Avain annetaan tehtävää varten

Hätä kulkee ensin radiossa ja vasta sitten auttajan jaloilla.

Hätä alkaa aina jostakin yksittäisestä hetkestä. Joku kaatuu kotonaan, sairaalan käytävällä syntyy uhkaava tilanne tai tien varteen jää auto, jonka kuljettaja ei enää vastaa. Ennen kuin kukaan auttaja on paikalla, tieto on jo liikkeellä. Se kulkee hätäkeskuksesta ensihoitoon, poliisille, pelastukselle ja joskus sairaalan omalle henkilökunnalle. Radio tietää, missä hätä on, ennen kuin auttaja ehtii perille.

Suomessa tätä tietoa kantaa viranomaisverkko VIRVE. Sen nimi ei näy hädässä olevalle, vaikka verkko kantaa hänen hetkeään. Verkko on hyvä ja tarpeellinen. Juuri siksi on hyvä tietää, kenelle sen avaimet on annettu ja mitä varten.

Verkko, joka rakennettiin hätää varten

VIRVE on ollut käytössä koko maassa vuodesta 2002. Verkkoa operoivan yhtiön mukaan se oli valmistuessaan maailman ensimmäinen koko maan kattava radioverkko, joka rakennettiin viranomaisten yhteiskäyttöön. Operaattori on valtion kokonaan omistama Suomen Erillisverkot Oy. Verkon ohjaus siirtyi vuoden 2017 viimeisenä päivänä sisäministeriöstä valtiovarainministeriöön.

Verkon erityisyys on yhteiskäytössä. Sisäministeriön mukaan VIRVEstä tekee erityisen "toimintamalli, jossa kaikki viranomaiset, kuten pelastus, poliisi, sosiaali- ja terveystoimi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat toimivat samassa verkossa avuntarpeen ja hädän hetkellä". Onnettomuuspaikalla eri viranomaiset voivat toimia samassa verkossa yhtä aikaa. Sama ominaisuus tekee verkosta herkän. Siihen kertyy samaan aikaan tieto monen ihmisen hädästä, olinpaikasta ja terveydestä.

Laki määrittelee viranomaisverkon sen tehtävien kautta. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukaan viranomaisverkko on rakennettu muun muassa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, pelastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoimintaan liittyvien tehtävien vuoksi. Verkko ei ole olemassa itseään varten. Jokainen sen kanava on rakennettu jonkin tehtävän takia.

Verkko on nyt muuttumassa laajakaistaiseksi. Erillisverkkojen tavoitteena on saada siirtymä Virve 2 -palveluihin valmiiksi vuoden 2028 loppuun mennessä. Tehtävä, jota varten verkko on olemassa, pysyy silti samana.

Ovi, joka aukeaa vain luvalla

Verkkoon ei pääse kuka tahansa. Viranomaiset saavat liittymänsä suoraan. Muut käyttäjät, esimerkiksi energiayhtiöt, rautatieliikenne ja yleisötapahtumien turvallisuuspalvelut, hakevat käyttölupaa Erillisverkoilta. Yhtiö myöntää käyttöoikeuden ohjaavan tai valvovan viranomaisen puoltavan arvion perusteella. Puollon saamiseksi hakijan toimien on tuettava viranomaistoimintaa, käyttäjien on oltava koulutettuja laitteiden käsittelyyn ja heidän on sitouduttava noudattamaan verkon käyttöohjeita. Heidän käyttönsä ei myöskään saa haitata, vaarantaa tai estää viranomaisten omaa käyttöä.

Laki käyttää avaimesta sanaa välttämätön. Viranomaisliittymiä voidaan tarjota viranomaiselle ja sille käyttäjäryhmälle, joka on laissa lueteltujen tehtävien hoitamisen kannalta välttämätön. Käyttäjäryhmistä päättää liikenne- ja viestintäministeriö kuultuaan valtiovarainministeriötä. Ovi on siis tarkka. Avain annetaan tehtävää varten. Tehtävä on sen mitta.

Sama pääsy, joka auttaa, voi katsoa

Avaimen tarkkuus kertoo, mitä oven takana on. Verkkoon pääsy annetaan tehtävää varten, mutta se on samalla ikkuna toisen ihmisen pahimpaan hetkeen. Hälytyksessä liikkuu tieto siitä, missä ihminen on, mitä hänelle tapahtui ja joskus myös siitä, millaisena hänet nähtiin. Verkko voi tarkistaa, onko käyttäjällä pääsy kanavalle. Se ei voi tarkistaa, miksi hän kuuntelee. Tehtävän raja on ihmisen omantunnon ja lain varassa, ei tekniikan.

Tässä on rakenteen kokoero. Toisella puolella on organisaatio, jolla on pääsy siihen, mitä kanavalla sanottiin. Toisella puolella on ihminen, jonka hätä oli hetken ajan kanavalla. Hän ei yleensä kuule, mitä hänestä sanotaan. Hän ei tiedä, kuka kuunteli, eikä sitä, mihin hänestä kerrottu tieto jäi. Yhteiskäyttö hyödyttää auttamista. Sama rakenne antaa tiedon niille, joilla avain on, mutta jättää sen ulkopuolelle ihmisen, jota tieto koskee.

Laki sitoo, mutta vasta jälkikäteen

Laki on ottanut tämän vakavasti. Julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annettu laki ulottaa rikosoikeudellisen virkavastuun myös verkkoa ylläpitävän yhtiön henkilöstöön, vaikka he eivät ole virkamiehiä. Sama vastuu koskee yhtiön hallituksen jäseniä. Se, joka pitää verkkoa käynnissä, vastaa teoistaan kuin viranomainen.

Rikoslaki antaa väärinkäytölle nimet. Virkamies, joka oikeudettomasti paljastaa salassa pidettävän tiedon tai käyttää sitä omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi, syyllistyy virkasalaisuuden rikkomiseen. Siitä voi seurata sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Muusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, joka ei ole vähäinen, voi seurata sakkoa tai vankeutta enintään vuosi. Ulkopuolinen, joka oikeudettomasti hankkii tiedon toisen televiestin sisällöstä, syyllistyy viestintäsalaisuuden loukkaukseen. Siitäkin rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Jo yritys on rangaistava.

Laki sitoo kuitenkin vasta jälkikäteen. Se vaatii, että joku huomaa, tarkistaa ja vie asian eteenpäin. Kesäkuussa 2026 uutisoidussa tapauksessa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi poliisin, joka oli jouluyönä kello 3.21 vapaalla kotonaan kirjautunut poliisin tietojärjestelmään ilman työtehtäviin liittyvää perustetta. Hän oli luovuttanut salassa pidettäviä tietoja entiselle työtoverilleen, jonka avopuoliso oli epäiltynä rikostutkinnassa. Poliisi sai tietosuojarikoksesta, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta yhteensä 60 päiväsakkoa. Tuomio ei ollut lainvoimainen uutisen julkaisuhetkellä. Oikeus korosti uutisen mukaan, että teko rapauttaa kansalaisten luottamusta poliisin toimintaa kohtaan.

Tapaus ei koske VIRVEä, mutta se näyttää saman mekanismin. Pääsy oli annettu tehtävää varten. Sitä käytettiin henkilökohtaiseen tarkoitukseen. Kirjautumisen aika ja peruste selvisivät vasta jälkikäteen.

Sama kuvio muissa järjestelmissä

Poliisin tapaus ei ole ainoa. Suomessa on 2010-luvulta alkaen tuomittu terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja poliisin työntekijöitä siitä, että he ovat katsoneet toisten tietoja ilman työhön liittyvää syytä.

Terveydenhuollossa tapauksia on eniten. Lapin keskussairaalassa sairaanhoitaja katseli huhtikuussa 2012 luvattomasti 23 ihmisen potilastietoja. Lapin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2014 henkilörekisteririkoksesta 70 päiväsakkoon. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoitaja katsoi saman naisen tietoja 18 kertaa puolentoista vuoden aikana. Hän sai vuonna 2021 tietosuojarikoksesta 30 päiväsakkoa ja joutui maksamaan uhrille noin 7 480 euron korvaukset. HUS:ssa laskutusta hoitanut työntekijä oli käräjäoikeuden mukaan urkkinut 142 ihmisen tietoja vuosina 2019–2023. Hän katsoi tietoja väestötietojärjestelmästä ja osin myös potilastietojärjestelmistä. Hänet tuomittiin huhtikuussa 2026 kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Tuomio ei ollut lainvoimainen uutisen julkaisuhetkellä. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa osastosihteerin epäiltiin esitutkinnassa urkkineen yli 200 potilaan tietoja. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi hänet tammikuussa 2025 tietosuojarikoksesta 70 päiväsakkoon. Oikeuden mukaan hän oli katsellut perusteetta 72 potilaan tietoja vuosina 2020–2021. Vahingonkorvauksia hän joutui maksamaan yhteensä 11 000 euroa. Sekään tuomio ei ollut lainvoimainen uutisen julkaisuhetkellä.

Sosiaalihuollossa Oulun lastensuojelun sosiaalityöntekijä paljasti vuonna 2017 kahdelle vartijalle salassa pidettävän tiedon lapsen lastensuojeluasiakkuudesta. Hänet tuomittiin sakkoon ja vahingonkorvaukseen. Kymenlaaksossa kaksi sosiaalityöntekijää katsoi syksyllä 2019 asiakkaana olleen äidin tietoja ilman perustetta. Hovioikeus kumosi toisen työntekijän tuomion. Toisen tuomio jäi voimaan. Uutisen mukaan tapaus oli sosiaalialan ennakkotapaus vuonna 2019 voimaan tulleen tietosuojalain aikana.

Poliisissa useiden poliisien epäiltiin katselleen tietoja liikenneonnettomuudesta, jossa kuoli eläkkeelle jäänyt poliisi. Yksi heistä sai vuonna 2016 sakot virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta. Vuonna 2017 poliisi tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun hän oli katsellut tutun naisen tietoja rekisteristä. Teko paljastui hänen omista puheistaan ravintolassa. MTV Uutisten poliisin tulostietojärjestelmästä saamien tietojen mukaan vuonna 2014 tehtiin liki 50 rikosilmoitusta tapauksista, joissa poliisin epäiltiin tutkineen rekisteritietoja ilman asianmukaista lupaa.

Tapauksissa toistuu sama rakenne. Pääsy oli annettu työtä varten. Sitä käytettiin toisen ihmisen elämän katsomiseen. Ihminen, jonka tietoja katsottiin, ei nähnyt sitä hetkellä, jolloin se tapahtui.

Oikeus tietää, mitä tapahtui

Laki antaa välineitä myös sille, joka oli hätätilanteessa itse osallisena. Hälytyksestä syntyy tavallisesti asiakirjoja myös sen organisaation omiin järjestelmiin, joka hälytyksen teki. Julkisen sairaalan taustalla on viranomainen, tavallisesti hyvinvointialue. Julkisuuslain mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Asianosaisella on oikeus saada tieto myös muusta kuin julkisesta asiakirjasta, joka on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Jokaisella on laissa säädetyin rajoituksin oikeus saada tieto itseään koskevista tiedoista viranomaisen asiakirjoissa.

Sairaalassa tehty hälytys voi liittyä potilaaseen, jolloin hänen tietojaan on voitu avata. Siksi vahvin väline on lokitietopyyntö. Asiakastietolain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallisesta pyynnöstä maksutta ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa tieto siitä, kuka on käyttänyt hänen tietojaan tai kenelle niitä on luovutettu ja millä perusteella. Pyyntö kannattaa lähettää kirjallisena hyvinvointialueen kirjaamoon, jolloin asia saa diaarinumeron ja määräaika alkaa kulua.

Kieltäytymisestä on annettava kirjallinen ja valituskelpoinen päätös. Oikeusasiamies on linjannut, että "valituskelpoinen päätös annetaan pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa. Tällä menettelyllä turvataan se, että kysymys pyydetyn asiakirjan olemassaolosta ei jää pelkästään virkamiehen ilmoituksen varaan." Vastaus, jonka mukaan asiakirjaa ei löydy tai asiaa ei voida selvittää, ei siis päätä asiaa. Se on juuri se tilanne, jota varten menettely on olemassa.

Kysymykset, jotka kannattaa esittää

Hätätilanteesta syntyy tietoja monen viranomaisen järjestelmiin. Hätäkeskustietojärjestelmään tallentuvat puhelun ajankohta, sisältö, paikkatiedot ja ilmoituksen nauhoite. Ensihoidosta tehdään merkinnät potilasasiakirjoihin. Poliisi ja pelastustoimi kirjaavat tehtävänsä omiin rekistereihinsä. Jokainen näistä on oma osoitteensa. Jokaiselta voi kysyä.

1. Onko hätäpuhelustani tallenne ja saanko sen? Hätäpuhelu ja siihen liittyvä tehtäväraportti ovat viranomaisen asiakirjoja. Ne ovat lähes aina salassa pidettäviä, mutta jokaisella on oikeus saada itseään koskeva tieto. Poliisin tehtävistä pyyntö osoitetaan tapahtumapaikan poliisille. Ensihoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen tehtävistä se osoitetaan tapahtumapaikan hyvinvointialueelle. Hätäkeskuslaitos käsittelee sille tehdyn tietopyynnön kahdessa viikossa ja erityisen laajan kuukaudessa.
2. Kuinka kauan tietoja säilytetään? Hätäkeskuslain mukaan hätäkeskustoiminnassa käsiteltävät henkilötiedot on poistettava viimeistään viiden vuoden kuluttua ilmoituksesta. Hätäkeskuslaitoksen oman tietosuojaselosteen mukaan ne poistetaan neljän ja puolen vuoden kuluttua. Pelastustoimen toimenpiderekisteristä tiedot poistetaan viimeistään viiden vuoden kuluttua. Poliisin rekistereissä säilytysaika vaihtelee tietolajin mukaan. Potilastietojen käyttölokit säilytetään vähintään 12 vuotta. Kysymys kannattaa esittää ajoissa, koska säilytysajan jälkeen tietoa ei enää ole.
3. Kuka on katsonut tietojani ja millä perusteella? Hätäkeskuslaitoksen mukaan järjestelmän käytöstä jää aina merkintä lokitietoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tähän vastaa lokitietopyyntö. Tietosuoja-asetus antaa lisäksi jokaiselle oikeuden tietää, kenelle hänen tietojaan on luovutettu.
4. Mitä minusta on kirjattu poliisin rekistereihin? Tarkastusoikeutta käytetään esittämällä pyyntö henkilökohtaisesti poliisille ja todistamalla henkilöllisyys. Kirjallisen vastauksen puuttumista kolmen kuukauden kuluttua pidetään epäämisenä. Epäämisen tai rajoittamisen jälkeen tietosuojavaltuutettua voi pyytää tarkastamaan, onko tietoja käsitelty lainmukaisesti.
5. Onko tiedoissa virheitä? Virheellisen, puutteellisen tai vanhentuneen tiedon oikaisemista voi vaatia. Kieltäytymisestä annetaan perusteltu kirjallinen todistus. Sen jälkeen asian voi viedä tietosuojavaltuutetulle.
6. Saanko kieltävän vastauksen kirjallisena päätöksenä? Jokaiseen kieltävään vastaukseen kannattaa pyytää kirjallinen ja valituskelpoinen päätös. Ilman sitä asia ei ole ratkaistu.

Kenen katse on avaimen takana

VIRVE on rakennettu siksi, että apu ehtisi ajoissa. Sen kanavilla tehdään joka päivä työtä, jonka tarkoitus on hyvä. Avain on annettu juuri tätä työtä varten. Kysymys ei ole verkosta. Kysymys on siitä, kenen katse on avaimen takana ja mihin hän sitä käyttää.

Laki muistaa, mitä varten avain annettiin. Hädässä ollut ihminen voi muistuttaa siitä. Hänellä on siihen oikeus. Tieto siitä, mitä hänestä sanottiin, kuuluu hänellekin, eikä vain niille, jotka olivat kanavalla hänen hätänsä hetkellä.

Suomessa luottamus viranomaisiin ja virkamiehiin on yleisesti korkealla tasolla. Viime vuosina julkisuuteen on kuitenkin noussut yhä useammin ja yhä vakavampia tapauksia, joissa virka-asemaa on käytetty väärin. Kansalaiset lukevat mediasta toistuvasti luottamusasemaan kuuluvien vastuiden ja velvollisuuksien laiminlyönneistä, tietoturvavuodoista ja valvonnan puutteista. Se herättää perusteltua huolta. Avain on annettu luottamuksesta. Luottamus kestää vain niin kauan kuin avainta käytetään siihen, mitä varten se annettiin.