Lunastusoikeus

Nimen voi myydä. Sitä, mitä nimi kantoi, ei voi aina ostaa takaisin.

Lähes jokaisen suomalaisen lapsuudessa on ollut pyörä, jonka nimi tunnettiin ilman mainoksia. Tunturi. Nimi tarkoitti kesälomaa, ensimmäistä omaa matkaa kirkonkylään ja isän kättä satulan takana juuri ennen kuin hän päästi irti. Moni ei tiennyt, että nimi oli myyty ulkomaille jo vuosikymmeniä sitten.

Lokakuussa 2026 nimi palasi. Helkama Velox osti Tunturi-pyöriä koskevat oikeudet ja Turussa sijaitsevan pyörävaraston. Myyjä oli hollantilainen Accell Group, joka oli omistanut Tunturin vuodesta 2003 ja ajautui konkurssiin elokuussa. Yleisradio kuvasi kaupan yhdellä lauseella: "121-vuotias Helkama ostaa oikeudet 104-vuotiaan polkupyörävalmistajan Tunturin merkin käyttämiseen". Vanha talo osti takaisin toisen vanhan talon nimen.

Paluu, joka on vielä kesken

Tunturin paluu on todellinen, mutta se on vasta alussa. Tunturi-pyörät valmistettiin viime vuosina Unkarissa. Helkaman omat pyörät suunnitellaan ja valmistetaan Hangossa ja niillä on Avainlippu. Tunturin mallisto suunnitellaan jatkossa Suomessa, mutta valmistuksesta Yle kertoo, että "vielä on päättämättä milloin ja missä".

Ostaja ei ole suuri konserni. Helkama Velox on perheyhtiö neljännessä polvessa. Vuonna 2025 se teki yli 2,8 miljoonan euron tappion. Kaupan aikaan Hangon tehtaalla oli käynnissä yhtiön historian pisin lomautus. Tappiollinen perheyhtiö osti nimen konkurssipesästä ja otti kantaakseen sen, mitä nimen palauttaminen maksaa. Myyjänä oli kansainvälinen konserni, ostajana pieni suomalainen tehdas.

Paluita on vähän

Muita kuluttajabrändejä, jotka olisivat palanneet suomalaiseen omistukseen, löytyy niukasti. Helkama Kodinkoneet osti Rosenlew-kodinkonemerkin Electroluxilta vuonna 2024. Rosenlewin kodinkoneliiketoiminta oli siirtynyt ulkomaille jo vuonna 1982 ja jääkaappien valmistus Porissa päättyi vuonna 1998. Kotkamillsin kartonkitehdas palasi kotimaisille sijoittajille vuonna 2015 ja tuotanto jatkui Kotkassa. Heimon Kala ostettiin takaisin virolaisilta omistajilta vuonna 2022.

Kaikki tarinat eivät pääty kotiin. Reino- ja Aino-tossujen nimi pelastettiin suomalaisille omistajille valmistajan konkurssista vuonna 2019, mutta tossujen valmistus ei jatkunut Suomessa. Nimi palasi. Työ ei palannut.

Ne, jotka jäivät

Toisenlainen tarina kuuluu yrityksille, jotka eivät koskaan lähteneet. Lapuan Kankurit on kutonut Lapualla vuodesta 1917 ja sen omien sivujen mukaan 98 prosenttia tuotteista kudotaan omassa kutomossa. Kiilto on tehnyt liimoja ja tasoitteita Lempäälässä vuodesta 1919. Snellman tekee tuotteensa Pietarsaaressa suomalaisten perhetilojen lihasta. Ponsse valmistaa metsäkoneensa Vieremällä samassa paikassa, jossa yritys perustettiin. Valion omistaa 12 osuuskuntaa ja kaikki Suomessa myytävät tuotteet valmistetaan kotimaassa 11 paikkakunnalla.

Pysyminen ei ole helppoa. Iskun koko tuotanto on Lahdessa. Sen tehdasyhtiö ja kuluttajaketju hakivat yrityssaneeraukseen joulukuussa 2024. Kotimaisuus ei suojaa taloudelta. Se on valinta, joka on tehtävä joka vuosi uudelleen.

Merkki ei kerro omistajaa

Kaupassa suomalaista etsivä kuluttaja katsoo pakkauksen merkkiä. Avainlippu edellyttää, että tuote on valmistettu Suomessa ja sen kotimaisuusaste on "vähintään 50 prosenttia omakustannusarvosta". Hyvää Suomesta -merkki edellyttää, että tuote on valmistettu ja pakattu Suomessa ja että raaka-aineista "vähintään 75 % on suomalaisia".

Kumpikaan merkki ei kerro, kuka yrityksen omistaa. Ne kertovat, missä tuote on tehty ja mistä raaka-aineet tulevat. Suomessa valmistettu tuote voi tulla tehtaasta, jonka voitot ja päätökset ovat muualla. Kuluttaja, joka haluaa tukea suomalaista omistusta, joutuu selvittämään sen itse.

Mitä luvut kertovat

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa toimi vuonna 2024 noin 5 700 ulkomaista tytäryhtiötä. Niissä työskenteli 334 332 ihmistä eli 22,5 prosenttia yritysten henkilöstöstä. Vuonna 2010 osuus oli noin 15 prosenttia. Luvut ovat eri tilastotaulukoista, joten vertailu on suuntaa antava.

Kuva ei ole yksisuuntainen. Suomalaisilla yrityksillä oli vuonna 2024 ulkomailla 599 820 työntekijää. Suomesta oli sijoitettu ulkomaille enemmän kuin ulkomailta Suomeen, 144,0 miljardia euroa vastaan 92,5 miljardia euroa vuonna 2025. Suomi ei ole vain myynyt. Se on myös ostanut ja rakentanut muualle.

Mitä menetämme, kun lähdemme valloittamaan maailmaa

Kansainvälistyminen on tuonut Suomeen vaurautta. Se on totta, eikä sitä tarvitse kiistää. Kysymys on siitä, mikä pidetään omissa käsissä ja mitä maksetaan, kun jotakin annetaan pois.

Omistuksen mukana lähtee päätösvalta. Päätös siitä, missä tehdas toimii ja kuka siellä työskentelee, tehdään silloin kaukana paikkakunnasta, jonka elämä riippuu siitä. Mukana lähtee osaaminen, joka on kasvanut sukupolvien ajan samassa kylässä. Kriisin tullen mukana voi lähteä myös huoltovarmuus, sillä kaukana tehty päätös ei aina katso ensimmäisenä pienen maan tarpeita. Lopuksi lähtee tarina, johon ihmiset ovat kiintyneet.

Brändikaupassa myyjä saa kauppahinnan ja ostaja tunnetun nimen. Nimi kantaa suomalaista luottamusta vielä silloinkin, kun tuote tehdään muualla. Hinnan maksaa tehtaan paikkakunta. Nimen palatessa aikanaan paluun riskin kantaa yleensä pieni suomalainen perheyhtiö.

Yritys ei ole vain tase. Se on paikka, jossa ihmiset ovat oppineet ammattinsa, jossa isä on opettanut pojalle ja äiti tyttärelle ja jonka ympärille kylä on rakentunut. Kauppakirja voi siirtää omistuksen yhdessä päivässä. Sitä, mikä syntyi sadassa vuodessa, se ei siirrä.

Isien perintöosa

Raamatussa on kertomus miehestä, joka ei myynyt. Kuningas Ahab halusi Naabotin viinitarhan, koska se oli lähellä hänen linnaansa. Tarjous oli antelias: "Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana". (1. Kun. 21:2) Naabotin vastaus oli lyhyt: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa". (1. Kun. 21:3)

Ahab tarjosi paremman tarhan tai täyden hinnan. Naabot ei kieltäytynyt huonosta kaupasta. Hän kieltäytyi myymästä sitä, mitä ei voi mitata rahalla. Perintöosa ei ollut hänen omaisuuttaan samalla tavalla kuin kuninkaan kulta. Se oli suvun ja Jumalan antama.

Mooseksen laki rakensi saman ajatuksen yhteiskunnan pohjaksi: "Älköön maata ainaiseksi myytäkö, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani." (3. Moos. 25:23) Laki ei kieltänyt kauppaa. Se antoi suvulle oikeuden lunastaa takaisin sen, mikä oli myyty hädässä: "Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt." (3. Moos. 25:25)

Lunastusoikeus

Jeremia eli Jerusalemin piirityksen aikaa. Babylonin joukot olivat muurien ulkopuolella ja profeetta istui vankilan pihalla. Silloin hänen serkkunsa tuli myymään hänelle pellon: "Osta minun peltoni, joka on Anatotissa, Benjaminin maassa, sillä sinulla on perintöoikeus ja sinulla on lunastusoikeus: osta se itsellesi". (Jer. 32:8)

Kukaan järkevä ei ostanut peltoa maasta, jonka vihollinen oli juuri valloittamassa. Jeremia osti sen ja punnitsi hopean. Hän ei ostanut sitä sijoituksena. Hän osti sen merkiksi tulevasta: "Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran ostetaan tässä maassa taloja ja peltoja ja viinitarhoja." (Jer. 32:15)

Lunastaja ei osta silloin, kun hinta on halpa ja tulevaisuus varma. Hän ostaa silloin, kun kaikki muut myyvät. Tappiollinen perheyhtiö, joka ostaa konkurssipesästä nimen ja kantaa itse sen palauttamisen hinnan, tekee jotain samaa. Se ei ole varma kauppa. Se on uskoa siihen, että tässä maassa vielä kerran tehdään pyöriä.

Armollinen katse

Kaikkea ei voi pitää. Moni nimi on myyty hädässä, kun tehdas oli kaatumassa ja ostaja pelasti työpaikat edes joksikin aikaa. Myyjä ei aina ole petturi eikä ostaja ryöstäjä. Maailma on avoin ja suomalaiset ovat itse rakentaneet sitä avoimeksi.

Lunastusoikeus ei kuitenkaan vanhene. Joka kerta, kun joku valitsee pitää perintöosan, ostaa sen takaisin tai rakentaa uutta samaan kylään, hän tekee saman päätöksen kuin Naabot ja Jeremia. Hän sanoo, että tämä paikka on arvokas ja että täällä on tulevaisuus.

Jossain kesäisellä kylätiellä lapsi polkee pyörällä, jonka nimi on taas kotona. Hän ei tiedä tarinaa nimen takana. Isä juoksee hetken rinnalla ja päästää sitten irti.

Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran ostetaan tässä maassa taloja ja peltoja ja viinitarhoja.

— Jer. 32:15