuitenkin vaikeuttaa ja vaarantaa urheilua ja muuta asiallista käytöstä koulun pihalla. Rehtori sanoo nuorten tarvitsevan mahdollisuuden olla keskenään ja pitää harmillisena, että joidenkin kohdalla toiminta menee näin pitkälle. Koulu on suunnitellut kaupungin ja muiden yhteistyötahojen kanssa järeitä ratkaisuja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Rehtori uskoo myös lisävalvonnan auttavan. Vanhemmille koulu viestii, että heidän tulee olla kiinnostuneita siitä, missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa. Yhdeksäsluokkalainen oppilas arvioi häiriöiden syyksi sen, että joillakin ei ole mitään tekemistä. Kameroiden ja partioiden rinnalle jää hänen huomionsa kautta kysymys siitä, mitä tekemistä nuorilla on iltaisin ja kenen tehtävä sen järjestäminen on.

Retkellä kadonnut lapsi

Helsingin Pukinmäessä sijaitsevan Nuotti-päiväkodin metsäretkellä 8. lokakuuta alle kolmevuotias lapsi katosi ryhmästään. Hän löytyi retkikohteen lähellä sijaitsevan koulun piha-alueelta ja päiväkotiin hänet palautti sivullinen. Lapselle ei aiheutunut fyysistä vahinkoa. Lupa- ja valvontavirasto LVV on käynnistänyt tapauksesta valvonnan eli viranomaisselvityksen. Viraston mukaan tapauksesta tekee vakavan se, ettei lapsen poissaoloa havaittu ennen kuin sivullinen palautti hänet päiväkotiin.

LVV selvittää, onko varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtinut päiväkodin turvallisuudesta varhaiskasvatuslain edellyttämällä tavalla. Se arvioi, miten lasten turvallisuus oli järjestetty retken aikana ja noudatettiinko päiväkodin omia turvallisuusohjeita. Arvioitavana ovat myös korjaavat toimet, joihin järjestäjä on tapahtuman jälkeen ryhtynyt. Viraston varhaiskasvatuksen ryhmäpäällikön mukaan LVV:ssä on tänä vuonna ollut vireillä useita vastaavia valvontoja, joissa päiväkodeista on karannut tai kadonnut lapsia. Tilanteet, joissa lapsi joutuu varhaiskasvatuksessa erilleen ryhmästä, ovat viraston mukaan aina vakavia riippumatta siitä, aiheutuuko niistä vahinkoa.

Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja kutsuu tapahtunutta puhtaasti huolimattomuusvirheeksi ja myöntää virheen suoraan. Hänen mukaansa henkilöstön mitoitus oli kunnossa eikä ryhmässä ollut liikaa lapsia. Lapsi oli johtajan mukaan kateissa 10–15 minuutin ajan. Päiväkodissa on sittemmin otettu retkillä käyttöön malli, jossa jokaisella työntekijällä on omat nimikkolapset. Mallin avulla työntekijät voivat varmistaa tarkemmin turvallisuuden ja sen, ovatko kaikki ryhmän lapset mukana. Johtaja pitää hyvänä, että ulkopuolinen viranomainen tarkistaa tapahtumat, koska se on avointa ja huoltajillekin selkeää. Huoltajalle tapaus edustaa pahinta mahdollista: lapsi oli poissa, eikä kukaan huomannut sitä. Virheen suora myöntäminen ja retkikäytännön muuttaminen saman tien kertovat siitä, miten virheestä voidaan oppia.

Kenen mielestä vaate loukkaa

Porin Lyseon järjestyssäännöissä oppilasta kehotetaan huolehtimaan, että pukeutuminen ei loukkaa toisia tai ole hyvän tavan vastaista. Luokanohjaajat muistuttivat säännöstä yläkoululaisia maanantaina, minkä jälkeen asiasta on keskusteltu oppilaiden kesken vilkkaasti. Apulaisoikeuskansleri on aiemmin todennut toisen koulun samankaltaisen ohjeen lainvastaiseksi, koska se oli liian lavea. Lyseon rehtori myöntää säännön olevan ristiriidassa tämän kannan kanssa ja sanoo, että sitä täytyy tarkentaa. Hänen mukaansa lause on otettu suoraan Opetushallituksen vuonna 2016 julkaisemasta oppaasta. Puuttumisen paikkoja voisivat rehtorin mielestä olla esimerkiksi epäsopivat printit ja tekstit tai liian paljastava vaatetus, vaikka tällaiset tilanteet eivät hänen mukaansa ole kovin yleisiä.

Oppilaiden mukaan osa opettajista kuvasi tunnilla hyvinkin tarkasti, millainen pukeutuminen tai paljas pinta voi olla kenenkin mielestä loukkaavaa. Osa oppilaista on sitä mieltä, etteivät opettajat voi puuttua heidän pukeutumiseensa. Toiset ovat pohtineet paljastavaa protestipukeutumista, koska ohjeet tuntuivat turhan radikaaleilta. Yhdeksäsluokkalaisen mukaan heidän luokassaan puhuttiin siitä, ettei mikään saisi olla liian paljastavaa. Oppilaita kehotettiin myös miettimään itse, mikä voisi olla epäsopivaa. Rehtori ei tiedä, mitä yksittäiset opettajat ovat tunneillaan sanoneet.

Muiden koulujen rehtorit vastasivat Ylelle varovaisesti. Kouvolassa soveliaisuuden katsotaan riippuvan tilanteesta. Lappeenrannan Kesämäen koulun rehtorin mukaan tarkkoja määritelmiä ei ole ja Lahden Ahtialan koulussa ei ole otettu kielteistä kantaa esimerkiksi rintaliivien olkaimiin tai paljaaseen lantioon. Tapaseuran puheenjohtajan mukaan järjestyssäännöillä pyritään tekemään koulusta turvallinen tila kaikille. Hänen mielestään sääntöjen pitäisi olla kaikille selvät, mutta on lähes mahdotonta määritellä, kuinka paljon ihoa saa näkyä tai kuinka tiukka vaate saa olla. Osassa tapauksista kyse on hänen arvionsa mukaan enemmän elämänkatsomuksesta tai makuasioista kuin vaatteen loukkaavuudesta. Ahtialan koulun rehtori tiivistää jännitteen: nuoret ottavat kantaa ja rakentavat identiteettiään pukeutumalla, mutta hyvän maun rajoja ei saisi ylittää.

Rasistiset tarrat koulujen ympärillä

Ilmaisun rajoista kouluissa kysyttiin samalla viikolla myös paljon vakavammassa yhteydessä. Helsinkiin on ilmaantunut Sinimustan liikkeen tarroja, joissa kehotetaan maahanmuuttajataustaisia ihmisiä paluumuuttoon. Ilta-Sanomat kuvaa liikettä avoimen fasistiseksi ja rasistiseksi. Tarroja on nähty lyhtypylväissä ja sähkökaapeissa ja etenkin koulujen lähettyvillä. Niitä ovat levittäneet myös lapset ja nuoret, joille liikkeen jäsenet ovat jakaneet tarroja.

Kampissa sijaitsevan Ressun peruskoulun rehtori on kertonut HS:lle, että koulun alueelle on liimattu liikkeen tarroja. HS:n mukaan yläkoululaiset ovat liimanneet niitä läpällä eli vitsailumielessä. Ressun peruskoulu on kansainvälinen koulu, jonka oppilaiden juuret ovat eri puolilla maailmaa, joten tarran kehotus osuu suoraan osaan koulun omista oppilaista. Kouluista vastannut entinen apulaispormestari kertoo kuulleensa, että aikuiset ovat jakaneet julkisissa liikennevälineissä tarroja muille kuin valkoisille lapsille lapsen vanhemman ollessa läsnä. Päijät-Hämeessä liike jakoi tarroja lapsille ja nuorille Lahden torilla syyskuun lopussa. Etelä-Suomen Sanomien mukaan tarroja on tavattu useissa Päijät-Hämeen peruskouluissa Lahdessa, Orimattilassa ja Asikkalassa. Asikkalan Aurinkovuoren koulu kertoi viidesluokkalaisten vanhemmille Wilma-viestillä, että oppilaat olivat saaneet tarroja Lahdessa ja jakaneet niitä toisilleen ja liimailleet julkisille paikoille.

Sinimusta liike palasi puoluerekisteriin vuonna 2025. Korkein hallinto-oikeus oli vuonna 2024 purkanut sen rekisteröinnin, koska puolueen yleisohjelma oli ristiriidassa kansanvaltaisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien kanssa. KHO:n mukaan liike tavoitteli ulkomaalaistaustaisten ihmisten seuraamista, eristämistä ja maasta poistamista etnisen alkuperän perusteella. Ratkaisun jälkeen liike keräsi uudelleen 5 000 kannattajakorttia ja muokkasi ohjelmaansa. Sillä on ohjelma myös ensi kevään eduskuntavaaleihin.

Opetushallituksen mukaan oppilaiden sananvapaus ei oikeuta kiinnittämään ilman lupaa tarroja, symboleja tai muita viestejä koulun seinille tai muuhun koulun omaisuuteen. Järjestyssäännöissä voidaan antaa määräyksiä turvallisuuden, työrauhan ja viihtyisyyden turvaamiseksi. Syrjiviin ja uhkaaviin tarroihin voidaan siksi puuttua, tarvittaessa kurinpitokeinoin. Helsingin poliisi on saanut tietoa tarrojen levittämisestä kouluista ja nuorten kanssa toimivilta tahoilta ja se valmistelee aiheesta valtakunnallista tilannekuvaa. Viidesluokkalaiset eivät itse keksineet tarroja, sillä ne ojennettiin heille torilla. Asikkalan koulun viesti kotiin osoittaa, että asiasta voidaan kertoa vanhemmille suoraan ja ajoissa.

Sevettijärven koululaiset nuotalla

Sevettijärvellä kokonainen koulupäivä on varattu nuottaukselle. Kylällä on yhteinen nuotta, jota yhteisö voi käyttää halutessaan. Verkko lasketaan järveen kahden veneen avulla, minkä jälkeen se vedetään yhdessä rantaan. Tänä kesänä nuotta on ollut käytössä neljä kertaa. Kolttasaamelaisille nuottaus on tärkeä osa pyyntikulttuuria ja ennen vanhaan nuotta löytyi jokaisesta perheestä. Nykyisin sen käyttö on vähentynyt.

Kylän konkarinuottaajat ovat nuotanneet lapsuudestaan asti. Heidän mielestään perinne on tärkeää opettaa nuorille ja yhdessä tekemisessä myös aikuiset saavat kuulla lasten juttuja. Toinen heistä harmittelee, että lapset kyllä nuottaavat, mutta muuten kylältä ei montaa nuottauskaveria löydy. Viisivuotias esikoululainen on ollut nuottaamassa jo kahdesti ja tällä kertaa hän pääsi veneeseen laskemaan verkkoa isojen kanssa. Neljäsluokkalainen oppilas kalastaa vapaa-ajallaan isänsä kanssa, mutta nuottaamassa hän oli ensimmäistä kertaa. Hänen mukaansa saaliiksi tuli iso hauki. Verkossa oli myös harjuksia ja siikaa.

Nuottaus puhdistaa järveä, koska verkkoa vedetään pohjaa pitkin. Sen tärkein tehtävä on kuitenkin tuoda yhteisö kokoon: nuotataan porukalla ja ruoka laitetaan ja syödään yhdessä. Koulupäivä järven rannalla on lapselle oppitunti, jolla tieto siirtyy vanhemmilta polvilta tekemällä. Konkarin toive on yksinkertainen: nuottausta pitäisi tehdä enemmän, koska silloin moni pääsee mukaan työntouhuun ja ihmiset ovat yhdessä.

Retkieväät, pastillit ja perheiden arki

Päiväkodin ohje voi kodista katsottuna näyttää oudolta. Oululaisvanhempaa hämmentää linjaus, jonka mukaan lapsilla ei saa olla omia eväitä Oulun kaupungin päiväkotien retkillä. Aiemmin lapset söivät viikoittaisilla metsäretkillä kotoa tuotuja eväitä. Ylivieskassa päiväkodeissa ei enää jaeta ksylitolipastilleja, eikä vanhempi saa tuoda lapselleen omia. Mikkelin kaupungin päiväkodeissa taas ei enää järjestetä valokuvauksia.

Oulun linjauksen taustalla on asia, josta harvoin puhutaan ääneen. Kaupungin varhaiskasvatusjohtajan mukaan yli puolet Oulun varhaiskasvatuksen asiakasperheistä ei maksa asiakasmaksua, koska perheiden tulot ovat niin pienet. Kaikilla ei hänen mukaansa ole varaa eväisiin ja se voi olla perheelle hävettävä asia. Siksi päiväkodit ovat keväästä 2026 lähtien hankkineet retkieväät kaikille. Päiväkoti tarjosi eväät jo aiemmin lapsille, joilta ne olivat unohtuneet. Yhteiset eväät vähentävät myös riskiä, että lapsi maistaa toisen ruokaa ja saa siitä allergisen reaktion.

Ylivieskassa vanhempi teki pastilleista kuntalaisaloitteen eli asukkaan aloitteen kunnalle viime joulukuussa. Syksyllä hän sai kielteisen vastauksen. Kaupungin mukaan pastilleja ei hyvinvointialueuudistuksen jälkeen ole enää saatu varhaiskasvatukseen maksutta, eikä niiden hankkiminen ole talouden realiteetit huomioiden mahdollista. Vastauksessa viitataan myös tukehtumisvaaraan, vaikka pastillien todetaan olevan lähtökohtaisesti turvallisia, eikä huoltajia voida sen mukaan velvoittaa tuomaan niitä. Vaihtoehtona päiväkotiin voi viedä oman hammasharjan ja hammastahnan. Vanhempaa mietityttää, riittävätkö henkilökunnan resurssit siihen, että jokaisen lapsen hampaita harjataan kaksi minuuttia, kun pastillin voi antaa lapsen istuessa ruokapöydässä. Yhdessä kodissa eväskielto tuntuu menetetyltä tavalta. Toisessa se voi tarkoittaa, ettei lapsen tarvitse selittää kenellekään, miksi hänen reppunsa on tyhjä.

Kotiopetuksesta koulupakkoon?

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta koulupakkoa ei ole. Lapsen jääminen kotiopetukseen on nykyisin vain ilmoitusasia ja oppimisen valvonta vaihtelee kunnasta toiseen. Keskustelu kiihtyi, kun Ylen MOT käsitteli kotiopetusta 3. lokakuuta 2026 julkaistussa dokumentissa ja selvityksissä ilmeni ongelmia muun muassa valvonnassa. Nyt Suomen kuusi suurinta kaupunkia haluaa seuraavalta hallitukselta tiukempia ja yhteisiä sääntöjä. Helsingin pormestari menisi pidemmälle. Hänen mallissaan kotiopetus sallittaisiin vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi terveyssyistä, mikä tarkoittaisi käytännössä koulupakkoa.

Pormestari perustelee kantaansa lapsen edulla. Koulunkäynti on hänen mukaansa oppimisen lisäksi sosiaalinen ja yhteisöllinen kokemus ja koulu tukee muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuvien lasten kotoutumista. Kotiopetus ei ole Helsingissä laaja ilmiö: siinä on tänä vuonna hieman yli 200 lasta eli noin 0,4 prosenttia koululaisista. Määrä on kasvanut viime vuosina hieman. Osa Helsingin kotiopetuksessa olevista lapsista opiskelee epävirallisissa kouluissa, joissa yhdistykset tai yritykset antavat opetusta koulumaisessa ympäristössä mutta eivät voi antaa virallisia todistuksia. Pormestari muistuttaa myös suojelupoliisin viime keväänä esittämästä huolesta, että kotiopetus voi edistää radikalisoitumista. Helsingissä se on hänen käsityksensä mukaan marginaalinen ilmiö. Kotiopetuksessa on sekä maahanmuuttajataustaisia lapsia että suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvia.

Helsingin kaupunginvaltuusto antoi viime viikolla vahvan tuen koulupakon selvittämiselle. Hyväksytty ponsi koski selvittämistä eikä itse koulupakkoa. Sitä kannatti 77 valtuutettua ja kolme kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten valtuutettua vastusti. Valtuuston mukaan laissa pitäisi säätää ainakin kotiopetuksen edellytyksistä, valvonnasta ja keskeyttämisen perusteista. Lakiin kuuluisi valtuuston mukaan myös oppilaan oikeus tukeen ja oppimateriaaleihin.

Tampereen sivistyspalveluiden apulaispormestari korostaa, ettei kyse ole radikalisoitumisen pelosta, sillä Tampereella kotiopetuksessa on alle 50 lasta. Hän näkisi lapset mieluiten koulussa oppimassa vertaistensa kanssa. Hänen mukaansa joissakin kunnissa vain yksi henkilö arvioi kotiopetuksessa olevien lasten edistymistä, kun Tampereella siihen on varattu 20 tutkivaa opettajaa. Pormestarin arvion mukaan laki voisi olla voimassa syksyllä 2028, jos asia etenee.

Opetusministeri haluaa tiukentaa kotiopetuksen kriteerejä ja valvontaa, mutta Ruotsin mallin mukaista koulupakkoa hän ei kannata. Hän pitäisi koulupakkoa järeänä keinona. Vakaumukseen kotiopetuksen perusteena hän suhtautuu skeptisesti. Asuminen ulkomailla tai terveydelliset syyt ovat hänen mielestään ymmärrettävämpiä perusteita. Ministerin mukaan kaikki kotiopetuksessa olevat eivät saa päättötodistusta, jolla voi hakea jatko-opintoihin ja ongelmiin voi nyt tarttua vain rikosilmoituksella tai lastensuojeluilmoituksella. Siksi tarvittaisiin kriteerit, joilla kotiopetus voidaan katkaista. Hallituksen esitystä tuskin ehditään antaa tällä vaalikaudella, eikä asiasta ole poliittista yhteisymmärrystä. Kokoomus kannattaa tiukempia sääntöjä. Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri, kummasteli keskustelua ja nosti esiin koko peruskoulun eriytymisen, erityisen tuen tarpeen kasvun ja syöksyvät oppimistulokset. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys kotiopetuksesta valmistuu lähiviikkoina.

Päätöksen tekee seuraava hallitus ja eduskunta ja kaupungit pyrkivät vaikuttamaan hallitusohjelmaan jo etukäteen. Yhteiset säännöt tekisivät valvonnasta yhdenvertaista koko maassa. Lapselle se voisi tarkoittaa todistusta, jolla jatko-opinnot avautuvat ja oikeutta tukeen. Koulupakon riskinä on, että se sulkisi oven myös perheiltä, joiden syyt ovat lapsen kannalta perusteltuja. Mikä niitä syitä on, jäi viikon keskustelussa vähälle huomiolle, vaikka seuraukset kantaisivat lopulta lapset ja heidän perheensä.

Oppilaan arviointia koskeva asetus lausunnolla

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausunnolle perusopetusasetuksen muutoksen. Hankekuvauksen mukaan perusopetusasetuksen oppilaan arviointia käsittelevä toinen luku muutetaan perusopetuslain muutoksen (619/2026) mukaiseksi. Hanke on käynnissä ja sen toimikausi alkoi 7.9.2026. Lausuntokierros kestää 13.10.–25.11.2026. Lausunnolle on julkaistu pykäläluonnos suomeksi ja ruotsiksi sekä perustelumuistio, joista muutoksen yksityiskohdat selviävät.

Oppilaan arviointi on juuri se kohta, jonka vertailukelpoisuudesta tarkastusvaliokunta ja tutkijat ovat tällä viikolla olleet huolissaan. Arviointisäännökset määrittävät, millä perusteella oppilaan osaamisesta kerrotaan kotiin ja millä numeroilla hän hakee jatko-opintoihin. Lausuntokierros on siksi hetki, jolloin oppilaan, opettajan ja vanhemman kannalta voi kysyä, tekevätkö uudet säännökset arvioinnista nykyistä yhdenvertaisempaa.

Ranskan lukiolaiset kaduilla

Ranskassa protestit alkoivat syyskuussa Pariisin esikaupunkialueelta, jossa lukiolaiset ryhtyivät vastustamaan suuria luokkakokoja, opettajapulaa ja koulurakennusten huonoa kuntoa. Syyskuun lopulta lähtien opiskelijat ovat estäneet pääsyn satoihin lukioihin. Mukaan on liittynyt lukiolaisten lisäksi vanhempia, opettajia ja ammattiliittojen työntekijöitä. Guardian kuvaa liikettä nuorten vihaksi järjestelmää kohtaan, jonka he kokevat pettäneen heidät.

Tiistaina 13. lokakuuta Ranskan hallituksen mukaan noin 200 koulua pysyi yhä suljettuina. Le Monden mukaan edellisen viikon perjantaihin mennessä yli 200 lukiolaista ja yli 800 viranomaista oli loukkaantunut ja säilöön oli otettu yli 6 800 ihmistä. Opetusministeri lupasi palkata noin 3 000 sijaisopettajaa kouluihin, joissa opettajapula on pahin. Opiskelijaliitto ei tyytynyt lupaukseen. Lauantaina 17. lokakuuta mieltään osoitti yli puoli miljoonaa ihmistä. Limogesin kaupungintalo tuhoutui tulipalossa ja mielenosoittajat murtautuivat kaupungintaloille ainakin Lillessä ja Marseillessa. Sisäministeriön mukaan lauantaina otettiin kiinni noin 400 ihmistä, jotka olivat pääosin aikuisia. MTV Uutisten mukaan koko viikonlopun aikana kiinni otettiin yli 2 400 ihmistä ja tuhatkunta poliisia ja santarmia loukkaantui. Presidentti ja pääministeri tuomitsivat väkivallan.

Poliisin voimankäyttö on herättänyt Ranskassa kysymyksiä. Lensissä 15-vuotias mielenosoittaja menetti kätensä ja Pariisin lähellä 14-vuotiaan leuka murtui poliisin voimankäytön seurauksena. HS:n toimittajan mukaan se, miten poliisi kohtelee lapsia ja nuoria, on paikallisille yleinen huolen ja vihan aihe. Protestien luonne on myös laajentunut. Helsingin yliopiston yliopistotutkijan mukaan mukana ovat nyt opiskelijoiden lisäksi energian ja polttoaineen hinnoista huolestunut keskiluokka sekä ryöstelyyn tilaisuuden näkevät äärimellakoitsijat. Taustalla on hänen mukaansa talous, sillä Ranska on markkinoiden ja EU-sääntöjen paineessa.

Ranskaa 20 vuotta tutkinut tutkija kuvaa koulujen ongelmia rakenteellisiksi. Paperilla Ranska käyttää kouluihin suunnilleen OECD-maiden keskiarvon verran rahaa, mutta luvussa ovat mukana eläkkeet, jotka muodostavat 32 prosenttia koulutuksen kokonaismenoista. Opettajia ei voi tutkijan mukaan loihtia tyhjästä, koska palkat ovat OECD-vertailussa matalat, pääsy ammattiin kulkee kovan kilpailukokeen kautta eikä valmistunut opettaja voi valita työpaikkaansa. Vuonna 2021 tehdyssä kyselyssä 11 550 oppilaasta 23,1 prosenttia pelkäsi tulla kouluun väkivallan vuoksi ja 23,9 prosenttia pelkäsi koulun vessoissa. Pahimmin ongelmat osuvat kaupunkien eriytyneisiin esikaupunkeihin, joiden asukkaat ovat useimmiten etnisiin vähemmistöihin kuuluvia. Pariisin esikaupungeissa joitakin kouluja on jouduttu julistamaan käyttökelvottomiksi rakenteellisten ongelmien vuoksi.

Protestit ovat levinneet Belgiaan, Kreikkaan, Italiaan, Irlantiin, Saksaan ja Itävaltaan. Suomessa vastaavia ei ole harkittu. Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajan mukaan Ranskan ongelmat ovat eri mittaluokkaa, sillä siellä luokassa voi olla jopa 40 opiskelijaa eikä kaikille riitä pulpetteja. Hän muistuttaa, että suomalaislukiolaiset ovat tälläkin hallituskaudella osoittaneet mieltään, esimerkiksi huhtikuussa 2024 noin 40 000 lukio-opiskelijan ulosmarssilla, rauhallisesti ja yhteisymmärryksessä koulujen kanssa. Ammattiin opiskelevien liiton Sakki ry:n puheenjohtaja ymmärtää ranskalaisten turhautumisen mutta toimisi itse toisin. Ammatillisesta koulutuksesta on Suomessa leikattu viime vuosina.

Suomessa Ranskan tilanteesta voi oppia sen, että nuorten kokemus heikoista oloista kertyy pitkään ennen kuin se näkyy kaduilla. Helsingin yliopiston poliittisen sosiologian tutkijatohtori pitää kiinnostavana, että protesteissa on laajasti mukana alle 18-vuotiaita, joilla ei ole äänioikeutta. Hänen mukaansa nähtäväksi jää, millaista vaikutusvaltaa alle 18-vuotiaat pystyvät politiikassa harjoittamaan ja millä keinoin. Paljon riippuu myös siitä, millainen hinta protesteista joudutaan maksamaan. Suomalaisille päättäjille kysymys kuuluu, kuulevatko he nuoria ajoissa niitä kanavia pitkin, joita nuoret jo nyt käyttävät.

Tekoäly koulutehtävissä Pisa-aineiston valossa

OECD:n koulutusjohtaja käy organisaation blogissa läpi, mitä Pisa-aineisto kertoo tekoälyjuttelijoiden eli keskustelevien tekoälysovellusten käytöstä koulutehtävissä. Monessa maassa yli 40 prosenttia oppilaista kertoo käyttävänsä tekoälyä kirjoitustehtävien luonnosteluun kerran tai kahdesti viikossa tai jopa päivittäin. Näitä maita ovat muun muassa Singapore, Turkki ja Arabiemiraatit. Vietnamissa osuus on 52 prosenttia.

Ensi näkemältä luvut eivät ole myönteisiä. Tekoälyä tekstien tiivistämiseen, uuden aiheen alustavaan selvittämiseen tai kirjoitustehtävien luonnosteluun käyttävät oppilaat saavat luonnontieteissä keskimäärin noin 20 pistettä heikompia tuloksia kuin ne, jotka eivät käytä tekoälyä. Ero vastaa noin vuoden koulunkäyntiä. Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa ero oli säännöllisesti tekoälyllä luonnostelevien kohdalla 29 ja 36 pistettä. Tekoälyä tiettyihin tehtäviin käyttämättömät oppilaat kertovat myös useammin hakevansa apua itseohjautuvasti eli harkiten ja omasta aloitteestaan.

OECD korostaa, etteivät löydökset välttämättä kerro syy-yhteydestä. Heikommat tulokset voivat liittyä tekoälyyn tai siihen, että vaikeuksissa olevat oppilaat turvautuvat tekoälyyn todennäköisemmin. Thaimaassa ja Macaossa viikoittain tai päivittäin tekoälyllä luonnostelevat saivat 24 ja 21 pistettä luokkatovereitaan korkeampia tuloksia. Käytön tarkoitus ja määrä näyttävät olevan ratkaisevia. Oppilaat, jotka käyttävät tekoälyä oppimisen apuna kerran tai kahdesti viikossa, pärjäävät OECD-maissa keskimäärin samalla tasolla kuin ne, jotka eivät käytä sitä lainkaan. Usein tekoälyä oppimiseen käyttävät oppilaat, jotka ovat koulussa harjoitelleet arvioimaan tekoälyn tuottaman tiedon laatua, pärjäävät hieman muita paremmin. Tällaiset mahdollisuudet ovat kuitenkin useammin hyväosaisten oppilaiden ulottuvilla, mikä herättää huolen tekoälyn synnyttämästä uudesta kuilusta.

Huippumaatkaan eivät anna yhtä vastausta. Korea ja Singapore ovat luonnontieteissä kärjessä ja molemmat ovat toteuttaneet laajoja digitaalisen oppimisen ohjelmia, joihin Singaporessa sisältyy myös tekoäly. Japanissa ja Virossa tulokset ovat korkeat, vaikka oppilaiden tekoälyn käyttö koulutehtävissä on suppeampaa. OECD:n Digital Education Outlook -julkaisun mukaan opetukseen suunnitellut tekoälytyökalut voivat tuottaa kestäviä oppimishyötyjä, mutta yleiskäyttöiset työkalut eivät usein tue syvällistä oppimista. Tutkijoiden mukaan syynä on ajattelutyön siirtyminen koneelle, mikä luo riskin niin sanotusta metakognitiivisesta laiskuudesta eli oman ajattelun ja oppimisen tarkkailun hiipumisesta. Koulutusjohtaja vertaa tilannetta rokotteisiin. Harva maa antaisi miljoonille lapsille uutta rokotetta ilman huolellisia kliinisiä kokeita, mutta koulutuksessa uusia teknologioita otetaan laajasti käyttöön paljon vähäisemmällä tarkastelulla. Hän vaatii hallituksilta selkeitä ohjeita siitä, milloin, missä ja miten tekoälyä kouluissa käytetään. Ohjeiden pitäisi koskea muun muassa pedagogista arvoa, ikätasoa, akateemista rehellisyyttä, tietosuojaa ja puolueellisuutta.

Suomessa rokotevertaus osuu samaan kohtaan kuin viikon kotimainen keskustelu. Vattin erikoistutkija mainitsi opetuksen digitalisaation niiden uudistusten joukossa, joiden vaikutuksia lasten oppimiseen ei tiedetä. Kysymys siitä, millaisella tiedolla uudistusten vaikutuksia arvioidaan, koskee siis myös tekoälyä. Kotona Pisa-aineiston vihje on käytännöllinen: ratkaisevaa näyttää olevan se, käytetäänkö tekoälyä harkiten oppimisen apuna vai tehdäänkö sillä tehtävä valmiiksi.

Englannin erityisen tuen velkakierre

Englannin maakuntatason kuntia edustava County Councils Network varoittaa, että erityisen tuen kustannuksista kertyvä kuntien velka voi nousta ennätykselliseen kymmeneen miljardiin puntaan seuraavien 18 kuukauden aikana. Hallitus kuittasi hiljattain kuntien vanhoja erityisen tuen velkoja yli viiden miljardin punnan edestä. Hakemusten määrä kasvaa kuitenkin niin nopeasti, että kunnat ennustavat velan palaavan samalle tasolle huhtikuuhun mennessä ja kaksinkertaistuvan vuoteen 2028 mennessä.

Kyse on tukisuunnitelmista, joita Englannissa kutsutaan nimellä EHCP. Ne ovat kunnan ja perheen välisiä oikeudellisia asiakirjoja, joissa määritellään enintään 25-vuotiaan lapsen tai nuoren tarvitsema tuki. Suunnitelma avaa pääsyn lisärahoitukseen tai erityiskoulupaikkaan ja se voi koskea esimerkiksi puheen ja oppimisen vaikeuksia, autismia tai ADHD:ta. Tammikuussa suunnitelma oli 718 000 nuorella, mikä oli 12,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kasvu oli suurin sitten vuoden 2014, jolloin suunnitelmat otettiin käyttöön. Lisäksi 1,3 miljoonalla nuorella on virallisten tietojen mukaan todettu erityisiä tarpeita. Vuonna 2024 tehdyistä 105 300 lakisääteisestä arviosta 94 prosenttia johti suunnitelmaan. Useat kunnat ennustavat, että nykyvauhdilla lähes joka kymmenennellä oppilaalla on suunnitelma vuonna 2029.

Kiihtyvän kasvun arvioidaan osin johtuvan siitä, että vanhemmat ja koulut kiirehtivät turvaamaan tuen ennen hallituksen uudistuksen voimaantuloa. Uudistus korvaisi vähitellen nykyisen järjestelmän mallilla, jossa tuki järjestetään tavallisissa kouluissa niin, ettei erillistä suunnitelmaa periaatteessa tarvita. Hallituksen tilaama niin sanottu Fonagy-raportti totesi, että mielenterveyden ja kehityksen häiriöiden yleistyminen on todellista ja aiheuttaa monelle kärsimystä, mutta tuen kysyntä ei ole kestävää ilman uusia keinoja. Kuntajärjestö muistuttaa, ettei kunnat ole tuhlanneet vaan täyttäneet lakisääteisiä velvoitteitaan ilman riittävää rahoitusta. Sen mukaan lapset joutuvat odottamaan tukea yhä pidempään ja oppimistulokset junnaavat paikallaan. Hallituksen mukaan velkojen ja hakemusten kasvu jatkuu ennen kuin uudistus on kokonaan voimassa ja tarkemmat tiedot kuntien jatkotuesta luvataan ennen maaliskuuta 2028.

Julkistalouden ammattilaisten järjestön CIPFA:n johtajan mukaan Englannissa kyse on vakavasta epäonnistumisesta sovittaa lakisääteiset velvoitteet ja rahoitus yhteen. Suomessa OAJ katsoo, että oppimisen tuen uudistus ei kaikissa kunnissa toteudu oppilaskohtaisen tuen osalta lain mukaisesti. Englannin vanhempien ryntäys kertoo myös siitä, miten perheet toimivat, kun tuen tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Suomessa kysymys kuuluu, kuka huomaa, jos lain lupaama tuki jää toteutumatta ja kenen arjessa se näkyy.

Opetussuunnitelma kodin kielellä

Eläkkeellä oleva helsinkiläinen johtava rehtori ehdottaa HS:n mielipidesivulla, että peruskoulun opetussuunnitelmasta tehtäisiin kodeille tiivis ja selkokielinen vihkonen. Se kertoisi vuosiluokittain, mitä koulussa tavoitellaan ja miksi. Vihkonen selittäisi myös, miksi koulussa harjoitellaan vastuullisuutta, pitkäjänteistä työskentelyä, toisten kunnioittamista ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Ydinasiat mahtuisivat kirjoittajan arvion mukaan 20–30 sivuun. Vihkonen annettaisiin ensin koulutulokkaiden huoltajille ja verkossa se olisi kaikkien luettavissa.

Kirjoittajan mukaan valtaosa huoltajista suhtautuu kouluun myönteisesti, mutta harvalla on yhtenäistä kuvaa peruskoulun tavoitteista, koska tieto on hajallaan ja vaikea hahmottaa. Hän viittaa Tampereen yliopiston opetuksen ja oppimisen professorin arvioon, jonka mukaan usko koulutuksen tuomiin mahdollisuuksiin on Suomessa vähentynyt. Huoltajilla on kirjoittajan mielestä iso rooli siinä, millaisen kuvan he välittävät lapselle oppimisen merkityksestä. Työhön voisi tarttua Opetushallitus yhdessä opettajien kanssa. Toinen vaihtoehto olisi tehdä vihkonen ohjattuna opiskelijatyönä yliopistossa, jolloin siihen liittyisi luontevasti tutkimus. Aluksi mallia kannattaisi kirjoittajan mielestä kokeilla muutamassa koulussa.

Viikon pääkeskustelussa kysyttiin, millaista tietoa vanhempi saa oman lapsensa osaamisesta. Vihkoehdotus kysyy toista asiaa: tietääkö vanhempi, mitä koulu ylipäätään tavoittelee. Kirjoittaja ei puhu tiedottamisesta vaan kumppanuudesta. Huoltaja, joka tuntee koulun tavoitteet, ymmärtää kotitehtävien merkityksen ja voi seistä koulun rinnalla. Oppilaalle se voi tarkoittaa, että kotona ja koulussa puhutaan samoista asioista samalla kielellä.

Vanhemmat mukaan päätöksiin

Vanhempainliitto on julkaissut vaalitavoitteensa vuoden 2027 eduskuntavaaleihin. Liiton mukaan koti, varhaiskasvatus ja koulu ovat lapsen tärkeimmät kasvuympäristöt, joten kodin ja koko koulutusketjun yhteistyö pitää nostaa kasvatus- ja koulutuspolitiikan ytimeen. Yhteistyölle tarvitaan liiton mukaan aikaa, rakenteita ja resursseja osana varhaiskasvatuksen ja koulun perustehtävää. Henkilöstölle pitää turvata osaaminen ja mahdollisuus tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa.

Liitto haluaa, että lapsia, nuoria ja vanhempia kuullaan aidosti heitä koskevassa päätöksenteossa. Se esittää, että lapsivaikutusten arvioinnista eli päätöksen lapsiin kohdistuvien seurausten etukäteisarviosta tehdään päätöksentekoa ohjaava väline, jolle laaditaan valtakunnalliset kriteerit. Myös perhevaikutukset pitäisi ottaa huomioon. Viikon keskusteluista esimerkiksi koulupakko ja kansalliset kokeet ovat päätöksiä, joiden vaikutukset ulottuisivat suoraan lasten ja perheiden arkeen.

Osallisuuden pitää liiton mukaan kuulua kaikille perheille, joten osallistumisen esteitä on poistettava ja erilaiset perheet, kielet, kulttuurit ja elämäntilanteet otettava huomioon. Liitto vaatii, että lapsen mahdollisuudet oppia ja voida hyvin eivät riipu hänen taustastaan tai asuinpaikastaan. Sen mukaan perheen taloudellinen tilanne ei saa rajoittaa lapsen mahdollisuuksia oppia, osallistua ja harrastaa. Tavoitteisiin kuuluvat myös pienet ryhmäkoot, kelpoiset opettajat ja muu ammattihenkilöstö sekä riittävät taloudelliset resurssit.