Kukaopettaa?

OECD julkaisi 29. syyskuuta vuosittaisen Education at a Glance -vertailunsa. Julkaisu kokoaa jäsen- ja kumppanimaiden koulutusjärjestelmistä tietoa muun muassa koulutustasosta, koulutukseen osallistumisesta, koulutuksen kustannuksista, opetuksen järjestämisestä ja korkeakoulutettujen määristä (Opetushallitus). Tämän vuoden pääteema on opettajapula ja opettajan ammatin houkuttelevuus (opetus- ja kulttuuriministeriö). Suomessa samaa julkaisua luettiin heti kahdesta suunnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus otsikoivat tiedotteensa sillä, että opettajista valtaosa on naisia mutta opetuksen johtotehtävissä naiset ovat yhä aliedustettuina (opetus- ja kulttuuriministeriö). Opetusalan Ammattijärjestö OAJ nosti kärkeen toisen asian: korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten osuus junnaa Suomessa paikallaan, vaikka se nousee lähes kaikkialla muualla (OAJ). Kumpikin havainto pitää paikkansa. Yhdessä ne johtavat kysymykseen, joka koskee jokaista kotia ja koulua: kuka opettaa lapsia tulevina vuosina ja kuinka pitkälle suomalaiset nuoret pääsevät opinnoissaan?

OECD:n koulutuksesta ja osaamisesta vastaava johtaja muistuttaa julkaisun yhteydessä kirjoittamassaan tekstissä, että koulutusjärjestelmä on vain niin vahva kuin sen opettajat (OECD). Uusimpien tietojen mukaan opettajapula on todellisuutta monessa maassa. Latviassa ja Luxemburgissa noin neljä prosenttia yläkoulun ja toisen asteen opettajanpaikoista oli täyttämättä lukuvuoden 2024/25 alussa. Useimmissa muissa maissa, joista tietoa on, täyttämättömiä paikkoja oli alle kolme prosenttia (OECD). Avoimet paikat ovat silti vain yksi mittari. Pula näkyy myös siinä, että kouluissa joudutaan yhä enemmän turvautumaan opettajiin, joilla ei vielä ole tavanomaista opettajan pätevyyttä. OECD-maissa keskimäärin 9,1 prosenttia alakoulun, yläkoulun ja toisen asteen opettajista ei ollut täysin päteviä lukuvuonna 2024/25 (OECD).

Pula ei jakaudu tasaisesti. OECD:n mukaan opettajien rekrytointi on usein erityisen vaikeaa maaseudulla ja syrjäisillä seuduilla. Heikommassa asemassa olevat koulut voivat joutua kamppailemaan muita enemmän saadakseen ja pitääkseen henkilöstönsä. Oppiaineista pula kohdistuu erityisesti matematiikkaan ja luonnontieteisiin, joissa koulut kilpailevat samoista osaajista muiden alojen kanssa (OECD). OECD sanoo suoraan, että tällaiset erot uhkaavat vahvistaa eriarvoisuutta oppimisen mahdollisuuksissa ja tuloksissa. Edessä on myös eläköityminen: OECD-maissa joka neljäs yläkoulun tai toisen asteen opettaja on vähintään 55-vuotias (OECD).

OECD varoittaa tulkitsemasta pulaa pelkästään merkiksi siitä, että opettajan työstä olisi tullut epämieluisaa. Sen mukaan koulut kilpailevat rajallisesta joukosta koulutettuja ihmisiä samaan tapaan kuin terveydenhuolto ja teknologia-ala (OECD). Ratkaisuiksi OECD nimeää ensin tutut asiat eli kilpailukykyisen palkan ja kohtuullisen työmäärän. Ne eivät sen mukaan yksin riitä. Ammatin vetovoimaan vaikuttavat myös ammatillinen itsenäisyys, tukeva johtaminen, hyvät suhteet kouluyhteisössä, mahdollisuus kehittyä ja se arvostus, jota opettajan työ yhteiskunnassa saa (OECD). Suosittu keino on avata uusia reittejä opettajaksi. Australiassa ja Alankomaissa yli 15 prosenttia opettajista on tullut ammattiin toiselta uralta. Näissä maissa aiempi työkokemus tunnustetaan ja opettajaksi opiskelun voi yhdistää työhön (OECD).

Kirjoituksen kysymyksiä herättävin kohta on sen loppu. OECD kehottaa päättäjiä ja koulujen johtoa luopumaan oletuksesta, että nykyiset henkilöstömallit voidaan säilyttää loputtomiin. Sen sijaan pitäisi selvittää, miten koulutus tuottaa hyviä tuloksia pienemmällä mutta tehokkaammin käytetyllä opettajakunnalla (OECD). Keinoiksi OECD mainitsee teknologian laajemman käytön, paremman henkilöstösuunnittelun ja koulujen rakenteiden uudistamisen, jotta opettajan aika vapautuisi hallinnosta siihen, millä on oppimiselle eniten merkitystä. Ajatuksessa on rehellisyyttä, sillä se ei lupaa pulan korjautuvan itsestään. Siihen liittyy silti riski, joka pitää sanoa ääneen. Seuraukset kantavat ensimmäisinä ne oppilaat, jotka tarvitsevat eniten aikuisen aikaa, jos tehokkuus tarkoittaa käytännössä suurempia ryhmiä, enemmän näytön ääressä opiskelua tai yhä useampaa lasta yhtä aikuista kohden. Tällä viikolla Yhdysvalloista raportoitiin, mitä voi seurata, kun yksi aikuinen on yksin yli 20 lapsen kanssa ilman koulupsykologien ja avustajien tukea: asiantuntijoiden mukaan opettaja turvautuu silloin ymmärrettävästi lapsen poistamiseen luokasta. OECD osoittaa kehotuksensa päättäjille ja koulujen johdolle. Siksi on reilua kysyä, kuka määrittelee opettajan työstä sen, mikä on vähemmän tärkeää. Yhtä tärkeää on kysyä, kuuluuko siinä opettajien ja oppilaiden ääni.

Suomen oma kuva opettajista on kaksijakoinen. Suomalaisista yläkoulun opettajista 49 prosenttia on tyytyväisiä palkkaansa, kun OECD-maissa keskimäärin osuus on 39 prosenttia (opetus- ja kulttuuriministeriö). Muihin työehtoihin tyytyväisiä on 68 prosenttia sekä Suomessa että OECD-maissa keskimäärin. Luvun voi lukea kahdella tavalla. Suomessa palkkaansa tyytyväisiä on enemmän kuin muualla. Samalla noin puolet yläkoulun opettajista ei ole siihen tyytyväisiä. Opettajakunta on myös vahvasti naisvaltainen. Suomessa varhaiskasvatuksen opettajista 97 prosenttia ja korkea-asteen opettajista 53 prosenttia oli naisia vuonna 2024. OECD-maiden keskiarvot olivat 96 ja 46 prosenttia (Opetushallitus). Jakauma pysyi OECD-maissa melko samana vuodesta 2015 vuoteen 2024. Johtotehtävissä naiset ovat lähes kaikissa OECD-maissa aliedustettuina suhteessa siihen, kuinka suuri osa opettajista on naisia. Heidän osuutensa johtajista on kuitenkin kasvanut tasaisesti viimeisen vuosikymmenen ajan (opetus- ja kulttuuriministeriö). Ministeriön tiedote ei erittele, miltä johtajien sukupuolijakauma näyttää Suomessa. Opetushallitus on koonnut Suomea koskevat havainnot erilliseen taustamuistioon (Opetushallitus).

Toinen iso havainto koskee sitä, kuinka pitkälle nuoret opiskelevat. OAJ:n mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 25-34-vuotiaiden osuus kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2025 lähes kaikissa OECD-maissa, joista on vertailukelpoista tietoa. Keskimäärin osuus nousi 42 prosentista 49 prosenttiin. Suomessa osuus on noin 38 prosenttia ja selvästi keskiarvon alapuolella (OAJ). Järjestön mukaan Unkari, Israel ja Suomi olivat ainoat OECD-maat, joissa osuus ei kasvanut tai joissa se hieman pieneni. Turkki ja Chile ohittivat Suomen. Ministeriön tiedotteessa OECD-maiden keskiarvo vuodelta 2025 on 47 prosenttia. Sen mukaan osuus on noussut noin seitsemän prosenttiyksikköä vuosikymmenessä, mikä ennakoi keskiarvon nousua noin 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (opetus- ja kulttuuriministeriö). Lähteet ilmoittavat siis OECD-keskiarvon eri luvuin. Tiedotteista ei selviä, mistä ero johtuu, joten tarkka luku kannattaa tarkistaa itse julkaisusta. Suomesta ministeriön tiedote toteaa vain, että nuorten aikuisten suhteellisen koulutustason kehitys on jatkunut aiemman kaltaisena. Koko työikäisessä väestössä eli 25-64-vuotiaissa korkeasti koulutettujen osuus on Suomessa vuoden 2025 tiedoissa vielä hieman OECD-keskiarvoa suurempi, 42,7 prosenttia verrattuna 42,6 prosenttiin (opetus- ja kulttuuriministeriö). Sana "vielä" on ministeriön oma. Se kertoo olennaisen: vanhemmat ikäluokat pitävät Suomen keskitasolla, mutta OAJ:n lukujen valossa nuoret aikuiset eivät nosta tasoa samaan tahtiin kuin muissa maissa.

Syistä ei ole yhteistä kuvaa. OAJ selittää junnaamisen rahoituksella. Järjestön mukaan koulutustason nostaminen vaatii ennen kaikkea poliittista tahtoa ja toimet ovat tähän asti olleet pistemäisiä ja riittämättömiä. OAJ huomauttaa, että tälläkin hallituskaudella koulutuksesta on leikattu, vaikka tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin panostetaan aiempaa enemmän (OAJ). Huolta lisää järjestön mukaan nuorten osaamisen kehitys PISA-tutkimuksessa, joka ennakoi pikemminkin jatko-opintovalmiuksien heikkenemistä. OAJ vaatii seuraavalta hallitukselta kasvutakuuta eli pitkäjänteistä sitoumusta koulutus- ja osaamistason nostamiseen. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa tavoite on, että 60 prosenttia nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon (OAJ). Järjestö perustelee vaatimusta taloudella: sen mukaan peräti 60 prosenttia maiden välisistä bruttokansantuotteen eroista selittyy suoraan työntekijöiden osaamiseroilla. OAJ on opettajien ammattijärjestö, joten rahoituksen korostaminen on luonteva osa sen tehtävää. Ministeriön tiedote taas kuvaa kehitystä toteavasti eikä ota kantaa syihin (opetus- ja kulttuuriministeriö). Lukija voi esittää kysymyksen, johon kumpikaan tiedote ei vastaa: jos tavoite on 60 prosenttia ja nykytaso noin 38 prosenttia, mikä on suunnitelma välin kuromiseksi ja kuka siitä vastaa?

Muissa luvuissa on myös hyvää. Vuonna 2024 Suomessa varhaiskasvatukseen osallistui 92 prosenttia niistä yli kolmevuotiaista lapsista, jotka eivät vielä olleet oppivelvollisia. Vuonna 2015 osuus oli 80 prosenttia. Nousu on ollut nopeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin, joissa osuus nousi 86 prosentista 90 prosenttiin. Muissa Pohjoismaissa osuus on silti 96-97 prosenttia (opetus- ja kulttuuriministeriö). Vuosi peruskoulun päättymisen jälkeen suomalaisnuorista 98 prosenttia opiskeli ja vain kaksi prosenttia ei. OECD-maissa keskimäärin koulutuksessa oli 92 prosenttia. Suomi on yksi 14 koulutusjärjestelmästä, joissa oppivelvollisuus jatkuu toiselle asteelle. Julkaisun mukaan toiselle asteelle osallistutaan silti runsaasti myös maissa, joissa oppivelvollisuus päättyy aiemmin (opetus- ja kulttuuriministeriö). Aloittaminen ei takaa valmistumista. Suomessa toisen asteen opiskelijoista 75 prosenttia sai opintonsa valmiiksi tavoiteajassa. Maiden välillä osuus vaihteli alle 60 prosentista yli 85 prosenttiin. Keskeyttäminen on yleisempää ammatillisessa koulutuksessa kuin yleissivistävässä ja yleisempää miehillä kuin naisilla. Sukupuolten välinen ero koulutustasossa on Suomessa suurempi kuin OECD-maissa keskimäärin (opetus- ja kulttuuriministeriö).

Kouluverkosta löytyy luku, jonka kohdalla kannattaa pysähtyä. Valtaosassa OECD-maita alakouluikäisten määrä on jo kääntynyt laskuun. Suomessa alakouluikäisten määrä kuitenkin kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2024 keskimäärin 0,2 prosenttia ja yläkouluikäisten 1,1 prosenttia vuodessa. Samaan aikaan peruskoulujen määrä väheni keskimäärin 2,2 prosenttia vuodessa (opetus- ja kulttuuriministeriö). Lapsia oli siis hieman enemmän ja kouluja selvästi vähemmän. Tilastosta ei näe, miten koulumatkat, ryhmät tai koulujen arki muutoksessa muuttuivat. Niihin vastauksen tietävät parhaiten oppilaat, opettajat ja vanhemmat itse.

Mitä tämä tarkoittaa arjessa? Oppilaalle OECD:n luvut kertovat, että pätevä opettaja ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. OECD-maissa pula osuu kovimmin matematiikkaan, luonnontieteisiin, syrjäseuduille ja heikommassa asemassa oleviin kouluihin (OECD). Ne ovat juuri niitä paikkoja, joissa OECD:n mukaan erot uhkaavat syventää eriarvoisuutta. Opettajalle OECD:n lista ammatin vetovoimasta on hyvä keskustelun pohja omassa työyhteisössä: itsenäisyys, tukeva johto, hyvät suhteet, kehittymisen mahdollisuudet ja arvostus. Moni näistä syntyy koulun omassa arjessa. Samalla kannattaa seurata, mitä opettajakunnan tehokkaampi käyttö omassa kunnassa käytännössä tarkoittaisi. Vanhemmalle ja huoltajalle tärkeimmät kysymykset ovat konkreettisia. Kuka opettaa lapseni matematiikkaa ja luonnontieteitä? Miten koulu varautuu siihen, kun kokeneet opettajat jäävät eläkkeelle? Mitä kunta suunnittelee kouluverkolle? Toisen asteen kynnyksellä on hyvä muistaa, että lähes jokainen aloittaa opinnot mutta joka neljäs ei valmistu tavoiteajassa (opetus- ja kulttuuriministeriö). Nuoren tukeminen ei lopu peruskoulun päättymiseen.

Keskustelu jatkuu lokakuussa. Tänä vuonna Suomessa ei järjestetä erillistä kansallista julkistustilaisuutta. Sen sijaan tanskalaisten järjestämä pohjoismainen webinaari pidetään keskiviikkona 21. lokakuuta kello 14.30-16 Suomen aikaa. Ohjelmassa ovat muun muassa opettajapula, toisen asteen opintojen läpäisy ja korkeakoulutuksen rahoitus Pohjoismaissa (Opetushallitus).

Jyväskylä kokeilee pienryhmiä yläkoululaisille, joiden koulupolku on katkeamassa

Jyväskylä on aloittanut kokeilun, jolla se haluaa tavoittaa koulusta putoamassa olevat yläkoululaiset ajoissa. Vaajakosken, Mankolan ja Kilpisen yhtenäiskouluissa toimivat nyt opetuksellisen tuen ja ohjauksen ryhmät eli Ote-ryhmät. Ne on tarkoitettu seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaille, joilla on ollut paljon poissaoloja tai suuria vaikeuksia osallistua tavalliseen opetukseen (Yle). Kaupungin kasvatus- ja opetuspäällikön mukaan Jyväskylässä noin 100 oppilasta on vaarassa pudota koulusta. Kokeiluvaiheessa ryhmiin pääsee 20 oppilasta. Kaupunki arvioi kokeilun toimivuutta ensimmäisen kerran syyslukukauden lopussa (Yle).

Kokeilussa uutta on yhteistyö. Kaupungin oppimisen tuen asiantuntijan mukaan kaupunki ja Keski-Suomen hyvinvointialue pystyvät nyt yhdessä tarttumaan oppilaiden ongelmiin varhain. Lähin tuki löytyy edelleen koulun omasta opiskelijahuollosta eli oppilaiden hyvinvointia tukevilta ammattilaisilta. Sen rinnalle tarvitaan asiantuntijan mukaan sosiaalityötä, perhetyötä sekä lääketieteen ja terveydenhuollon osaamista, jotta lapsi ja perhe saavat monialaista tukea (Yle). Hänen mukaansa koulu ei selviä poissaoloista ja koulua käymättömyydestä yksin. Siksi nyt siirrytään seurannasta toimiin.

Ajatus on vahva, koska se tunnustaa saman, minkä OECD:n luvut näyttävät koko maan tasolla: lähes jokainen suomalaisnuori aloittaa toisen asteen, mutta joka neljäs ei valmistu tavoiteajassa (opetus- ja kulttuuriministeriö). Jyväskylä yrittää tarttua koulupolun katkeamiseen jo peruskoulussa. Kysyttävää silti jää. Paikkoja on 20, vaarassa olevia noin 100. Kuka valitaan ja millä perusteella? Mitä tarjotaan noin 80 oppilaalle, jotka jäävät ryhmien ulkopuolelle? Toinen kysymys koskee paluuta: onko ryhmä silta takaisin omaan luokkaan vai muodostuuko siitä erillinen polku? Kolmas koskee arviointia: millä mittareilla onnistumista syksyn lopussa katsotaan ja kuullaanko arvioinnissa oppilaita ja huoltajia?

Oppilaalle, joka on jäänyt pois koulusta, pieni ryhmä voi olla ensimmäinen paikka pitkään aikaan, jossa koulunkäynti tuntuu taas mahdolliselta. Opettajalle sosiaali- ja terveyspuolen mukanaolo tarkoittaa, ettei poissaolojen syitä tarvitse yrittää ratkaista yksin. Huoltajalle monialainen tuki voi tuoda helpotusta. Samalla perheen arkeen tulee mukaan useampia ammattilaisia. Kokeilun arvioinnissa kannattaakin kysyä myös sitä, miltä tuki on perheistä tuntunut.

Oulussa ja Etelä-Savossa koulujen ilmapiiri on koventunut

Oulun sivistys- ja kulttuurijohtajan mukaan ilmapiiri kaupungin peruskouluissa on kiristynyt huolestuttavasti reilun vuoden aikana (Yle). Väkivaltatilanteita on Oulun kouluissa useita kymmeniä vuodessa. Hänen mukaansa niiden määrä ei ole kasvanut, mutta tilanteet ovat aiempaa vakavampia ja väkivalta voi olla rankkaa, esimerkiksi potkimista. Oppilaiden puheet ja mielipiteet ovat johtajan arvion mukaan selvästi koventuneet ja ääripäät vahvistuneet. Osa oppilaista kantaa koulussa mukanaan sekä äärioikeistoon että äärivasemmistoon liittyviä tarroja. Niitä näkyy jo alakouluikäisillä. Johtajan mukaan ilmiö on yleistymässä (Yle).

Koulut pyytävät poliisia apuun aiempaa useammin. Oulun poliisilaitoksen mukaan poliisi on tänä vuonna puhuttanut noin 70 lasta ja nuorta koulujen välikohtausten vuoksi. Puhutuksessa nuori kutsutaan poliisilaitokselle ja tilanne käydään läpi hänen kanssaan. Viime vuonna puhutuksia oli yhteensä noin 100. Poliisi arvioi määrän ylittyvän tänä vuonna, jos tilanne pysyy samanlaisena (Yle).

Syyskuun lopulla poliisi selvitti Kaukovainion koululla epäiltyä alakoululaisten välistä väkivaltatilannetta. Tapauksesta on kirjattu rikosilmoitus pahoinpitelystä (Yle). Rehtorin mukaan lapsilla oli ollut jo aiempina päivinä vapaa-ajalla väittelyä ja suukopua. Kyse oli kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten lasten välisestä ilkkumisesta, ilmeilystä ja ärsyttämisestä. Se kärjistyi myöhemmin koulussa niin, että useampi oppilas kohdisti aggressionsa yhteen. Rehtorin tietojen mukaan juurisyyt eivät liittyneet rasismiin, mutta tilanteen edetessä mukaan tuli rasistisia piirteitä. Uhri ei loukkaantunut. Välituntivalvoja ehti paikalle kolmessa sekunnissa. Poliisin tiedossa on, että pahoinpitelystä epäillyt lapset ovat maahanmuuttajataustaisia. Koulun oppilaista noin 30 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia, mikä on selvästi enemmän kuin Oulun kouluissa keskimäärin. Rehtorin mukaan koululla ei ole havaittu isompia ongelmia jengiytymisen tai rasismin kanssa, mutta yhteiskunnan maahanmuuttokeskustelu näkyy väistämättä myös koulun arjessa. Poliisikaan ei ole toistaiseksi tunnistanut Oulussa jengiytymistä. Sen mukaan tilanteisiin, joissa joukko käy yhden kimppuun, on silti puututtava erittäin tiukasti, koska ne voivat nopeasti muuttua hyvin vaarallisiksi (Yle).

Etelä-Savossa kaikki kunnat ottivat tämän lukuvuoden alussa käyttöön yhteisen Turvallisesti yhdessä -ohjelman. Siinä on käytännön neuvoja ja selvät toimintaohjeet riitoihin, kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan. Jokaisessa kunnassa on nyt sama ohje esimerkiksi siitä, milloin poliisiin otetaan yhteyttä (Yle). Mikkelin perusopetuksen opetusjohtajan mukaan nuorten radikalisoituminen on suurissa kaupungeissa merkittävä ongelma ja alkaa näkyä myös Etelä-Savon arjessa. Se näkyy lisääntyvänä rasismina, kuten huuteluna ja natsisymbolien levittämisenä. Hänen mukaansa pelkkä kieltäminen ei riitä. Häirintä ja syrjintä johtavat heti tapaamiseen oppilaan ja huoltajan kanssa. Lisäksi harkitaan kuraattorin tai psykologin apua. Tarvittaessa koulu kutsuu apuun poliisin Ankkuri-tiimin, joka haluaa aina tietää natsi-ideologiaan liittyvien tunnusten levittämisestä. Poliisi käy oppilaan kanssa läpi, ettei kyse ole mielipideasiasta, jota voisi arjessa huudella ja levittää (Yle).

Ohjelma nojaa varhaiseen puuttumiseen ja seurantaan. Tilanteisiin on selvät askelmerkit ja työnjako. Ammattilaisille, huoltajille ja oppilaille on omat infopakettinsa. Opetusjohtajan mukaan yhteiset ohjeet helpottavat henkilöstöä, koska jokaisessa tilanteessa ei tarvitse erikseen miettiä, mitä tehdä ja kenen kanssa. Oppilaat kertovat rasismista ja muista ikävistä tilanteista aikuisille hänen mukaansa jo nyt melko hyvin. Kaikki tilanteet eivät silti tule tietoon. Toimintaa muokataan, jos parempia tapoja löytyy (Yle).

Kahden alueen kuvaukset kertovat samansuuntaisesta ilmiöstä: kärjistynyt puhe ja ääriliikkeiden symbolit näkyvät jo lasten koulupäivässä. Oulun sivistysjohtaja pohtii syiksi poliittista retoriikkaa, sosiaalista mediaa ja kotien tilannetta. Hän sanoo kuitenkin itse, ettei osaa varmuudella kertoa, miksi lasten ja nuorten käytös on muuttunut (Yle). Selitykset ovat siis kokeneen johtajan havaintoja eivätkä tutkittua tietoa. Suojelupoliisi on tuonut esiin huolen lasten ja nuorten radikalisoitumisesta. Oulun poliisi on puolestaan huomannut, että perheiden haasteet ovat lisääntyneet ja mielenterveyteen liittyvät poliisitehtävät ovat selvässä kasvussa (Yle).

Alueet vastaavat eri painotuksin. Oulussa koulut kääntyvät yhä useammin poliisin puoleen. Etelä-Savossa painopiste on yhteisissä ohjeissa ja nopeassa keskustelussa oppilaan ja huoltajan kanssa. Kummassakin on hyvää. Selvä raja kertoo lapselle, ettei joukolla yhden kimppuun käyminen tai natsisymbolien levittäminen ole hyväksyttävää. Yhteiset ohjeet vähentävät sattumaa siinä, miten eri koulut toimivat. Opettajalle se tarkoittaa, ettei vaikeassa tilanteessa tarvitse jäädä yksin pohtimaan seuraavaa askelta. Kysyttävää silti jää. Mitä alakouluikäiselle lapselle merkitsee kutsu poliisilaitokselle? Millaista tukea hän saa sen jälkeen? Saavatko apua myös lapset, joihin väkivalta kohdistui ja ne, jotka seurasivat sitä sivusta? Huoltajalle Etelä-Savon malli tarkoittaa, että häirinnästä tai syrjinnästä seuraa heti tapaaminen koulussa. Lisäksi kannattaa kysyä, miten aikuiset itse puhuvat erimielisyyksistä lasten kuullen. Oulun sivistysjohtajan viesti aikuisille on yksinkertainen: lapsille pitää näyttää, että erimielisyydet ratkaistaan puhumalla ja sopimalla eikä väkivallalla (Yle).

Kaarinassa kolme lasta jäi metsään

Kaarinan ruotsinkielisen koulun iltapäiväkerhossa ohjaajat unohtivat torstaina kolme lasta metsään. Iltapäivätoiminta on tarkoitettu ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. Vanhemmat kuulivat tapahtuneesta omilta lapsiltaan ja ottivat itse yhteyttä koulun rehtoriin (Yle). Rehtori kiistää, että lapset olisivat olleet kadoksissa. Hänen mukaansa sekä koulu että oppilaat tiesivät, missä lapset olivat. Joku olisi mennyt hakemaan heidät, jos heidän jäämisensä olisi huomattu. Metsä on koulun vieressä kävely- ja pyörätien toisella puolella. Jatkossa lapset lasketaan ennen metsästä lähtöä ja uudelleen pyörätien kohdalla (Yle).

Koulu muutti käytäntöään: lapset lasketaan jatkossa. Tapauksesta voi oppia kaksi asiaa. Ensimmäinen on yksinkertainen: lasten laskeminen jokaisessa siirtymässä on rutiini, joka ei vaadi lisäresursseja. Toinen koskee luottamusta. Vanhemmat saivat tiedon lapsiltaan eivätkä koululta. Pienelle koululaiselle hetki, jolloin ryhmä on lähtenyt ilman häntä, voi tuntua pitkältä, vaikka aikuisten näkökulmasta tilanne olisi ollut hallinnassa. Kysymys kuuluukin, miten koulut ja iltapäiväkerhot kertovat huoltajille omista virheistään.

Päiväkotipihoille tuodaan metsää: ehkäiseekö se allergioita?

Valtio on myöntänyt rahaa kymmenille päiväkodeille eri puolilla Suomea pihojen parantamiseen ja luonnonmukaistamiseen. Tampereen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat tarttuivat tilaisuuteen. He selvittävät nyt, miten pihojen villiinnyttäminen vaikuttaa lasten terveyteen ja voiko kosketus luontoon ehkäistä puolustusjärjestelmän häiriöitä, kuten allergioita (Yle). Tutkijan mukaan aiemmissa päiväkotitutkimuksissa oli mukana vain vähän päiväkoteja, jotka sijaitsivat lähellä toisiaan. Valtion rahoitus synnytti nyt laajan, koko maan kattavan tutkimuskentän.

Kolme vuotta kestävässä tutkimuksessa verrataan viherrettyjen päiväkotien lapsia tavallisten päiväkotien lapsiin. Tutkijat seuraavat säännöllisesti lasten elimistön mikrobien muutoksia, puolustusjärjestelmän toimintaa, stressitasoja sekä yleistä hyvinvointia ja terveyttä (Yle). Taustalla on aiemmissa tutkimuksissa tehty havainto, että kosketus luonnon mikrobeihin vahvistaa elimistön puolustusjärjestelmää. Tutkijoiden mukaan lapsen ensimmäiset noin 1 000 päivää ovat herkkä aikaikkuna, jonka aikana puolustusjärjestelmä ja elimistön mikrobisto kehittyvät kohti aikuisen tasoa (Yle).

Hausjärven Oitin päiväkodin lähellä ei ole metsää, joten luonto tuotiin suoraan pihalle. Vanha ja kulunut piha muokattiin luonnonmukaiseksi. Sinne tuotiin puuhaketta, kunttaa eli metsänpohjan pintakerrosta, turvallisia marjapensaita ja syötäviä kasveja (Yle). Kunnan toimistoinsinööri on seurannut leikkejä kunnantalon ikkunasta. Hänen mukaansa lapset ovat ottaneet pihan innokkaasti vastaan, juoksentelevat ympäriinsä ja tutkivat sen joka nurkan.

Lopullisia tuloksia saadaan vasta muutaman vuoden päästä, koska laajan näyte- ja kyselyaineiston analysointi vie aikaa (Yle). Nyt käsissä on siis lupaava ajatus ja aiempia pienempiä tutkimuksia. Näyttöä siitä, että juuri pihan viherryttäminen ehkäisee allergioita, ei vielä ole. Viherretyt päiväkodit valikoituivat mukaan valtion rahoituksen kautta. Tulosten tulkinnassa on siksi tärkeää, kuinka hyvin ne ja vertailupäiväkodit vastaavat toisiaan. Jos terveyshyödyt saadaan osoitettua valtakunnallisesti, luontoelementeistä voi tutkijoiden mukaan tulla vakiintunut osa kuntien rakentamisohjeita ja pihojen suunnittelua (Yle). Lapsille muutos näkyy jo nyt leikkinä.

Toinen aste halutaan turvata myös poikkeusoloissa

Hallitus antoi 1. lokakuuta eduskunnalle esitykset, joilla muutetaan ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, lukiolakia, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annettua lakia ja ylioppilastutkintolakia (opetus- ja kulttuuriministeriö). Tavoitteena on, että koulutus voidaan järjestää ja opiskelijat voivat edetä opinnoissaan myös poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa. Poikkeusoloilla tarkoitetaan valmiuslain mukaisia poikkeusoloja. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa.

Muutokset olisivat käytännössä seuraavat. Yksityisoikeudellisille lukio- ja ammatillisen koulutuksen järjestäjille tulisi velvollisuus varautua poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin. Tällaisissa tilanteissa olisi ensisijaisesti turvattava oppivelvollisille kuuluva maksuton koulutus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa ja tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (opetus- ja kulttuuriministeriö). Ammatillisessa koulutuksessa osaamista voisi osoittaa käytännön tehtävillä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin aitoja työtilanteita. Koulutuksen järjestäjä voisi myös poiketa yhteistyövelvoitteista, jotka koskevat opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa eli hänen omaa opintosuunnitelmaansa. Lukiolakiin tulisi valtuutus säätää valtioneuvoston asetuksella poikkeuksia esimerkiksi opintojen mitoitukseen, rakenteeseen ja laajuuteen. Valmentavassa koulutuksessa järjestäjä voisi päättää siirtymisestä etäopetukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi päättää ylioppilastutkinnon kokeiden siirtämisestä enintään kolmella kuukaudella kerrallaan (opetus- ja kulttuuriministeriö). Esitys sisältää lisäksi täsmennyksiä lakiin ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta (Hankeikkuna).

Varautuminen on järkevää ja se on ennen kaikkea opiskelijan etu. Se, että oppivelvollisten maksuton koulutus nimetään etusijalle, kertoo selvästi, kenen oikeuksia halutaan suojata ensin. Selkeä päätösvalta ylioppilaskokeiden siirtämisestä voi vähentää epävarmuutta kriisin keskellä. Kysyttävää silti on. Tiedote määrittelee poikkeusolot valmiuslain kautta, mutta ei kerro, mikä lasketaan häiriötilanteeksi. Kuka häiriötilanteen toteaa ja kuinka pitkään poikkeuksia voi jatkaa? Sanamuoto "kerrallaan" jättää avoimeksi, voiko ylioppilaskokeita siirtää useamman kerran peräkkäin. Kun opintosuunnitelman yhteistyövelvoitteista voi poiketa, opiskelijan ja huoltajan ääni voi heiketä juuri silloin, kun tilanne on epävarmin. Etäopetukseen siirtyminen koskisi valmentavassa koulutuksessa nuoria, jotka vasta valmistautuvat tutkintoon johtaviin opintoihin. Miten varmistetaan, etteivät he katoa näytön toiselle puolelle?

Päätöksen tekee eduskunta ja ... poikkeusten käytöstä päättäisivät ministeriö, valtioneuvosto ja koulutuksen järjestäjät. Seuraukset kantavat opiskelijat, joiden valmistuminen ja jatko-opinnot riippuvat siitä, miten valtuuksia käytetään. Opiskelijalle laki tarkoittaa parhaimmillaan, että opinnot jatkuvat kriisissäkin. Opettajalle se tarkoittaa uusia tapoja arvioida osaamista ja järjestää opetusta. Huoltajan kannattaa seurata, miten oppilaitos kertoo varautumisestaan ja missä vaiheessa perhettä kuullaan.

Oppivelvollisuuslakiin täsmennyksiä: työpaja, yhteishaku ja koulumatkan kesto

Hallitus antoi samana päivänä myös esitykset oppivelvollisuuslain täsmentämisestä (opetus- ja kulttuuriministeriö). Ministeriön asettama työryhmä valmisteli muutokset niiden haasteiden pohjalta, joita lakien toimeenpanossa on havaittu (Hankeikkuna). Esityksellä toteutetaan myös hallitusohjelman kirjauksia tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen toimivuudesta. Valmentava koulutus valmistaa nuorta tutkintoon johtaviin opintoihin. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa (opetus- ja kulttuuriministeriö).

Muutoksia on useita. Oppivelvollisuutta voisi jatkossa suorittaa eräissä tilanteissa myös nuorten työpajatoiminnassa. Siksi asuinkunnan vastuuta oppivelvollisen ohjauksesta ja valvonnasta täsmennetään. Lukioiden, ammatillisen koulutuksen ja valmentavan koulutuksen olisi otettava yhteishaussa opiskelijoiksi ensisijaisesti oppivelvolliset hakijat. Oppivelvollisuuden keskeyttämistä ja koulutuksen maksuttomuutta koskevia säännöksiä selkeytetään (opetus- ja kulttuuriministeriö). Majoituskorvaus määräytyisi jatkossa sen mukaan, kuinka kaukana on lähin ammatillinen oppilaitos, jossa järjestetään koulutusta juuri siihen tutkintoon, jota nuori suorittaa. Valmentavassa koulutuksessa ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa opiskelevan matka- ja majoituskorvauksissa otettaisiin matkan pituuden lisäksi huomioon päivittäisen koulumatkan kesto. Valmentavan koulutuksen järjestämislupa voitaisiin myöntää myös niin sanotuille valtion kouluille. Koulutus koostuisi pakollisista ja valinnaisista osista ja opiskelijalle olisi tarjottava mahdollisuus suorittaa kaikki sen osat. Myös järjestyssäännöt koskisivat jatkossa valmentavaa koulutusta. Perusopetuslakiin kirjattaisiin näkyviin tietyt oppivelvollisuuslain mukaiset opiskelijat, jotta heidän suomen tai ruotsin kielen opintonsa, niiden maksuttomuus ja muut opintoihin liittyvät edut olisivat turvattuja. Ministeriön mukaan tämä ei muuta nykytilaa vaan selkeyttää lain tulkintaa (opetus- ja kulttuuriministeriö).

Monessa kohdassa on selvää hyvää. Koulumatkan keston huomioiminen tunnistaa sen, että kilometrit eivät kerro koko totuutta nuoren arjesta. Majoituskorvauksen sitominen nuoren omaan tutkintoon on lähempänä todellisuutta kuin yleinen käsite monialaisesta oppilaitoksesta. Velvollisuus ottaa yhteishaussa ensisijaisesti oppivelvolliset hakijat vahvistaa oppivelvollisten asemaa. Riskit liittyvät siihen, kenelle vaikutukset jäävät näkymättömiin. Etusija oppivelvollisille tarkoittaa, että muut hakijat jäävät jonossa taaemmas. He voivat olla esimerkiksi vanhempia nuoria tai aikuisia, jotka hakevat uutta suuntaa. Kysymys on reilu: mitä heille tarjotaan? Työpajavaihtoehto voi olla nuorelle, jolle koulu ei ole toiminut, ratkaiseva joustava polku. Samalla pitää kysyä, miten asuinkunta varmistaa, että työpajassa suoritettu oppivelvollisuus johtaa eteenpäin eikä muutu päätepisteeksi.

Lakimuutokset liittyvät samaan kokonaisuuteen kuin viikon OECD-luvut ja Jyväskylän kokeilu. Suomessa lähes jokainen nuori on koulutuksessa vuosi peruskoulun jälkeen, mutta joka neljäs ei valmistu toiselta asteelta tavoiteajassa (opetus- ja kulttuuriministeriö). Täsmennykset yrittävät kuroa tätä väliä kiinni yksityiskohdilla, joilla on yksittäisen nuoren elämässä suuri merkitys. Päätöksen tekee eduskunta. Toteutuksen kantavat kunnat, oppilaitokset ja nuoret itse.

Teksasissa kuusivuotiaita lähetetään kurinpitokouluihin

Teksasin lain mukaan koulupiireillä on oltava kurinpidollinen vaihtoehtoinen opetusohjelma eli erillinen kampus, jonne huonosti käyttäytyviä oppilaita lähetetään. Viisivuotiaita ja nuorempia sinne ei saa sijoittaa (The Hechinger Report). Lukuvuonna 2022-23, jolta tuoreimmat tiedot ovat, alakoululaisten sijoituksia tehtiin lähes 4 000. Lainsäätäjät loivat järjestelmän rangaistukseksi vakavimmista rikkeistä, kuten huumeiden tuomisesta kouluun tai henkilökunnan häirinnästä. Koulupiireillä on silti laaja harkintavalta lähettää oppilaita viikoiksi tai kuukausiksi myös pienistä rikkeistä, kuten kiroilusta tai pukeutumissääntöjen rikkomisesta. Viime vuonna lainsäätäjät helpottivat häiritsevien oppilaiden sijoittamista entisestään. Kriitikoiden mukaan ohjelmat ovat usein hyvin tiukkoja ja opetus heikkoa, tyypillisesti tietokoneella tapahtuvaa (The Hechinger Report).

Jutun keskiössä on teksasilainen äiti, jonka poika määrättiin 30 päiväksi kurinpitokampukselle. Kirje oli päivätty pojan kuudentena syntymäpäivänä. Syynä oli epäily opettajan pahoinpitelystä: äidin mukaan poika potkaisi opettajaa rimpuillessaan, kun häntä pidettiin kiinni. Äiti epäili jo ensimmäisenä kouluvuonna, että pojan käytöksen taustalla oli jokin tunnistamaton vaikeus. Hänelle kuitenkin sanottiin, että poika oli liian nuori diagnosoitavaksi. Siksi lisätukea ei saatu. Koulu raportoi, että poika ei pysynyt paikallaan, huusi ja kiipeili huonekaluilla. Poika itse kertoi kotona opettajan huutavan. Koulun johto piti häntä äidin mukaan toistuvasti kiinni ja erotti hänet tilapäisesti useita kertoja (The Hechinger Report). Äiti yritti saada pojalle ADHD-arvion eli tarkkaavuuden ja ylivilkkauden häiriön tutkimuksen, jotta hän pääsisi erityisopetuksen piiriin. Liittovaltion lain mukaan erityisopetuksessa olevilla lapsilla on tiettyä suojaa kurinpidossa. Teksasin koulujen on myös otettava vamma huomioon sijoituksista päättäessään. Koulupiiri ei vastannut lehden kysymyksiin. Teksasin opetusviraston tiedottajan mukaan sijoitukset perustuvat paikallisiin käytäntöihin. Virasto kertoo suosittelevansa erityisesti nuorimmille sovittelevia toimintatapoja. Tiedottaja huomautti myös, että kurinpitokeskustelu on pidettävä kolmen päivän kuluessa siitä, kun rike tulee tietoon, eikä viikon päästä, kuten äiti kertoo (The Hechinger Report).

Asiantuntijoiden mukaan pienen lapsen poistaminen luokasta voi käynnistää ketjun, jonka seuraukset näkyvät koko kouluajan. Arizona State Universityn yhteydessä toimivan Children's Equity Project -tutkimusryhmän johtajan mukaan lapsi palaa luokkaan jäljessä opinnoista, tuntee ikätovereiden leimaavan hänet ja on epävarma suhteessaan opettajaan. Alkuperäinen käytös jää ison ongelman pieneksi osaksi, joka kasvaa kuin lumipallo (The Hechinger Report). Alaluokilla ystävyyssuhteet muuttuvat nopeasti ja ... kuukauden poissaolon jälkeen lapsi voi palata ryhmään, jossa hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Hän voi myös menettää perustaitojen opetusta, kuten sanojen tavaamista tai murtolukujen käsittelyä. Asiantuntijat muistuttavat, että pienten lasten haastava käytös koulussa on tavallista. Ilman koulupsykologien ja avustajien tukea on ymmärrettävää, että opettajat turvautuvat lapsen poistamiseen. Suuret ryhmät, joissa yksi aikuinen on yksin yli 20 lapsen kanssa, lisäävät painetta. Teksasin laki ei rajoita sijoituksia lainkaan kuusivuotiaista alkaen. Pienet on pidettävä erillään yläkoulu- ja lukioikäisistä. Osavaltio ei julkaise sijoitustietoja säännöllisesti luokka-asteittain (The Hechinger Report).

Mitä Suomessa voi tästä oppia? Ensinnäkin pienen lapsen käytös voi johtua tunnistamattomasta vaikeudesta tai siitä, ettei lapsi vielä ymmärrä, miksi hänen toimintansa rikkoo sääntöjä. Tapaus näyttää, mitä seuraa, kun tukea odotetaan diagnoosiin asti: lapsi ehtii saada rangaistuksia ennen kuin kukaan selvittää, mistä käytös johtuu. Toiseksi juttu kertoo myös opettajasta. Ylikuormittunut aikuinen ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin niin kuin pitäisi. Tämä on muistutus siitä, mitä OECD:n puheessa pienemmästä opettajakunnasta on pelissä. Kolmanneksi erillinen ryhmä voi olla tuki tai rangaistus. Jyväskylän pienryhmät ja Teksasin kurinpitokampukset ovat molemmat erillisiä paikkoja, mutta niiden tarkoitus ja lapsen kokemus voivat olla täysin erilaiset. Kysymys jokaiselle suomalaiselle koululle kuuluu: miten erillinen järjestely pidetään tukena ja polkuna takaisin? Juttu perustuu osin yhden perheen kertomukseen, eikä koulupiiri kommentoinut sitä. Osavaltion omat luvut kuitenkin osoittavat, ettei kyse ole yksittäistapauksesta.

Englannin ja Walesin kouluissa tuhansia ilmoituksia alle 13-vuotiaisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista

Guardian-lehden selvityksen mukaan Englannin ja Walesin poliisille ilmoitetaan joka vuosi vähintään 1 700 koulujen alueella tai niiden lähellä tapahtunutta seksuaalirikosta, joiden uhri on alle 13-vuotias. Joukossa on useita raiskauksia (The Guardian). Vuosina 2021-2025 poliisi kirjasi vähintään 8 500 seksuaalirikosta alle 13-vuotiaita kohtaan koulujen alueella tai niiden lähellä. Se tarkoittaa keskimäärin 4,7 ilmoitusta päivässä. Tiedoissa on lähes 2 000 raiskausta tai raiskauksen yritystä, mikä vastaa keskimäärin yhtä ilmoitusta koulussa tapahtuneesta raiskauksesta joka päivä. Raiskausten uhreista yli kolmannes oli alle 13-vuotiaita. Useimmissa ilmoituksissa tekijän ikää ei ollut kirjattu, mutta lehden mukaan tekijät ovat todennäköisesti muita oppilaita. Vähintään 1 890 alle 13-vuotiaisiin kohdistuneessa rikoksessa tekijä oli alle 18-vuotias. Niissä tapauksissa, joissa uhrin sukupuoli oli kirjattu, lähes kaksi kolmasosaa uhreista oli tyttöjä (The Guardian). Osa poliisilaitosten luvuista on lehden mukaan poimittu hakusanoilla poliisin muistiinpanoista. Mukana voi siksi olla tapauksia, joissa koulu mainitaan mutta teko tapahtui koulun ulkopuolella.

Tiedoissa on myös vähintään 2 300 seksuaalirikosta 13-16-vuotiaita kohtaan ja 9 100 rikosta 13 vuotta täyttäneitä kohtaan. Niistä kolme neljäsosaa kohdistui tyttöön tai naiseen. Lisäksi kirjattiin 6 140 rikosta, jotka liittyivät alaikäisiä esittäviin sopimattomiin tai kiellettyihin kuviin. Lehden mukaan tästä on tullut kouluissa merkittävä ongelma etenkin tekoälyn ja syväväärennösten eli aidolta näyttävien keksittyjen kuvien myötä. Rehtorit toivovat puhelinkieltojen ja sosiaalisen median rajoitusten auttavan (The Guardian). Kun vuosi 2021 jätetään pois koronapandemian koulusulkujen vuoksi, rikosten määrä suhteessa lasten määrään kasvoi Lontoon ulkopuolella neljä prosenttia. Vuonna 2022 rikoksia kirjattiin 26,6 jokaista 100 000 alle 13-vuotiasta kohden ja vuonna 2025 niitä oli 27,6.

Luvuissa on rajoituksia, jotka lehti kertoo itse. Ne perustuvat lehden omaan analyysiin tiedoista, jotka 33 Englannin ja Walesin 43 poliisilaitoksesta luovutti tietopyyntöjen perusteella. Todellinen määrä on lehden mukaan todennäköisesti selvästi suurempi. Poliisilaitosten tavoissa kerätä tietoa voi myös olla eroja (The Guardian). Kyse on journalistisesta selvityksestä eikä tieteellisestä tutkimuksesta. Poliisipäälliköiden kansallisen neuvoston lastensuojelusta vastaava johtaja pitää lukuja syvästi huolestuttavina. Hänen mukaansa ne voivat kuitenkin heijastaa myös kasvanutta tietoisuutta ja sitä, että lapset uskaltavat aiempaa useammin kertoa kokemastaan.

Englannin lapsiasiavaltuutettu kuvaa koulujen sisäistä väkivaltaa laajaksi, normalisoituneeksi ja liian usein maton alle lakaistuksi. Hänen mukaansa kyse on koko yhteiskunnan ongelmasta. Hallituksen mukaan koulujen velvollisuus reagoida seksuaaliseen väkivaltaan ja häirintään on nyt lakisääteinen. Henkilöstö koulutetaan huomaamaan huolet varhain. Hallitus on luvannut, että kaikki nuoret saavat jo varhain opetusta terveistä ihmissuhteista ja suostumuksesta. Lisäksi verkkoturvallisuuslaki velvoittaa teknologiayhtiöitä puuttumaan haitalliseen sisältöön (The Guardian). End Violence Against Women -kampanjan väliaikainen johtaja pitää tietoja järkyttävinä mutta ei yllättävinä. Seksuaalisen väkivallan uhreja edustavan asianajajan mukaan vallassa olevat eivät enää voi väittää, etteivät tienneet ongelman laajuudesta. Everyone's Invited -kampanjan perustajan mukaan raiskauskulttuurista ei vuonna 2020 suostuttu edes puhumaan, mutta nyt se tunnustetaan ongelmaksi. Kouluilta ei hänen mukaansa voi odottaa, että ne ratkaisevat sen yksin, kun verkkomaailma muuttuu niin nopeasti.

Mitä tästä voi oppia Suomessa? Ensinnäkin ongelma tulee näkyviin vasta, kun joku kerää tiedot yhteen. Lukija voi kysyä, tiedetäänkö Suomessa vastaavasta ilmiöstä yhtä paljon. Toiseksi tekoäly ja kuvien levittäminen ovat jo koulujen arkea, eivät tulevaisuuden uhka. Kolmanneksi lähes jokainen asianosainen sanoo saman asian kuin Jyväskylän ja Etelä-Savon kouluissa tällä viikolla: koulu ei selviä yksin. Oppilaalle tärkeintä on aikuinen, joka uskoo ja toimii. Vanhemmalle aihe on vaikea ottaa puheeksi, mutta hiljaisuus suojaa harvoin lasta. Opettajalle selvä velvollisuus ja koulutus antavat välineet toimia. Vaikein kysymys jää kaikille: miten koulu tukee sekä lasta, johon väkivalta on kohdistunut, että lasta, joka on sitä tehnyt?

Utah houkuttelee vanhemmat pelaamaan matematiikkaa lastensa kanssa

Salt Lake Cityn lähellä sijaitsevan Plymouth Elementary Schoolin luokassa oli koolla 15 vanhempaa ja heidän pienet lapsensa. Utahin osavaltion tiede- ja matematiikkakasvatusta edistävän viraston Utah STEM Action Centerin edustaja kysyi, onko joku kuullut tai sanonut, ettei ole "matikkaihminen". Useimmat kädet nousivat (The Hechinger Report). Hänen mukaansa vanhemmat jakavat hänelle usein omia matematiikkatraumojaan. Moni ajattelee, ettei ole pätevä tekemään matematiikkaa lastensa kanssa ja että opetus kuuluu opettajille koulun alkaessa. Viraston MILO & Friends -hanke käynnistyi syyskuussa 2022. Se pyrkii rohkaisemaan vanhempia puhumaan matematiikasta pienten lastensa kanssa jo ennen kouluikää. Granite School Districtin perheyhteistyöohjelma on järjestänyt tilaisuuksia yhdessä viraston kanssa kolmen vuoden ajan (The Hechinger Report).

Taustalla on huoli. Tutkijoiden mukaan vahva pohja matematiikassa on keskeistä, kun halutaan kaventaa varakkaiden ja köyhien perheiden lasten välistä eroa. Silti vain harvat ohjelmat Yhdysvalloissa kannustavat vanhempia tukemaan lasten varhaisia matematiikan taitoja, vaikka varhaista lukutaitoa edistetään paljon (The Hechinger Report). Kansallisessa arvioinnissa ero parhaiten ja heikoimmin menestyneiden lukion viimeisen luokan oppilaiden matematiikan tuloksissa oli suurempi kuin minään vuonna ainakaan vuoden 2005 jälkeen. Neljännen, kahdeksannen ja kahdennentoista luokan keskimääräiset tulokset jäivät vuonna 2024 vuoden 2019 tason alle. Lukion viimeisen luokan oppilaista vain 33 prosentilla oli vuonna 2024 riittävät valmiudet korkeakoulun perustason matematiikkaan, kun vuonna 2019 osuus oli 37 prosenttia. Stanfordin yliopiston emeritaprofessorin mukaan mustat ja latinotaustaiset lapset sekä pienituloisten perheiden lapset ovat jo kouluun tullessa yliedustettuina niiden joukossa, joiden matematiikan taidot ovat heikot. Jutun mukaan varhain opitut laskutaidot ennustavat matematiikan osaamista koko kouluajan, korkeakouluun hakeutumista ja myöhempiä tuloja (The Hechinger Report).

Hanke valitsi satojen pelien joukosta yhteistyöpelin nimeltä Happy Bunny, koska se on niin yksinkertainen, että vanhempi ja lapsi eivät voi pelata sitä väärin. Jutun mukaan tutkimukset osoittavat, että matematiikkaan liittyvät lautapelit ovat tehokas ja helppo tapa lähestyä aihetta lapsen kanssa. Pelissä noppaa heitetään, väriä verrataan pelilaudan ruutuihin ja edetään seuraavaan oikean väriseen ruutuun. Porkkanoita nostetaan ruudun osoittama määrä ja lajitellaan kahteen kasaan. Viraston edustajan mukaan pelissä harjoitellaan muun muassa järjestystä, numeromerkkien tunnistamista ja sen ymmärtämistä, että viimeinen luku kertoo joukon koon (The Hechinger Report).

Mitä Suomessa voi oppia? Utahin hanke sanoo ääneen asian, josta puhutaan harvoin: monella aikuisella on oma matematiikkatrauma ja ... se voi siirtyä hiljaa lapselle. Ratkaisuksi tarjotaan peliä eikä läksyjä. Viikon toisessa jutussa todetaan, että suomalaisnuoret olivat tuoreimmassa PISA-mittauksessa matematiikassa sijalla 22 (Yle). Vanhemmalle viesti on vapauttava: lapsen kanssa voi laskea porkkanoita, vaikka omat kouluvuodet matematiikan tunneilla olisivat olleet kipeitä. Opettajalle ja varhaiskasvattajalle hanke on esimerkki siitä, että kodin ja koulun yhteistyö voi alkaa yhteisestä pelihetkestä.

Englannin varhaiskasvatus pärjää, vaikka panostuksia on purettu

Guardian-lehden pääkirjoitus nostaa esiin hyviä uutisia Englannin pienimmistä lapsista. OECD:n tämänvuotisessa varhaisen oppimisen ja lasten hyvinvoinnin tutkimuksessa Englannin viisivuotiaat menestyivät hyvin ja olivat sosiaalis-emotionaalista kehitystä mittaavassa osiossa kärjessä (The Guardian). Lehti muistuttaa itse, että tutkimus on uudempi ja otokseltaan paljon pienempi kuin PISA. Tuloksia ei siksi pidä pitää ehdottomana totuutena. Kyse on mielipidekirjoituksesta, joka tulkitsee tuloksia lehden omasta näkökulmasta.

Pääkirjoituksen mukaan vahvuudet ovat perintöä Työväenpuolueen hallituksen aikanaan käynnistämästä Sure Start -ohjelmasta ja siihen tehdyistä investoinneista. Suuri osa ohjelmasta purettiin konservatiivien ja liberaalidemokraattien hallituksen säästöpolitiikassa. Englannin varhaiskasvatuksen ohjausasiakirjaa arvostetaan kansainvälisesti. Rahoitusta on lisätty valtavasti ja ... työssä käyvät vanhemmat ovat oikeutettuja 30 tunnin viikoittaiseen hoitoon lapsen yhdeksän kuukauden iästä kouluikään (The Guardian). Huolia on silti. Yhä useampi lapsi tulee kouluun ilman perustaitoja, kuten portaiden kiipeämistä. Heikommassa asemassa olevien ja varakkaampien perheiden lasten välinen ero osaamisessa on yhä olemassa. Terveysministeri ilmoitti hiljattain laajentavansa Healthy Babies -ohjelmaa useampiin perhekeskuksiin.

Lehti kritisoi mallia, jossa julkinen raha seuraa työssä käyvien vanhempien kysyntää sen sijaan, että rakennettaisiin kaikille avoimia palveluja. Perheet, joissa vanhemmat eivät ole töissä, saavat sen mukaan vähemmän tukea. Yksityiset palveluntuottajat hakeutuvat varakkaille alueille, joilla lisätuntien ja maksujen periminen on helpompaa. Konservatiivit ehdottavat 100 000 punnan tulorajan poistamista. Lehden mukaan 700 miljoonan punnan uudistus palkitsisi varakkaampia perheitä. Kilpailuviranomainen on todennut yksityisten toimijoiden tehneen ylisuuria voittoja lastensuojelun palveluissa. Entisen opetusministerin pyytämän selvityksen pitäisi lehden mukaan näyttää, tapahtuuko samaa päiväkodeissa (The Guardian). Pääkirjoitus muistuttaa myös lontoolaisessa päiväkodissa tapahtuneesta taaperoiden hyväksikäytöstä. Sen mukaan valvontaa on vahvistettava ja tarkastusviranomainen Ofstedin siirtyminen tiheämpiin tarkastuksiin oli hyvä ratkaisu.

Mitä tästä voi oppia Suomessa? Varhaisvuosiin tehty pitkäjänteinen panostus voi kantaa vielä vuosia sen jälkeen, kun ohjelma on purettu. Yhtä tärkeää on kysymys siitä, kenelle palvelu on rakennettu. Suomessa yli kolmevuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen on noussut 92 prosenttiin, mutta jää yhä muiden Pohjoismaiden 96-97 prosentista (opetus- ja kulttuuriministeriö). Englannin keskustelu muistuttaa kysymään, keitä ovat ne lapset, jotka jäävät ulkopuolelle ja kenen ehdoilla palvelu on suunniteltu.

Kotiopetus, joka päättyi yhteen "enkä tee" -aamuun

Janakkalalainen kolmen lapsen äiti päätti opettaa lapsensa kotona jo ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi (Yle). Hänelle yhteinen aika on perheen liimaa, jota koulupäivät vähentävät. Hänen mukaansa koulussa kaikki joutuvat samaan muottiin, samoihin aikatauluihin ja ohjeisiin. Pahimmillaan lasta kiusataan. Hän kokee myös, että koulun opetuksessa näkyy tietty maailmankuva esimerkiksi ilmastosta ja sukupuolesta. Suomi on hänen mielestään yhden totuuden maa, jossa lapset pitää laittaa kouluun ja jossa erilaisuutta ei siedetä (Yle).

Kotiopetuksesta keskustellaan nyt paljon. Suomessa vanhemmalla on lain mukaan oikeus päättää, käykö lapsi koulua vai opetetaanko häntä kotona. Kunnalle riittää ilmoitus. Suojelupoliisin mukaan viranomaisten on erittäin vaikea valvoa kotiopetuksessa ja epävirallisissa kotiopetuskouluissa annettavaa opetusta (Yle). Keskustelua on lisännyt myös uutisointi noin kaksi vuotta sitten jäljettömiin kadonneesta perheestä, jonka tapaukseen liittyi kiista kotiopetuksesta. Ylen MOT-toimituksen tuoreessa dokumentissa selvisi toinenkin tapaus, jossa vakavasti laiminlyötyä lasta pidettiin piilossa viranomaisilta. Lapsi oli ilmoitettu kotiopetukseen. MOT tietää myös useista tapauksista, joissa lasten edistymistä arvioivilla tutkivilla opettajilla on ollut vaikeuksia saada yhteys perheeseen. Aina he eivät tiedä edes sitä, missä maassa lapsi on. Lastensuojelu ei juuri voi puuttua oppimiseen, jos kotona asiat ovat muuten kunnossa. Oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyönnistä voi tehdä rikosilmoituksen, mutta tuomiot ovat Suomessa yksittäisiä (Yle). Suojelupoliisin mukaan koululla on keskeinen merkitys lasten ja nuorten väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä. Huolena on, että kotiopetus voi vaikuttaa radikalisoitumiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti keväällä selvityksen kotiopetuksesta. Sen on kerrottu valmistuvan syksyllä (Yle).

Äitiä puistattaa ajatus valvonnan kiristymisestä. Hänen mielestään se lisäisi isoveli valvoo -henkeä yhteiskunnassa. Hän tuntee vain perheitä, jotka näkevät erittäin paljon vaivaa lastensa oppimisen eteen, eikä tunnista ilmiötä, että lapsia eristettäisiin. Jos jossain on oikeasti hädässä oleva lapsi, viranomaisten pitää hänen mukaansa mennä ja pelastaa se lapsi (Yle). Perheestä on tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta sen jälkeen, kun vanhemmat kertoivat kotikoulustaan mediassa. Toisessa huolena oli se, ettei lapsia päästetä kouluun. Ilmoituksissa mainittiin myös huoli "helvetillä pelottelusta", koska äiti on uskossa. Hän piti tarpeettomana joutua selittämään viranomaiselle uskoaan lehtijutun takia, varsinkin kun jutussa ei edes puhuttu helvetistä.

Sitten tuli maanantaiaamu, jolloin lapsilta kuului yksi "enkä tee" liikaa. Kotiopetus on äidin mukaan ympärivuorokautista työtä, joka ottaa veronsa. Raja tuli vastaan. Hän sanoi lapsilleen, että he voivat mennä kouluun ja sanoa siellä "enkä tee" (Yle). Nyt koulua on takana viikkoja. Tyttäret kertovat koulupäivän menneen hyvin. Toinen pitää koulusta, koska siellä on paljon uusia kavereita. Toisaalta kotikoulussa sai nukkua pitkään. Äidin mukaan jokainen vanhempi haluaisi suojella lastaan kaikelta kivulta, mutta se ei ole mahdollista. Hän uskoo, että jokainen kotona rauhassa vietetty päivä on tehnyt lapsista valmiimpia kohtaamaan maailman. Hänen mielestään kotiopetuksessa lapset eivät jää akateemisesti mistään paitsi (Yle).

Tarinassa on kolme näkökulmaa ja ... kaikki ovat todellisia. Vanhemman näkökulmasta kotiopetus on rakkautta, läheisyyttä ja halua suojata lasta kiusaamiselta ja arvoilta, joita hän ei jaa. Samalla tarina kertoo rehellisesti uupumuksesta. Opettaminen on raskasta työtä ja ... sen tietää jokainen opettaja, joka kohtaa luokallisen "enkä tee" -aamuja. Viranomaisen näkökulmasta kyse on siitä, että muutaman lapsen hätä voi jäädä piiloon, koska valvonta on vaikeaa. Lapsen näkökulma kuuluu jutussa lyhyesti: kaverit ja pitkät aamu-unet. Kipein kysymys on se, miten jokaisen lapsen oikeus oppimiseen ja turvaan varmistetaan ilman, että jokaista kotiopettavaa perhettä kohdellaan epäiltynä. Ministeriön selvityksen arvo mitataan sillä, vastaako se tähän. Päätökset valvonnasta tekevät lopulta ministeriö ja eduskunta. Seuraukset kantavat lapset ja perheet.

Sijoittajan viesti: pienet luokat, data käyttöön ja kännykkä pois sohvalta

Kasvuyrityksiin sijoittava pääomasijoittaja muistelee Ylen jutussa yläkouluaan Itä-Helsingin Roihuvuoressa 30 vuoden takaa. Luokassa oli 13 oppilasta. Opettajalla oli hänen mukaansa aikaa opettaa kaikkia ja puuttua ongelmiin, vaikka lama-ajan nuorten meno oli välillä villiä (Yle). Nyt häntä huolettaa oppimistulosten lasku. Hänen omassa työssään huiput ovat parempia kuin koskaan, mutta jo keskitason osaajissa näkyy pudotus. Samaan aikaan uudet yritykset syntyvät kvanttilaskennan, tekoälyn, robotiikan ja bioteknologian aloille. Peruskoulun pitää hänen mukaansa valmistaa nuoret oppimaan yhä vaikeampia asioita. Jutun otsikossa hänen viestinsä vanhemmille on suora: kännykän tuijottaminen sohvan nurkassa pitäisi lopettaa.

Keväällä julkaistussa Radikaalit ratkaisut -kirjassa hän ehdottaa kollegansa kanssa kolmea keinoa. Ensimmäinen on enintään 16 oppilaan luokat, jotta opettajilla olisi työrauha ja mahdollisuus opettaa kaikkia. Hän sanoo itse, ettei pelkkä luokkakoon pienentäminen riitä (Yle). Toinen on datan käyttö. Hänen mukaansa syrjäytymistä ennakoivat merkit, kuten kavereiden puute, eristäytyminen ja mielenterveyden ongelmat, näkyvät jo varhain. Tietoa kertyy jo nyt Wilmasta eli kodin ja koulun viestintäpalvelusta, viranomaisten verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Hän ihmettelee, että tietosuojaan vedotaan, vaikka somejätit tietävät ihmisistä paljon. Ensimmäisiin merkkeihin, kuten lukemisen ja laskemisen vaikeuksiin, pitäisi hänen mukaansa tarttua heti. Jos peruskoulusta pääsee läpi nuoria, jotka eivät osaa kunnolla lukea, varhainen puuttuminen ei nyt toimi. Kolmas keino on kouluttaa yli oman tarpeen ja tehdä Suomesta houkutteleva yliopistomaa samaan tapaan kuin Alankomaat. Alankomaat on laskenut saavansa ulkomaisista opiskelijoista enemmän tuloja kuin se heihin sijoittaa. Suomeen tulleista opiskelijoista yli puolet jää maahan, mutta heidän on vaikea löytää oman alansa töitä. Hän varoittaa, että maahanmuuttovastaisuus ei ratkaise mitään ja keskustelun pitää muuttua osaajamyönteiseksi (Yle).

Huolen taustalla ovat luvut. Ylen mukaan suomalaisten 15-vuotiaiden lukutaito oli tuoreimmassa PISA-mittauksessa laskenut sijalle 17 ja matemaattiset taidot sijalle 22. Osaaminen on silti yhä OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Sijoittajan mukaan se ei riitä (Yle). Sitran tuoreen julkaisun mukaan talouskasvusta 50-70 prosenttia perustuu ihmisten osaamiseen. Suomessa on arviolta lähes 70 000 syrjäytynyttä nuorta, joista suurin osa on poikia. Sijoittaja itse puhuu siitä, että pian heitä on 100 000. Ero on hyvä huomata: ensimmäinen on nykyarvio, jälkimmäinen hänen ennusteensa.

Ehdotukset ovat yhden vaikuttajan näkemyksiä eivätkä tutkimustuloksia, mutta ne osuvat viikon muihin aiheisiin. Pienemmät luokat vaativat enemmän opettajia aikana, jolloin OECD:n mukaan opettajista on pulaa monissa maissa ja päättäjiä kehotetaan varautumaan pienempään opettajakuntaan (OECD). Datan käyttö on ehdotuksista vaikein. Lapselle varhainen tunnistaminen voi tarkoittaa apua ajoissa. Se voi myös tarkoittaa leimaa, jos tietoa käytetään ilman lapsen ja perheen tietoa tai suostumusta. Opettajalle on eri asia kirjata merkintä Wilmaan viestiäkseen kodin kanssa kuin tietää, että sama merkintä voi päätyä ennustamaan lapsen tulevaisuutta. Huoltajalle kysymys on luottamuksesta: kuka tietoja käyttää, mihin ja kuka päättää? Hyödyt ja riskit toteutuvat vasta käytännön ratkaisuissa ja ... ne pitää punnita avoimesti. Sijoittajan terävin huomio jää silti mieleen. Jos nuori pääsee peruskoulusta läpi osaamatta lukea kunnolla, kyse ei ole tiedon puutteesta vaan siitä, että tieto ei johda tekoihin. Sama ajatus kuului tällä viikolla Jyväskylästä: seurannasta pitää siirtyä toimiin (Yle).