Hinta, jota ei lasketa miljardeissa

Muuria ei rakennettu vartioinnin kustannuksella, eikä vartiointia rakentamisen.

Kotiin tulee kirje, jossa kerrotaan asumistuen pienenevän. Samana iltana uutisissa kerrotaan uusista hävittäjistä ja ammuksista. Kumpikin päätös on tehty turvallisuuden nimissä ja kumpikin on helppo ymmärtää. Hävittäjän hinta näkyy uutisessa miljardeina. Kirjeen hinta näkyy vasta vuosien päästä, eikä siitä kerro kukaan.

Puolustukseen on sijoitettava, koska valtion tehtävä on varautua uhkiin. Suomalaisista 80 prosenttia pitää puolustuspolitiikkaa hyvin hoidettuna. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu maan sisällä silloin, kun kaikki katseet ovat rajalla.

Neljännes eurosta

Teollisuusliitto julkaisi 6.10.2026 selvityksen puolustusmenoista, hankinnoista ja työpaikoista. Sen kysymys oli, mitä niistä jää Suomeen. Liiton tiedotteessa sanotaan: "Selvityksen arvion mukaan tulevista puolustusvälinehankinnoista noin 75 senttiä jokaista euroa kohden menee Suomen ulkopuolelle."

Luku on arvio tulevista hankinnoista eikä mittaus toteutuneista. Selvitys kertoo itse olevansa "luonteeltaan eksploratiivinen ja kartoittava" ja sen mukaan kotimaisuusasteet ovat "skenaariokäyttöön tehtyjä oletuksia". Nykyiseen tapaan jatkuvista hankinnoista liitto arvioi Suomeen jäävän 25–30 prosenttia. Suuret ulkomaiset järjestelmät, kuten hävittäjät, vievät selvityksen mukaan yli puolet lisärahoituksesta. Niistä Suomeen jää arviolta 5–12 prosenttia, lähinnä käyttöönottoa, asennusta, testausta ja huoltoa. Kotimaisissa ajoneuvoissa, ammuksissa ja huollossa osuus on paljon suurempi.

Puolustusministeriön oma luku mittaa eri asiaa. Vuonna 2023 puolustushankintojen arvo oli noin 1,7 miljardia euroa ja siitä 733 miljoonaa ohjattiin kotimaisille strategisille kumppaneille. Hävittäjäkauppaan kuuluu velvoite teollisesta yhteistyöstä, jonka arvon on oltava vähintään 30 prosenttia sopimushinnasta. Valtiontalouden tarkastusviraston asiantuntija arvioi jo vuonna 2016, että teollinen yhteistyö nostaa hankinnan hintaa noin kymmenellä prosentilla ja on taloudellisessa mielessä "veronmaksajien tuki puolustusteollisuudelle".

Suomen Pankin laskelmassa sama raha kasvattaa taloutta enemmän, jos se käytetään lähellä. Bruttokansantuote olisi vuonna 2029 noin 0,7 prosenttia suurempi, jos kaikki lisähankinnat tehtäisiin euroalueelta. Puolet ostoista euroalueen ulkopuolelta pudottaisi vaikutuksen 0,3 prosenttiin.

Samat vuodet, kaksi suuntaa

Vielä syksyllä 2023 puolustusmäärärahojen piti laskea 5,8 miljardiin euroon ja pysyä noin kahdessa prosentissa bruttokansantuotteesta. Keväällä 2025 suunta kääntyi. Hallitus päätti nostaa puolustusmäärärahat vähintään kolmeen prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Vuoden 2027 talousarvioehdotuksessa puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat ovat 7,0 miljardia euroa. Natossa Suomi on sitoutunut tavoitteeseen, jossa puolustukseen käytetään vuoteen 2035 mennessä vähintään 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja puolustusta tukevaan toimintaan lisäksi enintään 1,5 prosenttia.

Samoina vuosina julkista taloutta on sopeutettu. Vuoden 2027 talousarviossa suorat menoleikkaukset ovat yhteensä 4,8 miljardia euroa. Yleisessä asumistuessa perusomavastuu nousi 42 prosentista 50 prosenttiin ja korvausprosentti laski 80:stä 70:een. Kansaneläke- ja kuluttajahintaindeksiin sidotut etuudet jäädytettiin vuosiksi 2024–2027. Ammatillisesta koulutuksesta leikattiin noin 120 miljoonaa euroa ja korkeakoulujen perusrahoituksesta 30 miljoonaa euroa vuonna 2026.

Hoivan hoitajamitoituksen nousu siirrettiin vuoteen 2028. Säästö vastaa noin 1 450 työntekijän työpanosta. Hoitotakuu pidennettiin kolmeen kuukauteen. Lastensuojelun jälkihuolto päättyy nyt 23-vuotiaana eikä 25-vuotiaana ja säästö on 24 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäyksiäkin on tehty. Perusopetuksen rahoitus nousee pysyvästi 200 miljoonalla eurolla vuodessa ja tutkimukseen ja kehitykseen tulee vaalikaudella noin miljardi euroa lisää. Hallituksen mukaan hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus kasvaa joka vuosi.

Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan vuosien 2024–2025 sosiaaliturvamuutokset nostavat pienituloisten osuuden väestöstä 13,4 prosentista 15,1 prosenttiin. Riippumaton Talouspolitiikan arviointineuvosto totesi elokuussa 2026: "Jos puolustusmenot halutaan säilyttää aiempaa korkeammalla tasolla, se edellyttää joko merkittäviä menoleikkauksia tai julkisten tulojen kasvattamista." Velan ja korkojen osuutta tästä kokonaisuudesta käsiteltiin yirahissa aiemmin artikkelissa "Jokainen laskee, mitä aseet maksavat, eikä kukaan laske, mitä laina maksaa".

Mitä valtio itse sanoo turvallisuudesta

Valtioneuvosto hyväksyi tammikuussa 2025 Yhteiskunnan turvallisuusstrategian. Se on kokonaisturvallisuuden ylin ohjausasiakirja ja siinä puolustuskyky on yksi seitsemästä elintärkeästä toiminnosta. Muut ovat sisäinen turvallisuus, johtaminen, kansainvälinen toiminta, talous ja huoltovarmuus, väestön toimintakyky sekä henkinen kriisinkestävyys.

Strategian omat sanat ovat selkeitä. "Työllisyys, toimeentulo, koulutus, yhteiskunnallinen osallisuus, ihmisten terveys ja hyvinvointi muodostavat osaltaan perustaa turvallisuudelle." Eriarvoisuudesta se sanoo: "Syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisy ja vähentäminen on välttämätöntä yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden varmistamiseksi." Ja luottamuksesta: "Henkisen kriisinkestävyyden perusta luodaan normaalioloissa".

Luottamusta ei voi ostaa kriisin hetkellä. Se on varanto, joka kerätään hyvinä aikoina. Kyselyt näyttävät, missä varanto on ohuimmillaan. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyssä joulukuussa 2025 suomalaisista 79 prosenttia arvioi yhteiskunnan varautuneen kriiseihin hyvin. Omaa toimintakykyään kriisissä piti riittävänä vain 67 prosenttia. Alle 25-vuotiaista maanpuolustustahtoisia oli 60 prosenttia, kun vuotta aiemmin heitä oli 71 prosenttia. Sitran analyysin mukaan lähes neljä kymmenestä suomalaisesta ei luota yhteiskunnan kykyyn selvitä suurista haasteista. Saman analyysin mukaan pelkkä aineellinen varautuminen tai vahva puolustushenki ei enää riitä.

Asumistuki, koulu, hoitaja ja nuoren jälkihuolto eivät ole turvallisuuden vastakohtia. Valtion oman asiakirjan mukaan ne ovat osa sen perustusta.

Mihin jäi hengellinen kriisinkestävyys

Strategiassa usko ei puutu kokonaan. Sen 56 tehtävän joukossa on tehtävä 51, "Hengellisen toiminnan edellytysten turvaaminen". Siinä hengellinen toiminta "tukee osaltaan väestön henkistä tasapainoa ja hyvinvointia sekä vahvistaa yhteiskuntarauhaa". Uskonnolliset yhteisöt järjestävät kriisissä keskusteluapua ja hartaushetkiä. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat huolehtivat hautaustoimesta.

Usko on strategiassa palvelu. Se lohduttaa, kokoaa ja hautaa. Lähteeksi, josta kansan tahto ja kestävyys nousevat, sitä ei kirjoiteta. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan laaja kysely joulukuulta 2025 mittaa maanpuolustustahtoa, luottamusta ja huolia, mutta uskosta se ei kysy mitään. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä vuonna 2020 kaksi viidestä suomalaisesta piti tärkeänä, että kirkossa rukoillaan Suomen ja suomalaisten puolesta.

Talvisodassa järjestys oli toinen. Ylipäällikön ensimmäinen päiväkäsky 1.12.1939 sanoi: "Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta." Sanoja toistettiin koko talvisodan ajan. Koti, usko ja isänmaa olivat kansalle kallio, jonka varaan kestäminen rakennettiin. Itsenäisyyspäivänä 1939, viikko sodan alettua, piispa kehotti radion aamuhartaudessa koko kansaa: "Kiitollisin mielin kohottakaamme tänään sydämemme Jumalan puoleen ja rukoilkaamme yhdessä rakkaan isänmaamme puolesta." Presidentti Kyösti Kallio päätti itsenäisyyspäivän radiopuheensa 6.12.1939 toivomukseen, että Lutherin virsi "Jumala ompi linnamme" kaikuisi kaikkialla maassa. Sotilaille levisi hänen allekirjoittamanaan vetoomus lukea Raamattua. Hänen puolisonsa Kaisa Kallio muistutti radion jouluvetoomuksessa, kuka on "korkein kansojen kaitsija": Jeesus Kristus, maailman vapahtaja. Hän pyysi kansaa auttamaan sodassa kärsineitä, jotta he tuntisivat joulun sanoman "yhäkin syventäen luottamusta Jumalaan".

Jumalattomuus on valinta, jonka hintalappua ei lasketa pelkästään miljardeissa. Sen hinta näkyy siinä, mihin ihminen nojaa silloin, kun mikään muu ei kanna.

Talvisodan sukupolvella oli vähemmän aseita kuin hyökkääjällä. Sillä oli kodin lisäksi usko, joka sotilaspappien puheissa antoi kärsimykselle merkityksen ja kuolemalle toivon. Turvallisuusstrategia puhuu henkisestä kriisinkestävyydestä. Sana on tarkka: se kuvaa mieltä, joka kestää kuormitusta. Hengellinen kestävyys on jotakin muuta. Se ei ole mielen voimaa vaan luottamusta johonkin, joka on ihmistä suurempi. Sitä ei voi rakentaa valtion tehtävänä eikä mitata kyselyllä. Sen voi kuitenkin menettää. Silloin menetys näkyy vasta kriisissä.

Mitä puolustetaan

Puolustus on aina jonkin puolustamista. Ontoksi käynyttä ei voi puolustaa. Ase vartioi silloin tyhjää.

Talvisodan henki on Suomen tunnetuin kertomus sisäisestä eheydestä. Vuoden 1918 haavat olivat osin umpeutuneet ja tammikuussa 1940 työnantajat tunnustivat ammattiliitot sopimuskumppaneiksi. Historiantutkija on varoittanut yleistämästä kertomusta. Suomi menetti silti noin yhdeksän prosenttia alueestaan ja viidenneksen teollisuudestaan. Eheys ei korvannut asetta, eikä ase eheyttä. Ne kantoivat yhdessä.

Neuvostoliitossa kävi toisin. Yhdysvaltain tiedusteluarvion mukaan sotilasmenot veivät 1980-luvun puolivälissä 15–17 prosenttia bruttokansantuotteesta, eikä kulutustavaroille ja palveluille jäänyt tilaa kasvaa. Talousuudistuksia myöhemmin johtanut taloustieteilijä piti romahduksen pääsyinä viljaa ja öljyä. Hän kertoi myös, ettei sotateollisuuden leikkauksia koskaan vakavasti harkittu, koska monet kaupungit olivat sen varassa. Varoitus koskee lukkiutumista: talous, joka rakentuu yhden alan varaan, ei käänny silloinkaan, kun pitäisi.

Ukrainasta tulee esimerkki, joka ei sovi yksinkertaiseen kaavaan. Tutkijan esitelmän mukaan luottamus valtion instituutioihin on siellä heikko, mutta luottamus perheeseen, kirkkoon ja paikallisyhteisöön on vahvempi. Kansa on silti noussut ja sitä on kantanut enemmän identiteetti ja yhteinen tarkoitus kuin luottamus hallintoon. Kestävyys asui kodeissa, seurakunnissa ja kylissä.

Valintojen hinta

Jokainen euro on valinta. Budjetissa näkyy, mihin raha meni. Siinä ei näy, mitä jäi tekemättä. Puolustukseen käytetty miljardi näkyy hävittäjänä ja ammuksena. Koulun, lastensuojelun tai vanhusten hoivan säästö ei näy missään rivinä. Se tulee näkyviin vasta vuosien päästä ihmisinä, jotka eivät pärjää.

Ulkoisella uhalla on nimi, kartta ja kasvot. Sisäinen rapautuminen on hidasta ja hajallaan. Sillä ei ole päivämäärää eikä vihollista, jota voisi osoittaa. Ihmismieli herää nopeasti nimettyyn vaaraan ja tottuu hitaaseen. Siksi pelko ohjaa rahaa helpommin kuin huoli.

Maanpuolustustahtoa mitataan kysymällä, puolustaisiko ihminen maataan. Kysymyksellä on myös toinen puoli, jota mikään kysely ei esitä: kokeeko ihminen, että maa puolustaa häntä? Tähän kysymykseen vastaa omalla tavallaan nuori, jonka tuki loppui juuri, kun hän olisi tarvinnut sitä eniten. Samoin vastaa vanhus, jonka hoitajalla ei ole aikaa. Tahto puolustaa syntyy siitä, että on jotakin omaa ja rakasta, jota puolustaa. Sitä ei voi määrätä eikä ostaa.

Hyöty ja hinta osuvat eri ihmisiin. Hankinnan hyötyjä on suuri ja näkyvä. Hinnan maksaja on yksittäinen ihminen, jonka tuki pieneni, jonka hoitaja vaihtui tai jonka jälkihuolto loppui kaksi vuotta aiemmin. Kumpikaan ei ole väärässä huolessaan. Toinen vain näkyy paremmin.

Muuri ja keihäs

Jerusalemin muuria rakennettiin uhan alla. Nehemia jakoi väen kahtia: "teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä, ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla" (Neh. 4:16). Taakkojen kantajat "tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä" (Neh. 4:17). Muuria ei jätetty rakentamatta vartioinnin takia, eikä vartiointia jätetty rakentamisen takia.

Muuri ei myöskään ollut koko vastaus. Nehemia rukoili ennen kuin rakensi ja kansa kokoontui kuulemaan lain sanaa vasta kun muuri oli valmis. Turvallisuus ei alkanut kivistä eikä päättynyt niihin.

Suomi tarvitsee keihään. Se tarvitsee myös kodin, joka kestää, koulun, joka kantaa ja uskon, joka antaa ihmiselle jotakin, minkä varaan nojata. Mikään niistä ei korvaa toista. Armollinen katse ei syytä niitä, jotka päättävät vaikeina aikoina. Se muistuttaa, minkä varassa kaikki on.

Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.

— Ps. 127:1