Musta vai valkoinen aukko?
Sinne, minne luotu ei näe, ei yllä ihminen eikä kone. Se, mitä emme tiedä emmekä tule tietämään, on Luojan.
Huhtikuussa 2019 Event Horizon Telescope -hanke julkaisi kuvan, jonka kahdeksan radioteleskooppia eri puolilla maapalloa oli ottanut yhdessä. Hanke oli rakentanut planeetan kokoisen silmän ja suunnannut sen Messier 87 -galaksin keskukseen 55 miljoonan valovuoden päähän. Kuvassa oli hehkuva rengas ja sen keskellä tumma alue, mustan aukon varjo. Kolme vuotta myöhemmin sama hanke julkaisi kuvan oman galaksimme keskellä olevasta mustasta aukosta, noin 27 000 valovuoden päästä. Kumpikaan kuva ei näytä itse aukkoa. Hankkeen mukaan varjo on lähin, mitä täysin pimeästä kohteesta, josta valo ei pääse pakoon, voidaan kuvata.
Reunalla on nimi, tapahtumahorisontti. NASA kuvaa sen mustan aukon pinnaksi, jonka sisäpuolella pakoon pääsemiseen tarvittava nopeus ylittää valon nopeuden. Sen, mikä kulkee horisontin yli, on jäätävä sisälle. Tiede on siis itse nimennyt rajan, jonka takaa mikään havainto ei palaa. Se on paikka, jonne luotu ei näe ja jonne ihminen eikä kone itsessään yllä. Planeetan kokoinenkin silmä näkee vain reunan.
Pimeys, jossa Jumala oli
Siinainvuorella kansa kuuli jylinän ja pasunan äänen ja näki tulen leimaukset ja savuavan vuoren. Se vapisi ja pysyi taampana (2. Moos. 20:18). Yksi mies kulki kohti sitä, mitä muut pakenivat:
Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.
2. Moos. 20:21
Pimeys on hepreaksi araphel, jonka Strongin sanakirja selittää synkkyydeksi, sellaiseksi kuin matalalle painuvan taivaan pimeys. Sana on Raamatussa harvinainen ja esiintyy vain 15 kertaa. Salomo käytti samaa sanaa vihkiessään temppelin (1. Kun. 8:12) ja sanoi Herran tahtovan asua pimeässä. Pimeys ei tässä tarkoita pahaa. Se tarkoittaa sitä, mikä on ihmisen katseelle liian syvä.
Uusi testamentti kuvaa saman rajan toiselta puolelta:
jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.
1. Tim. 6:16
Sana, jolla Paavali kuvaa tätä valkeutta, on aprositos, saavuttamaton. Se esiintyy koko Raamatussa vain tässä yhdessä jakeessa. Fysiikka tuntee teoriassa mustan aukon peilikuvan, valkoisen aukon. Ranskan tutkimuskeskus CNRS kuvaa sen vielä hypoteettiseksi kohteeksi, joka voi vain syöstä ulos ainetta ja valoa. Mustasta aukosta ei pääse ulos, eikä valkoiseen pääse sisään. Luodulle kumpikin on sama raja. Toisessa on liikaa pimeyttä ja toisessa liikaa valoa. Silmä sokeutuu kummassakin. Johannes kirjoittaa, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole mitään pimeyttä (1. Joh. 1:5). Pimeys, jossa Mooses kohtasi Jumalan, oli pimeyttä vain ihmisen puolelta katsottuna.
Katoamispiste
Saarnaaja kirjoitti ihmisestä, joka kantaa sisällään jotain, mitä ei pysty käsittämään:
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Saarn. 3:11
Iankaikkisuus on hepreaksi olam. Strongin sanakirja selittää sen alkumerkitykseksi kätketyn, katoamispisteen. Sana, jota Raamattu käyttää ikuisuudesta, tarkoittaa siis alun perin kohtaa, jossa näkyvä katoaa näkyvistä. Jumala on asettanut tuon katoamispisteen ihmisen sydämeen. Siksi ihminen katsoo tähtiin ja kysyy, mitä on reunan takana, eikä silti saa selville alkua eikä loppua.
Tiede on mitannut oman katoamispisteensä. NASAn mukaan havaittavan maailmankaikkeuden kaukaisimmat kohteet ovat 47 miljardin valovuoden päässä. Havaittavan alueen halkaisija on siten 94 miljardia valovuotta. Raja ei ole maailmankaikkeuden reuna. Se on raja sille, kuinka kaukaa valo on ehtinyt saapua. Senkin sisällä suurin osa on tuntematonta. NASAn arvion mukaan tavallista ainetta on vain noin viisi prosenttia maailmankaikkeudesta ja pimeää ainetta noin 27 prosenttia. Loput on pimeää energiaa, jota NASA kutsuu omaksi arvoituksekseen. CERNin mukaan pimeä aine ei absorboi, heijasta eikä säteile valoa, joten sen olemassaolo voidaan päätellä vain painovoiman vaikutuksesta. Maailmankaikkeudesta tunnetaan siis vain pieni murto-osa.
Ensimmäinen kysymys
Raamatun kaksi ensimmäistä lukua eivät sisällä yhtään kysymystä. Jumala puhuu niissä vain luovin sanoin. Hänen sanansa tekee sen, minkä se sanoo (1. Moos. 1:3). Johannes palaa samaan alkuun:
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Joh. 1:1
Luoja ei kysy, koska Hän tietää. Ensimmäinen kysymys syntyi vasta luodulta:
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
1. Moos. 3:1
Kysymys ei etsinyt tietoa. Se kylvi epäilyn siihen, mikä oli jo sanottu selvästi. Samalla se houkutteli ihmisen kurottamaan kohti sitä, mitä hänelle ei ollut annettu. Kysymyksiä on siis kahta lajia. Toiset johtavat eksyksiin, toiset palauttavat luodun oikeaan mittaansa. Myöhemmin Jumala kysyi ihmiseltä, missä tämä oli (1. Moos. 3:9), mutta Hän ei kysynyt saadakseen tietää. Hän kysyi, jotta ihminen tulisi esiin piilostaan. Vielä myöhemmin Hän esitti Jobille kysymyssarjan, johon yksikään luotu ei pysty vastaamaan:
Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Job 38:4
Samassa puheessa Jumala kysyi Jobilta Otavasta, Kalevanmiekasta, Seulasista ja taivaan laeista (Job 38:31-33). Kysymykset eivät nöyryytä. Ne nostavat katseen korkeuteen ja muistuttavat, kuka tähdet kutsuu nimeltä (Jes. 40:26).
Mikä on salassa
Luodun kurotus on yhtä vanha kuin ensimmäinen kysymys. Baabelissa ihmiset päättivät rakentaa tornin, jonka huippu ulottuisi taivaaseen. Tornilla he halusivat tehdä itselleen nimen (1. Moos. 11:4). Jesaja kuvaa ylpeyttä, joka sanoi sydämessään nousevansa korkeammalle kuin Jumalan tähdet ja tekevänsä itsensä Korkeimman vertaiseksi (Jes. 14:13-14). Kone on tämän ajan torni. Se laajentaa ihmisen silmää ja laskee nopeammin kuin kukaan, mutta sekin näkee vain reunan. Raja ei siirry sillä, että sitä kohti rakennetaan korkeammalle.
Mooseksen laissa raja kuvataan lahjana:
Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat."
5. Moos. 29:28
Salattu on hepreaksi nistarot, se, mikä on peitetty. Se, mitä emme tiedä emmekä tule tietämään, on Luojan juuri siksi, että luotu ei sitä käsitä eikä pysty hallitsemaan rajallisena ymmärtämään. Ilmoitettu taas on annettu ihmiselle ja hänen lapsilleen. Paavali seisoi saman rajan edessä ja puhkesi ylistykseen:
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
Room. 11:33
Tutkimaton on kreikaksi anexereunētos, sellainen, jota ei ole tutkittu loppuun. Sana esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä. Käsittämätön on anexichniastos, jonka Strongin sanakirja selittää jäljittämättömäksi. Jumalan tiet eivät jätä jälkiä, joita seuraamalla luotu pääsisi perille. Tie kulkee toiseen suuntaan: Hän tulee luodun luo.
Kasvoista kasvoihin
Paavali ei jättänyt rajaa lopulliseksi:
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
1. Kor. 13:12
Tapahtumahorisontin takaa ei palaa valoa. Jumalan salatusta tuli kuitenkin valo luodun luo, kun Sana tuli lihaksi (Joh. 1:14). Ihmisen ei tarvitse rakentaa tornia horisontin yli eikä nähdä pimeyden läpi. Riittää, että hän tietää olevansa tunnettu. Musta vai valkoinen aukko on luodulle sama raja. Luojalle se on koti:
Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.
Room. 11:36