Totta vai tarua, todella

Valhe on helppo kertoa ja vaikea huomata, erityisesti omasta suusta.

Mies, joka ei voinut valehdella

Vuonna 1997 ilmestyneessä komediassa Liar Liar Jim Carreyn esittämä asianajaja elää valheesta. Hän valehtelee asiakkailleen, kollegoilleen, entiselle vaimolleen ja ennen kaikkea pienelle pojalleen, jolle hän lupaa aina tulla eikä koskaan tule. Pojan viidentenä syntymäpäivänä isä jää jälleen tulematta. Poika toivoo syntymäpäiväkakun ääressä, että isä olisi yhden päivän rehellinen.

Toive toteutuu. Seuraavan vuorokauden ajan asianajaja ei pysty sanomaan mitään, mikä ei ole totta. Hän ei voi kehua huonoa työtä, ei kaunistella kokousta eikä selittää myöhästymistään. Elokuva on hulvaton, mutta sen alla kulkee vakava kysymys. Mitä tapahtuisi, jos meidän olisi puhuttava totta kaikille, koko ajan?

Elokuvan lopussa vuorokausi on ohi, mutta isä ei halua palata entiseen. Hän on huomannut, että totuus teki hänen elämästään selkeämmän.

Valheiden kirjanpito

Yhdysvaltalainen psykologi Bella DePaulo kollegoineen pyysi vuonna 1996 julkaistuissa tutkimuksissa ihmisiä pitämään viikon ajan päiväkirjaa jokaisesta vähintään kymmenen minuutin keskustelustaan. Jokainen valhe kirjattiin. Tutkimukseen osallistui 77 opiskelijaa ja 70 muuta aikuista.

Opiskelijat kertoivat keskimäärin kaksi valhetta päivässä ja muut aikuiset yhden. Opiskelijat valehtelivat noin joka kolmannessa keskustelussa ja muut aikuiset noin joka viidennessä. Useimmin valehdeltiin omista tunteista, mielipiteistä, teoista, aikeista ja saavutuksista.

Valehtelu ei jakaudu tasaisesti. Toisen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vain noin 40 prosenttia vastaajista kertoi valehdelleensa edellisen vuorokauden aikana. Pieni joukko kertoi suuren osan kaikista valheista. Moni valehtelee vähän ja harva paljon.

Mikä on valhe

Kaikki valheet eivät näytä valheilta. Osa kerrotaan toisen hyväksi, jotta toinen ei loukkaantuisi: ruoka oli herkullista, uusi takki sopii hyvin, ei se haitannut. Osa kerrotaan oman edun vuoksi, jotta näyttäisi paremmalta, välttyisi hankalalta tilanteelta tai saisi jotain. DePaulon tutkimuksessa itsekkäitä valheita kerrottiin enemmän kuin toisten hyväksi kerrottuja.

Vaikein valhe on se, jonka ihminen kertoo ensin itselleen. Evoluutiobiologi Robert Trivers ja psykologi William von Hippel ovat kuvanneet itsepetosta tavaksi, jolla ihminen uskottelee itselleen sen, minkä haluaa muiden uskovan. Itselleen valehteleva ei enää tunnista valhetta valheeksi. Hän on unohtanut, mikä oli totta.

Raamattu sanoo saman suoraan:

Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

— Jer. 17:9

Mitä valhe tekee

DePaulon tutkimuksessa keskustelut, joissa valehdeltiin, koettiin vähemmän miellyttävinä ja vähemmän läheisinä kuin keskustelut, joissa puhuttiin totta. Valhe vie välimatkaa, vaikka sen tarkoitus olisi suojella suhdetta.

Valhe myös kasvaa. Lontoon yliopistollisen korkeakoulun tutkijat Neil Garrett ja Tali Sharot havaitsivat vuonna 2016 julkaistussa aivotutkimuksessa, että omaa etua palveleva epärehellisyys lisääntyi, kun sitä toistettiin. Samalla aivojen tunnekeskuksen mantelitumakkeen reaktio valehteluun heikkeni. Mitä useammin ihminen valehtelee, sitä vähemmän valhe tuntuu miltään ja sitä helpompi seuraava valhe on.

Pienistä poikkeamista tulee tapa ja tapa muuttuu luonteeksi.

Kymmenen viikkoa ilman valheita

Notre Damen yliopiston psykologi Anita Kelly ja tilastotieteilijä Lijuan Wang tekivät kokeen, jossa 110 ihmistä seurasi kymmenen viikon ajan omaa valehteluaan. Puolet osallistujista pyydettiin lopettamaan sekä isot että pienet valheet. Toinen puoli eli kuten ennenkin.

Totuudessa pysyneet kertoivat vähemmän valheita ja viidenteen viikkoon mennessä he pitivät itseään rehellisempinä. Viikkoina, joina he kertoivat kolme valkoista valhetta vähemmän kuin muulloin, heillä oli keskimäärin noin neljä vähemmän henkisiä oireita, kuten jännittyneisyyttä tai alakuloa ja noin kolme vähemmän fyysisiä oireita, kuten kurkkukipua ja päänsärkyä. Heidän läheiset ihmissuhteensa paranivat. Tilastollisessa analyysissä juuri ihmissuhteiden paraneminen selitti terveyden paranemisen.

Valheettomuus ei siis ollut vain moraalinen saavutus. Se paransi suhteita ja suhteet paransivat terveyttä.

Mitä paljastuisi

Kuvitellaan viikko, jolloin jokainen valhe kirjataan muistiin.

Maanantaina työkaveri kysyy, mitä kuuluu. Vastaus on "hyvää", vaikka yö meni valvoessa ja huoli painaa. Tiistaina myöhästymisen syyksi kerrotaan liikenne, vaikka lähtö venyi. Keskiviikkona ystävän järjestämä ilta oli tylsä, mutta viestiin kirjoitetaan "oli tosi kivaa". Torstaina lapselle luvataan, että katsotaan huomenna, vaikka tiedetään, ettei katsota. Perjantaina puolison kysymykseen vastataan "en ole vihainen", vaikka on. Lauantaina someen kuva, jossa elämä näyttää paremmalta kuin on. Sunnuntaina kirkossa lauletaan, että sydän kuuluu Jumalalle, vaikka mieli on muualla.

Viikon lopussa vihkoon on kertynyt kymmeniä merkintöjä. Kirjanpito ei paljasta pelkkiä valheita. Se paljastaa, mitä ihminen pelkää: torjuntaa, riitaa, häpeää, toisen pettymystä ja omaa heikkouttaan. Jokaisen valheen takana on jotain, jota ei uskalleta näyttää.

Kirjanpito paljastaa myös sen, mitä elokuvan isä huomasi. Totuus on usein pelättyä helpompi kantaa.

Totuus tekee vapaaksi

Jeesus puhui valheesta ja totuudesta suoremmin kuin kukaan. Hän nimesi valheen lähteen: "Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä" (Joh. 8:44). Valhe ei ole neutraali tapa selvitä arjesta. Se on vieraan isän kieltä.

Hän antoi myös yksinkertaisen ohjeen: "vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta" (Matt. 5:37).

Paavali kirjoitti seurakunnalle:

Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

— Ef. 4:25

Valhe ei vahingoita vain kuulijaa. Se vahingoittaa sitä ruumista, jonka jäseniä olemme toisillemme. Kellyn ja Wangin koe kertoo tieteen kielellä saman: kun valheet vähenevät, suhteet eheytyvät.

Jeesus lupasi: "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:32). Vapaus ei tule siitä, että ihminen yrittää kovemmin. Se tulee siitä, että ihminen tuntee totuuden. Totuus ei ole pelkkä periaate. Jeesus sanoi itsestään olevansa tie, totuus ja elämä.

Viikko alkaa tänään

Elokuvan isän ei tarvinnut kuin yksi vuorokausi nähdäkseen, millaiseksi valhe oli muuttanut hänen elämänsä. Hänen poikansa ei halunnut täydellistä isää. Hän halusi isän, joka puhuu totta.

Kokeile viikko. Kirjaa jokainen valhe, pienikin, ilman tuomiota. Katso, mitä niiden takaa löytyy. Totuus voi pelottaa, mutta se vapauttaa.

Valkoinen valhe syntyy usein hyvästä sydämestä. Haluamme säästää lähimmäisemme pahalta mieleltä ja kerromme siksi jotain muuta kuin totuuden. Juuri hyvä tarkoitus tekee valheesta vaarallisen, sillä sen varjolla Jumalan vihollinen saa epärehellisyyden näyttämään rakkaudelta. Hedelmä paljastaa kuitenkin puun. Epärehellisyys ei kanna hyvää satoa, vaikka sen siemen olisi kylvetty lempeästi. Siksi kirjanpitoa ei pidetä syyttämistä varten. Kristuksessa jokainen valhe, pieninkin, voidaan tuoda valoon ja saada anteeksi. Jokainen päivä voi alkaa totuudesta.

Totta vai tarua? Todella.