Voiko aika ajaa Iankaikkisen ohi?

Järjestelmät vanhenevat. Kysymys on, vanheneeko se, mistä ne puhuvat.

Lause, joka jää soimaan

Lokakuun alussa opetusministeri puhui Ylen haastattelussa koulujen uskonnonopetuksesta. Hänen mukaansa nuorten ymmärrystä toistensa uskonnoille ja uskontolukutaitoa pitäisi vahvistaa, koska uskonnolla ja kulttuurihistorialla on voimakas yhteys. Sitten hän sanoi lauseen, joka jää soimaan: "Aika on ajanut jossain määrin nykyjärjestelmän ohi. Meillä on jopa 15 eri uskonto- tai katsomusainetta kouluissa. Se hajottaa koulun arjen aika lailla tehokkaasti."

Ajatus on tuttu. Aika ajaa ohi kuin juna, joka jättää laiturille sen, joka ei ehtinyt kyytiin. Asemalla seisova ei ole tehnyt mitään väärää. Juna vain lähti ilman häntä.

Kuva herättää kysymyksen, joka on helppo ohittaa kiireessä. Kenen aika se on, joka ajaa? Onko se kalenterin aika, joka tuo uudet ikäluokat ja uudet budjetit, vai jokin muu? Mikä tarkalleen jää laiturille, kun aika on ajanut ohi: lukujärjestyksen ruutu, opetuksen tapa vai se, mistä opetus puhuu?

15 oppimäärää ja yksi lukujärjestys

Laki on selkeä. Koulu järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista opetusta ja siihen kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Vähintään kolmelle muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle järjestetään oman uskonnon opetusta huoltajien pyynnöstä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille opetetaan yleensä elämänkatsomustietoa.

Opetushallituksen luettelossa on 14 uskonnon oppimäärää. Elämänkatsomustiedon kanssa niitä on 15. Vuonna 2024 peruskoulun evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistui hieman alle 430 000 oppilasta. Elämänkatsomustietoa opiskeli vajaat 75 000 ja islamia yli 21 000. Oppimäärien määrä ei kerro, montako niistä opetetaan samassa koulussa. Kirkko ja kaupunki -lehdessä on kerrottu koulusta, jossa opetetaan kuutta katsomusainetta.

Ministerin huoli on ymmärrettävä. Rehtori, joka sovittaa monta katsomusainetta yhteen lukujärjestykseen, ei kanna ideologiaa vaan palapeliä. Ministeri nostaa esiin myös opetuksen, joka tapahtuu koulun ulkopuolella tilanteissa, joihin hänen sanojensa mukaan on huono näkymä. Kysymys opetuksen sisällöstä on silloin aiheellinen. Samalla on syytä kysyä toinen kysymys: onko palapelin hankaluus sama asia kuin se, että sen palat olisivat vanhentuneet?

Yksi aine kaikille

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esitti maaliskuussa 2026, että eri oppimääristä siirrytään kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Perusteluina olivat yhdenvertaisuus ja kustannusten hillitseminen. Ministerin mukaan ehdotus ei tarkoittaisi uskonnonopetuksen lopettamista, vaan uskonnonopetus olisi merkittävä osa myös uutta ainetta. Lopulliset päätökset jäävät seuraavalle hallitukselle.

Kirkkojen näkemykset jakautuvat. Osa piispoista on asettunut yhteisen aineen taakse, osa haluaa kehittää oman uskonnon opetusta lisäämällä siihen yhteisiä sisältöjä. Suomen Ekumeeninen Neuvosto muotoili oman kantansa näin: "Yhteinen katsomusaine palvelee paremmin enemmistöä kuin vähemmistöjä."

Lause kääntää asetelman. Uudistusta perustellaan yhdenvertaisuudella ja sen arvostelijat vetoavat juuri samaan. Kenen yhdenvertaisuudesta silloin puhutaan? Kunta säästää, kun ryhmiä on vähemmän. Pienen yhteisön lapsi voi menettää tunnin, jolla hänen uskoaan opetetaan sisältäpäin ja hänen yhteisönsä silmin. Hyöty ja menetys eivät ole samaa kokoa eivätkä ne osu samoille.

Toinenkin kysymys jää ilmaan. Mitä lapsi oppii, kun uskosta puhutaan ulkopuolelta? Rukouksesta voi kertoa, mutta voiko rukousta oppia katsomalla, kun joku toinen rukoilee?

Aika on luotu

Aika on ihmiselle niin kaikkialla läsnä, että sitä on vaikea nähdä. Elämme sen sisällä kuin kala vedessä. Raamatussa aika ei kuitenkaan ole kaiken mitta. Se on luotu niin kuin vuoret ja maa. Sillä on Tekijä.

Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

— Ps. 90:2

Psalmissa Jumala ei ole ajan sisällä vaan sen molemmin puolin, ennen vuoria ja niiden jälkeen. Ilmestyskirjassa sama sanotaan Hänen omalla äänellään:

"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

— Ilm. 1:8

Joki virtaa uomassa, jota se ei ole itse tehnyt. Se voi muuttaa rantojaan ja kuljettaa hiekkaa paikasta toiseen, mutta lähteensä ohi se ei virtaa. Voiko luotu aika ajaa Luojansa ohi? Mitä silloin oikeastaan vanhenee: totuus vai tapamme puhua siitä?

Kristus ei ole oppiaine

Koulun kielessä uskonto on oppimäärä. Opetushallituksen kuvauksessa evankelis-luterilaisen oppimäärän uskonto tarkoittaa kristinuskoa ja erityisesti luterilaisuutta, islamin oppimäärässä islamia ja niin edelleen. Laki puhuu uskonnollisista yhdyskunnista ja oppilaan omasta uskonnosta. Luokittelu on hallinnon työkalu ja sellaisena tarpeellinen.

Luokittelu on kuitenkin aina luodun tekemä. Ihminen piirtää rajat, nimeää lokerot ja päättää, mikä mahtuu mihinkin. Luoja on lokeroiden yläpuolella. Jeesus Kristus ei tullut maailmaan yhdeksi uskonnoksi muiden joukkoon. Usko Häneen Messiaana on kristinuskon ydin. Kirkon opetuksen pohjana on koko Raamattu, ei yksi sen luku eikä yksi aikakausi.

Kuka sitten määrittelee, mikä on uskonto? Mahtuuko elävä Kristus oppiaineen rajoihin?

Armas aika

Samassa haastattelussa ministeri puhui Suvivirrestä. Hänen mukaansa sen laulaminen ei ole uskonnon harjoittamista vaan kulttuurihistorian elämistä todeksi.

Virren ensimmäinen säe kuuluu: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen." Sukupolvien ajan lapset ovat laulaneet ajasta, joka joutuu. Se ei aja kenenkään ohi vaan tulee luokse lahjana. Virsi on kiitos kesän Antajalle.

Voiko aika, josta virsi laulaa lahjana, ajaa Antajansa ohi? Kuka kertoo kulttuurina laulavalle lapselle, kenelle virsi alun perin laulettiin?

Kysymykset, jotka jäävät

Uskonnonopetuksen tulevaisuus ratkeaa seuraavalla hallituskaudella. Siihen asti on aikaa kysyä. Miten jokainen lapsi saa oikeuden tuntea oman uskonsa sisältäpäin eikä vain kuulla siitä? Kenen tehtävä on kertoa lapselle, kenen käsissä aika on: koulun, kirkon vai kodin? Mitä tapahtuu sille, mikä on ajan yläpuolella, kun ajan järjestelmät muuttuvat?

Juna ajaa asemalta ja kalenteri kääntyy. Opetussuunnitelmia kirjoitetaan uudelleen ja oppiaineet saavat uusia nimiä. Kaiken tämän keskellä on yksi, joka ei ole ajan armoilla.

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

— Hepr. 13:8

Aika ajaa monen asian ohi. Hänen ohitseen se ei aja.