Leikki on vakava asia

Leikki on luotu syvälle elämään. Kaikkea ei silti voi nimetä leikiksi.

Rotta, joka nauraa

Laboratoriossa tutkija kutittaa nuorta rottaa. Ihmiskorva ei kuule mitään, mutta laite kuulee. Rotta sirkuttaa noin 50 kilohertsin ultraäänellä. Samaa sirkutusta kuuluu, kun nuoret rotat painivat keskenään. Kutitus on rotalle palkinto: se hakeutuu uudelleen kutittavan käden luo.

Neurotieteilijä Jaak Panksepp ja hänen työtoverinsa kirjoittivat vuonna 2003, että sirkutus saattaa muistuttaa ihmisen alkukantaista naurua enemmän kuin ohimennen.

Teoksensa Homo Ludens (1938) ensimmäisessä luvussa hollantilainen historioitsija Johan Huizinga toteaa asian, jonka voi tarkistaa omalla pihalla. Eläimet leikkivät aivan kuten ihmiset. Riittää katsoa nuoria koiria. Ne kutsuvat toisiaan leikkiin juhlallisin elein ja asennoin.

Leikki kuuluu luomakuntaan. Psalmissa Leviatan on luotu leikkimään meressä:

Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

— Ps. 104:26

Lapsi on terve, kun hän leikkii

Yhdysvaltain lastenlääkärien järjestö American Academy of Pediatrics kokosi vuonna 2018 tutkimustiedon leikin merkityksestä. Sen mukaan leikki vanhempien ja ikätovereiden kanssa on ainutlaatuinen tilaisuus kasvattaa lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitoja, ajattelua, kieltä ja itsesäätelyä. Näistä taidoista rakentuu toiminnanohjaus, kyky suunnitella ja hillitä omaa toimintaa.

Suomen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) sama sanotaan lyhyesti: leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Opetushallituksen asiakirjan mukaan leikki on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset oppivat samalla monia taitoja.

Vapaa leikki on silti vähentynyt. Peter Gray kokosi American Journal of Play -lehdessä (2011) aineistoa, jonka mukaan lasten vapaa leikki toisten lasten kanssa on vähentynyt jyrkästi Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneissä maissa puolen vuosisadan aikana. Samana aikana lasten, nuorten ja nuorten aikuisten ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet jyrkästi. Yhdysvaltalaisessa aineistossa kuusi-, seitsemän- ja kahdeksanvuotiaiden leikkiin käyttämä aika lyheni neljänneksellä vuosien 1981 ja 1997 välillä. Gray pitää leikin vähenemistä yhtenä syynä nuorten pahoinvoinnin kasvuun. Aineisto näyttää muutosten samanaikaisuuden. Syy-yhteys on hänen tulkintansa.

Profeetta Sakarjan näyssä Jerusalemin tulevan rauhan merkkinä ovat leikkivät lapset:

Ja kaupungin torit tulevat olemaan täynnä poikasia ja tyttösiä, jotka leikkivät sen toreilla.

— Sak. 8:5

Aikuinen leikkisänä

Leikkisyys kulkee ihmisen mukana vanhuuteen asti. Saksalaisessa tutkimuksessa (2024) kysyttiin 210 ihmiseltä, jotka olivat 50–98-vuotiaita. Heidän leikkisyytensä oli samaa tasoa kuin nuoremmilla aikuisilla. Leikkisyys oli yhteydessä tyytyväisyyteen elämään ja hyvinvointiin. Yhteys oli pieni tai kohtalainen.

Vuonna 2026 julkaistussa tutkimuksessa leikkisyyttään ja stressiään arvioi 1 134 työssäkäyvää aikuista ja opiskelijaa. Kepeä ja huoleton leikkisyys liittyi pienempään koettuun stressiin.

Parisuhteessakin leikkisyys kantaa. Tutkimuksessa, johon osallistui 471 pariskuntaa (2024), toisiin suuntautuva, kepeä ja älyllinen leikkisyys liittyivät vähäisempään turvattomuuteen suhteessa. Kaikki leikkisyyden muodot liittyivät vähäisempään tunnepohjaiseen mustasukkaisuuteen. Oikukkaalla leikkisyydellä oli silti varjonsa. Se liittyi taipumukseen epäluuloisiin ajatuksiin ja mustasukkaiseen käytökseen.

Sananlaskujen viisaus on vanhempi kuin yksikään näistä tutkimuksista:

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

— Sananl. 17:22

Liitonarkkia Jerusalemiin tuotaessa kuningas Daavid karkeloi koko Israelin heimon keskellä:

Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan.

— 2. Sam. 6:14

Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta ja halveksi häntä sydämessään. Hänen mielestään kuningas oli häpäissyt arvonsa. Daavid vastasi, että hän karkeloi Herran edessä:

ja tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa

— 2. Sam. 6:22

Leikkisyys ja nöyryys kulkevat yhdessä. Ihminen, joka uskaltaa näyttää naurettavalta, on vapaa vartioimasta omaa arvoaan.

Leikki, jota ei osaa lopettaa

Leikillä on myös varjonsa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan 4 % suomalaisista pelasi rahapelejä vuonna 2023 kohtalaisen riskin tai ongelmapelaamisen tasolla. Manner-Suomessa se tarkoittaa noin 151 000 ihmistä. Osuus on kasvanut vuodesta 2019. Ongelma on yleisintä miehillä ja nuorilla aikuisilla.

Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-11-tautiluokitus tuntee pelaamishäiriön. Siinä pelaamisen hallinta pettää, pelaaminen menee muun elämän edelle ja jatkuu haitoista huolimatta. Diagnoosi edellyttää yleensä vuoden kestoa. Diagnoosiin tarvitaan muutakin kuin runsas pelaaminen.

Leikin ensimmäinen tunnusmerkki on vapaus. Leikki, josta on tullut pakko, on lakannut olemasta leikkiä. Paavali kirjoittaa:

Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

— 1. Kor. 6:12

Elämä pelkkänä leikkinä

Toiset eivät jää kiinni yhteen peliin. Heille koko elämä alkaa näyttää leikiltä, jonka voi keskeyttää heti, kun se alkaa painaa.

Jeffrey Arnett kuvasi American Psychologist -lehdessä vuonna 2000 nousevan aikuisuuden. Vaihe sijoittuu ikävuosille 18–25. Siinä nuori etsii pitkään omaa paikkaansa ja kokeilee erilaisia rooleja. Arnettin mukaan vaihe on olemassa vain kulttuureissa, jotka sallivat nuorille tämän pitkän etsinnän.

Suomessa kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1995 vanhempiensa luona asui vielä 42 % 20–24-vuotiaista, vuoden 2014 lopussa enää 25 %. Vuonna 2014 osuus kuitenkin kasvoi. Tilastokeskus arvioi kasvun liittyvän siihen, että kotoa muutetaan myöhemmin ja kotiin palataan.

Pitkä nuoruus voi olla etsintää. Leikki muuttuu ongelmaksi, kun siitä tulee pakopaikka vakavuudelta. Jeesus vertasi aikansa sukupolvea lapsiin, joille mikään leikki ei kelvannut:

Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'.

— Matt. 11:16–17

Sukupolvi ei suostunut iloon eikä suruun. Se jäi katsojaksi.

Paavali erottaa lapsen mielen ja aikuisen vastuun:

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

— 1. Kor. 13:11

Leikin rajat

Huizinga määritteli leikin vapaaehtoiseksi toiminnaksi, jolla on oma aikansa ja paikkansa. Sen säännöt hyväksytään vapaasti, mutta ne sitovat ehdottomasti. Leikin päämäärä on siinä itsessään. Siihen kuuluvat jännitys, ilo ja tietoisuus siitä, että se on toista kuin tavallinen elämä.

Lev Vygotski meni vielä pidemmälle vuonna 1933: leikkiä ilman sääntöjä ei ole. Leikkivä lapsi noudattaa sääntöjä, jotka ovat hänen omiaan. Ne ovat sisäisen itsehillinnän ja itsemääräämisen sääntöjä.

Rajat tekevät leikistä leikin. Hippa ilman pesää on pelkkää juoksemista. Leikillä on myös aikansa. Saarnaaja tiesi sen:

Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

— Saarn. 3:4

Se oli läppä

Koulun käytävällä joku kampittaa toisen. Kirjat leviävät lattialle. Ympärillä nauretaan. Kampittaja kääntyy ja sanoo: se oli läppä.

Lause on lyhyt ja tehokas. Se muuttaa teon leikiksi jälkikäteen. Loukattu, joka ei naura, saa kantaakseen uuden syytöksen: hänellä ei ole huumorintajua.

Huizingan määritelmä paljastaa, mitä lauseessa tapahtuu. Leikki on vapaaehtoista. Sen säännöt hyväksytään vapaasti. Kampitettu ei suostunut mihinkään. Hän ei astunut leikin piiriin. Mikään sääntö ei suojannut häntä. Teko tapahtui tavallisessa elämässä todelliselle ihmiselle. Leikki, jossa vain toinen nauraa, ei ole leikkiä.

Sananlaskujen kirjoittaja tunsi saman lauseen:

Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

— Sananl. 26:18–19

Nuoli on jo lähtenyt. Sitä ei saa takaisin selittämällä.

Läppä on myös hätäuloskäynti. Sanojen kohdatessa vastarintaa puhuja voi aina perääntyä: hän ei tarkoittanut mitään. Ihminen, joka ei koskaan tarkoita sanojaan, menettää niiden painon. Hänen puheensa ei enää kanna. Kukaan ei tiedä, milloin hän on tosissaan. Sanat osuvat silti:

Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

— Sananl. 12:18

Lauseen kirous on siinä, ettei se pyydä anteeksi. Teko, joka oli vain leikkiä, ei tarvitse anteeksiantoa. Läppä sulkee oven sovinnolta, koska sovinto alkaa siitä, että joku sanoo: minä tein väärin. Jaakob kirjoittaa kielestä, joka sekä kiittää että kiroaa:

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

— Jaak. 3:9–10

Jeesus antoi painon jokaiselle sanalle:

Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.

— Matt. 12:36

Leikillä on myös näkymätön puolensa. Psalmin Leviatan leikkii meressä. Jesajan kirjassa Leviatan on käärme, jolle Herra kostaa:

…Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.

— Jes. 27:1

Ilmestyskirja nimeää lohikäärmeen:

Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.

— Ilm. 12:9

Samassa kirjassa vedet ovat kansoja, väkijoukkoja, kansanheimoja ja kieliä (Ilm. 17:15). Leikkiikö saatana ihmiskunnalla niin kuin Leviatan meressä, ilman että tiedämme olevamme sen leikkikaluja? Läpän kohdekaan ei tiedä olevansa leikissä, ennen kuin hän kaatuu.

Kaikkea ei voi nimetä leikiksi. Milloin sanoit viimeksi, että se oli vain vitsi? Nauroiko silloin kumpikin?

Lasten kaltaisiksi

Jeesus asetti lapsen opetuslastensa keskelle ja sanoi:

…Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

— Matt. 18:3–4

Lapsen kaltaisuus on nöyryyttä ja luottamusta. Leikkivä lapsi luottaa. Hän ei kanna huolta huomisesta eikä omasta arvostaan. Hän voi uppoutua hetkeen, koska joku muu valvoo.

Sananlaskuissa Viisaus kertoo olleensa Luojan rinnalla, kun Hän loi maailman:

silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

— Sananl. 8:30–31

Luomisen keskellä leikittiin. Ilon kohteena olivat ihmislapset.

Milloin viimeksi nauroit niin, ettet ajatellut, miltä näytät? Kenen kanssa leikit? Onko elämässäsi jotain, mitä kutsut leikiksi, vaikka se on jo pakko?

Jeremian kirjassa Herra lupaa ilon surun jälkeen:

Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.

— Jer. 31:13