Heräjä sinä, joka nukut: kun kutsu itse antaa voiman nousta
"Sentähden sanotaan: 'Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!'"
Efesolaiskirje 5:14 (KR 1933/38)
Käsky tehdä mahdoton
Käske nukkuvaa heräämään, ja hän voi totella. Ääni tunkeutuu uneen, silmät avautuvat, ja nukkuja nousee. Tämä on tavallista, ja sitä tapahtuu joka aamu. Käske sitten kuollutta nousemaan, ja mitään ei tapahdu. Kuollut ei kuule käskyä, ei kykene tottelemaan, ei voi tehdä mitään. Hänen korvansa eivät ota vastaan ääntä, eivätkä hänen jäsenensä vastaa tahtoon, sillä häneltä puuttuu juuri se elämä, jota käsky vaatisi.
Juuri tämän mahdottoman tämä jae kuitenkin käskee. Se ei sano vain heräjä sinä joka nukut, vaan se jatkaa nouse kuolleista. Käsky kohdistuu kuolleelle, joka ei kuule eikä kykene. Tässä on jakeen arvoitus. Kuinka kuollutta voi käskeä nousemaan, kun juuri kuolema tekee tottelemisen mahdottomaksi? Vastaus on jakeen kolmannessa osassa, ja se on koko evankeliumin sydän. Niin Kristus sinua valaisee. Käsky ei jää tyhjäksi vaatimukseksi, sillä se kantaa mukanaan voiman täyttää itsensä.
Tämän jakeen ääressä kannattaa pysähtyä, sillä se on herätyshuuto, joka kutsuu sinut elämään. Käydään tätä läpi katsomalla ensin, mistä tämä huuto nousee, sitten sen kolmea porrasta, unta, kuolemaa ja valoa, ja lopulta sitä, miksi tämä kutsu on luotettava.
Laulu, joka kutsuu
Paavali aloittaa jakeen sanoilla sentähden sanotaan, ja tämä pieni ilmaus paljastaa jotain tärkeää. Hän ei puhu tässä omin sanoin vaan lainaa jotakin tunnettua, jotakin mitä seurakunnassa jo sanottiin tai laulettiin. Useat tutkijat ovat nähneet tässä varhaisen kristillisen herätys- tai kastevirren, laulun jota laulettiin niille, jotka olivat siirtymässä pimeydestä valoon, kuolemasta elämään. Se olisi siis ollut kuin seurakunnan yhteinen herätyshuuto, joka kaikui sille joka oli heräämässä uskoon.
Tämä laulu ei syntynyt tyhjästä, vaan se kaikuu Vanhan testamentin profeettojen herätyshuutoja. Profeetta Jesaja oli huutanut samoin sanoin monta kertaa. Jesajan kirja 60:1 kutsuu sanoilla nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Jesajan kirja 52:1 toistaa kahdesti heräjä, heräjä, kehottaen Siionia pukeutumaan voimaansa. Jesajan kirja 26:19 kohdistaa huudon suoraan kuolleille, kun se julistaa, että herätkää ja riemuitkaa te jotka tomussa lepäätte. Näistä profeettojen huudoista varhainen seurakunta kokosi oman laulunsa, joka käski heräämään, nousemaan ja tulemaan valoon.
Tämä laulu sijoittuu Efesolaiskirjeessä kohtaan, jossa Paavali on juuri puhunut valon lapsina vaeltamisesta. Hän on kehottanut välttämään pimeyden hedelmättömiä töitä ja muistuttanut, että valo paljastaa kaiken, mitä se kohtaa. Saman luvun kolmastoista jae sanoo, että kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Tähän kytkeytyy päivän jae sanalla sentähden. Koska valo paljastaa kaiken, kuuluu herätyshuuto. Valo ei kuitenkaan vain paljasta nukkujaa vaan myös herättää hänet, ja juuri tähän laulu kutsuu.
Heräjä sinä joka nukut
Ensimmäinen porras on herääminen unesta. Tässä uni ei tarkoita ruumiin lepoa vaan hengellistä tilaa, turtuneisuutta, välinpitämättömyyttä, elämää ikään kuin Jumalaa ei olisi. Hengellisesti nukkuva ei välttämättä tee mitään pahaa silmiinpistävää, vaan hän yksinkertaisesti elää kuin uneksien, huomaamatta sitä todellisuutta, joka on hänen ympärillään ja edessään.
Hengellisen unen vaarallisin piirre on sen petollisuus. Nukkuja ei tiedä nukkuvansa. Unen aikana ihminen luulee olevansa hereillä, ja vasta herättyään hän tajuaa, että oli unessa. Tästä syystä herätyshuuto täytyy aina tulla ulkopuolelta, sillä nukkuja ei voi itse päättää tunnistaa untaan. Roomalaiskirje 13:11 antaa tällaisen huudon, todeten että jo on hetki teidän unesta nousta, sillä pelastus on nyt lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje 5:6 kehottaa samoin, ettemme nukkuisi niin kuin muut, vaan valvoisimme ja olisimme raittiit. Jeesus kuvasi tätä unen vaaraa vertauksessaan kymmenestä neitsyestä. Matteuksen evankeliumi 25:5 kertoo, kuinka yljän viipyessä heille kaikille tuli uni, ja he nukkuivat, niin viisaat kuin tyhmätkin. Uni hiipii huomaamatta, ja siksi tarvitaan ääni, joka herättää.
Nouse kuolleista
Jae ei kuitenkaan pysähdy uneen. Se syvenee toiseen portaaseen, joka on aivan toista luokkaa. Nouse kuolleista, se sanoo. Tämä ei ole sama asia vahvemmin sanottuna vaan kokonaan eri tila. Uni on tila, josta ihminen voi herätä, mutta kuolema on tila, josta hän ei omin voimin nouse. Nukkuvassa on yhä elämä, ja siksi häntä voi puhutella. Kuolleessa ei ole elämää, eikä hän voi tehdä mitään oman tilansa muuttamiseksi.
Tämä paljastaa, kuinka syvällä ihmisen tila Raamatun mukaan on. Ihminen ilman Kristusta ei ole vain unessa vaan kuollut. Efesolaiskirje 2:1 sanoo tämän suoraan, todeten että te olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Saman luvun viides jae toistaa, että me olimme kuolleet, mutta Jumala teki meidät eläviksi Kristuksen kanssa, ja lisää, että armosta te olette pelastetut. Tämä tila ei ole vain heikkoutta tai uneliaisuutta vaan kuolemaa, ja sen tähden siitä ei voi nousta yrittämällä kovemmin. Ensimmäinen Timoteuskirje 5:6 kuvaa tällaista kuollutta elämää, kun se sanoo, että hekumoitseva on jo eläessään kuollut. Ihminen voi kävellä ja hengittää ja näyttää elävältä, ja olla silti hengellisesti kuollut, kykenemätön vastaamaan Jumalalle.
Tähän kätkeytyy jakeen mahdottomuus. Käsky nouse kuolleista vaatii kuollutta tekemään juuri sen, mihin hän ei kykene. Jos kaikki riippuisi kuolleen omasta ponnistuksesta, käsky olisi julma, sillä se vaatisi mahdotonta. Juuri tästä syystä jakeen kolmas osa on niin tärkeä, sillä se muuttaa käskyn armoksi.
Käsky, joka kantaa voiman
Kuinka kuollut voi siis totella käskyä nousta? Salaisuus on siinä, että kun Kristus käskee, hänen käskynsä kantaa mukanaan voiman täyttää itsensä. Hänen sanansa ei ole pelkkä vaatimus vaan luova voima, joka saa aikaan sen, mitä se käskee.
Tämän näkee kirkkaimmin Lasaruksen haudalla. Johanneksen evankeliumi 11:43 kertoo, kuinka Jeesus huusi suurella äänellä Lasarus, tule ulos. Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää, eikä hänessä ollut voimaa tulla ulos. Silti seuraava jae, 11:44, kertoo, että kuollut tuli ulos. Mikä antoi voiman? Kristuksen sana itse. Käsky, joka käski kuollutta liikkumaan, kantoi mukanaan voiman, joka teki liikkumisen mahdolliseksi. Jeesus oli selittänyt tämän jo aiemmin. Johanneksen evankeliumi 5:25 julistaa, että aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Huomaa järjestys. Ensin kuolleet kuulevat, ja siitä kuulemisesta seuraa elämä. Ääni itse antaa kyvyn kuulla, ja kuuleminen herättää eloon.
Tämä muuttaa koko jakeen luonteen. Se ei ole lain vaatimus, joka jättää sinut yksin ponnistelemaan, vaan armon kutsu, joka tuo mukanaan kaiken tarvittavan. Kun Kristus käskee sinua nousemaan, hän ei vaadi sinulta voimaa, jota sinulla ei ole, vaan hän antaa kutsussaan sen elämän, jota käsky edellyttää. Sinun ei tarvitse synnyttää elämää itsessäsi ennen kuin vastaat, vaan vastaaminen itsessään on jo merkki siitä, että hänen äänensä on koskettanut sinua ja herättänyt.
Niin Kristus sinua valaisee
Kolmas porras on valo, ja se on heräämisen ja nousemisen seuraus. Niin Kristus sinua valaisee, jae lupaa. Tässä paljastuu, että herääminen ja valaistuminen ovat lopulta sama tapahtuma. Kun kuollut nousee, hänet samalla valaistaan, sillä se elämä, joka hänet herättää, on myös se valo, joka häntä valaisee.
Toinen Korinttolaiskirje 4:6 yhdistää nämä kauniisti, todeten että Jumala, joka sanoi loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme antaakseen tiedon Jumalan kirkkaudesta, joka loistaa Kristuksen kasvoissa. Sama Jumala, joka kutsui valon esiin luomisen pimeydestä, kutsuu valon esiin kuolleeseen sydämeen. Toinen Timoteuskirje 1:10 kokoaa elämän ja valon yhteen lauseeseen, kun se kuvaa Kristusta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Valo ja elämä eivät ole kaksi eri lahjaa vaan saman lahjan kaksi puolta. Kristus ei valaise palkkioksi siitä, että ihminen on ensin herännyt omin voimin, vaan hänen valonsa on juuri se, joka herättää. Kristus valaisee, ja samassa valaisemisessa hän herättää kuolleen.
Haudattu ja herätetty hänen kanssaan
Mihin tämä herääminen perustuu? Se ei lepää tyhjän päällä eikä ihmisen omassa voimassa vaan Kristuksen omassa ylösnousemuksessa. Me emme herää itsestämme vaan hänessä, ja hänen ylösnousemuksensa on meidän heräämisemme lähde.
Paavali liittää tämän kasteeseen, joka kuvaa juuri tätä hautaamista ja herättämistä. Roomalaiskirje 6:4 sanoo, että me olemme hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Kolossalaiskirje 2:12 toistaa saman, todeten että meidät on haudattu hänen kanssaan kasteessa, ja että meidät on myös herätetty hänen kanssaan uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Tässä on heräämisen perusta. Sama voima, joka herätti Kristuksen haudasta, herättää meidät hengelliseen elämään. Kolossalaiskirje 3:1 vetää tästä johtopäätöksen, kehottaen että jos me olemme herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikäämme sitä mikä on ylhäällä, jossa Kristus on. Herääminen ei siis ole yksittäinen ponnistus vaan astumista siihen elämään, jonka Kristus on jo voittanut omassa ylösnousemuksessaan.
Kristus, joka itse nousi
Kaiken tämän keskellä on syy, miksi tämä kutsu on luotettava. Se joka käskee kuolleita nousemaan, on itse käynyt kuolemassa ja noussut. Kristus ei huuda meille kaukaa, turvallisen matkan päästä, vaan hän on itse astunut hautaan ja noussut sieltä, ja siksi hänellä on valta kutsua meidät perässään.
Apostolien teot 12:7 kuvaa kohtauksen, joka on kuin elävä kuva siitä, mitä Kristus tekee sielulle. Pietari makasi vankilassa kahleissa, nukkuen, kun Herran enkeli yhtäkkiä seisoi hänen edessään ja huoneeseen loisti valo. Enkeli herätti hänet sanoen nouse nopeasti, ja samalla hetkellä kahleet putosivat hänen käsistään. Tässä yhdessä hetkessä on kaikki, mistä päivän jae puhuu. On valo, joka loistaa pimeään, on herätyshuuto nukkuvalle, ja on vapautus, kun kahleet putoavat. Juuri tämän Kristus tekee sille, joka kuulee hänen äänensä. Hän loistaa pimeyteen, herättää kuolleen ja vapauttaa kahleista, kaiken samassa hetkessä. Hän voi tehdä tämän, koska hän itse nousi ensin, ja hänen ylösnousemuksensa on takuu siitä, että hänen kutsunsa kantaa.
Mitä tämä puhuu meille tänään
Efesolaiskirje 5:14 kutsuu meidät kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.
Ensimmäinen on huudon kuuleminen, jos nukut. Hengellinen uni on petollista, sillä nukkuja ei tiedä nukkuvansa. Juuri siksi tämä jae on annettu, herätyshuudoksi, joka tulee ulkopuolelta. Jos jokin sinussa tunnistaa nämä sanat, jos aavistat eläneesi kuin uneksien, huomaamatta Jumalan todellisuutta, kuule huuto tänään. Älä lykkää heräämistä myöhempään, sillä uni vie aina syvemmälle, jos sitä ei katkaista. Anna tämän äänen tunkeutua uneesi ja kutsua sinut hereille.
Toinen on luottamus kutsun voimaan, ei omaan. Jos tunnet itsesi pikemminkin kuolleeksi kuin nukkuvaksi, kykenemättömäksi nousemaan omin voimin, kuule jakeen lohtu. Käsky nousta ei vaadi sinulta voimaa, jota sinulla ei ole, vaan se kantaa mukanaan sen elämän, jota se edellyttää. Sinun ei siis tarvitse synnyttää elämää itsessäsi ennen kuin vastaat, vaan saat luottaa siihen, että Kristuksen ääni itse herättää. Älä yritä suorittaa heräämistä omin voimin, vaan vastaa kutsuun, ja anna sen voiman, joka kutsussa on, tehdä työnsä sinussa.
Kolmas on valoon tuleminen. Älä jää odottamaan, kunnes tunnet itsesi tarpeeksi eläväksi tai valmiiksi, ennen kuin tulet Kristuksen luo. Juuri se valo, jota epäröit kohdata, on se, joka herättää sinut. Tule siis valoon sellaisena kuin olet, kuolleena ja kykenemättömänä, ja anna valon tehdä se, mitä sinä et voi tehdä itsellesi. Kristus valaisee, ja samassa valaisemisessa hän herättää sinut eloon, sillä hänen valonsa ja hänen elämänsä ovat yhtä.
Lopuksi
"Sentähden sanotaan: 'Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!'"
Tämä jae on herätyshuuto, varhaisen seurakunnan laulu, joka kaikuu profeettojen ääntä ja kutsuu kuollutta elämään. Se käskee tehdä mahdottoman, nousta kuolleista, ja juuri siinä piilee sen armo. Käsky ei jätä sinua yksin ponnistelemaan, vaan se kantaa mukanaan voiman täyttää itsensä, sillä kun Kristus puhuu kuolleelle, hänen sanassaan on se elämä, jota se vaatii. Sama ääni, joka kutsui Lasaruksen ulos haudasta, kutsuu sinut ulos hengellisestä kuolemasta, ja se ääni itse antaa voiman vastata.
Tämä kutsu on luotettava, koska se joka kutsuu, on itse noussut. Kristus on käynyt kuolemassa ja noussut, ja siksi hänellä on valta käskeä kuolleita nousemaan ja vapauttaa kahleista ne, jotka olivat sidotut. Hän ei huuda turvasta vaan kutsuu meidät perässään siihen elämään, jonka hän on jo voittanut.
Jos siis kuulet näiden sanojen kutsun, älä vastusta sitä äläkä epäröi voimattomuutesi tähden. Heräjä, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, ei omassa voimassasi vaan sen äänen voimassa, joka sinua kutsuu. Tule valoon sellaisena kuin olet, ja Kristus valaisee sinut, herättää sinut eloon, ja kuljettaa sinut pimeydestä siihen elämään, jossa hän itse on valo.
Aamen.