Aarteet pimeän peitosta
Jae alkaa aarteista ja päättyy nimeen.
Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.
— Jes. 45:3
Kenelle jae on sanottu
Jae on yksi Raamatun lainatuimmista lupauksista ja se on osoitettu ihmiselle, jota lukija tuskin odottaa. Luvun ensimmäinen jae kertoo vastaanottajan: "Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään" (Jes. 45:1).
Koores oli Persian kuningas, pakana, joka palvoi toisia jumalia. Hän ei tuntenut Israelin Jumalaa, eikä teksti jätä tätä arvailun varaan: "minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut" (Jes. 45:4). Seuraava jae toistaa: "Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne" (Jes. 45:5).
Lupaus aarteista on siis annettu miehelle, joka ei tiennyt, kuka sen antoi. Tämä on syytä sanoa heti, koska jaetta käytetään toisinaan niin kuin se olisi uskovalle luvattu taloudellinen siunaus. Jae on paljon hämmästyttävämpi. Se kertoo Jumalasta, joka hallitsee maailmanhistoriaa niin täydellisesti, että Hän kutsuu nimeltä miehen, joka ei Häntä tunne ja antaa hänelle valtakuntia saadakseen oman kansansa vapaaksi.
Edellinen luku oli sanonut saman vielä terävämmin: "joka sanon Koorekselle: Minun paimeneni! Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: Sinut rakennettakoon! ja temppelille: Sinut perustettakoon!" (Jes. 44:28)
Minun paimeneni. Sama sana, jota käytetään Daavidista ja jota Jeesus käyttää itsestään, annetaan tässä persialaiselle sotapäällikölle. Hän ei tiennyt olevansa paimen eikä tiennyt, kenen laumaa hän palveli.
Nimi, joka sanottiin etuajassa
Jesajan kirjan luvut 44 ja 45 mainitsevat Kooreksen nimeltä. Tämä on lukujen hämmästyttävin yksityiskohta ja se on myös jakeen oma perustelu. Jesaja oli heittänyt haasteen muiden kansojen jumalille: "Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin me katsomme ja ihmettelemme" (Jes. 41:23).
Haaste oli tämä: kertokaa etukäteen, niin tiedämme, keitä te olette. Tulevaisuuden ilmoittaminen on Jesajan kirjassa se koe, jolla elävä Jumala erotetaan tehdyistä kuvista.
Myöhemmin Jesaja sanoo saman Kooreksesta: "Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillänsä" (Jes. 48:15). Edellinen jae kertoo, mitä varten: "hän, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan" (Jes. 48:14).
Jakeen perustelu ei siis ole aarteiden määrä. Se on se, että aarteet tulivat juuri sille miehelle, joka oli mainittu nimeltä etukäteen. Lahja oli allekirjoitettu.
Mitkä aarteet
Jakeen aarteista puhutaan toisinaan, kuin ne olisivat salattu hengellinen rikkaus. Raamattu kertoo itse, mistä ne tulivat ja vastaus on konkreettinen. Baabel oli maailman rikkain kaupunki ja sen rikkaus oli ryöstettyä.
Jeremia sanoo sille: "Sinä, joka asut suurten vetten partailla, joka olet aarteista rikas, sinun loppusi on tullut, sinun väärän voittosi raja" (Jer. 51:13). Hän ilmoittaa myös, mitä niille aarteille tapahtuisi: "Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!" (Jer. 50:37) Saman luvun käsky jatkaa: "avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet" (Jer. 50:26). Lopputulos sanotaan suoraan: "Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra" (Jer. 50:10).
Nämä olivat ne aarteet, jotka Kooreksen edestä avattiin: Baabelin holvit, sen kerätty vauraus ja sen temppelien kulta. Jeremia kertoo, miksi ne eivät olleet turvassa: "Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi, sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra" (Jer. 51:53).
Jesaja kuvaa yön, jolloin tämä tapahtui: "Pöytä katetaan, matto levitetään, syödään, juodaan. Nouskaa, te ruhtinaat, voidelkaa kilvet" (Jes. 21:5). Danielin kirja kertoo saman yön Belsassarin pitoina, joiden aikana seinään ilmestyi käsi kirjoittamaan. Samana yönä kaupunki vaihtoi omistajaa.
Jesaja oli antanut käskyn kokoontumisesta: "Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle, korottakaa äänenne heille, viittokaa kädellä heitä menemään sisälle ruhtinasten porteista" (Jes. 13:2). Hän kertoo myös lopputuloksen: "Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta!" (Jes. 14:4)
Habakuk sanoo saman periaatteen lyhyesti: "Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi" (Hab. 2:7).
Jakeen aarteet olivat siis sotasaalista. Tämä ei vähennä jakeen arvoa vaan tekee siitä rehellisemmän. Jumala käytti imperiumien vaihdosta pelastaakseen kansansa pakkosiirtolaisuudesta, eikä Hän tarvinnut siihen hurskaita välikäsiä.
Kätköt, jotka paljastetaan
Jakeessa on kaksi kuvaa: pimeän peitto ja kätkö. Nämä sanat kulkevat Raamatussa kahteen suuntaan.
Toinen suunta on tuomio. Jumala paljastaa sen, minkä ihminen on kätkenyt. Jeremia sanoo Edomista: "Sillä minä paljastan Eesaun, tuon ilmi hänen kätkönsä, eikä hän voi lymytä" (Jer. 49:10). Obadja huudahtaa saman: "Mutta kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty, hänen kätkönsä pengotut!" (Obad. 1:6)
Edom asui kallioiden halkeamissa ja sen rikkaus oli varastoitu luoliin, joihin kenenkään ei luultu pääsevän. Sama sana, kätkö, on Jesajan jakeessa ja näissä tuomiosanoissa. Kätkö, joka avataan, on toiselle lahja ja toiselle menetys.
Jeremian kirja näyttää tämän pienemmässä mitassa. Jerusalemin tuhon jälkeen kymmenen miestä pelasti henkensä sanomalla Ismaelille: "Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä nisuja, ohria, öljyä ja hunajaa" (Jer. 41:8).
Kätketty ruoka pellossa. Sodan aikana ihmiset hautasivat varastonsa maahan, koska se oli ainoa tapa säilyttää ne. Nämä kymmenen ostivat elämänsä sillä, minkä olivat kätkeneet.
Toinen suunta on ilmoitus. Jumala tuo esiin sen, minkä Hän itse on kätkenyt ja antaa sen sille, joka etsii. Jobin kirjan kaivosluku sanoo: "Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon" (Job 28:11).
Jobin kirjan 28. luku on kuvaus kaivostyöstä. Ihminen laskeutuu pimeyteen, murtaa kallion, löytää hopeasuonen ja tuo sen valoon. Luku ihmettelee ihmisen kykyä kaivaa esiin se, mitä kukaan ei näe maan pinnalta. Sitten luku kysyy, mistä viisaus löytyy ja vastaa, ettei sitä löydy mistään kaivoksesta. Sitä ei voi ostaa kullalla. Luku päättyy toteamukseen, että Herran pelko on viisaus.
Tämä on Jesajan jakeen ydin sanottuna toisin. Pimeän peitosta voi kaivaa kultaa. Tietoa siitä, kuka Jumala on, ei kaiveta. Se annetaan.
Jeremia sai tämän lupauksena: "Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä" (Jer. 33:3).
Huomaa, mikä tässä on ehto. Ei kaivaminen vaan huutaminen. Jeremia sai lupauksen ollessaan itse vankilan pihalla lukittuna kaupungin ollessa piiritettynä. Salatut asiat luvattiin ihmiselle, joka ei päässyt mihinkään.
Nimeltä kutsuminen
Jakeen loppuosa on sen tärkein kohta ja siihen päättyy koko lause: minä olen se, joka sinut nimeltä kutsuin. Ilmaisu on Raamatussa painava.
Mooses vetosi siihen. Hän sanoi Herralle: "Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'" (2. Moos. 33:12). Herran vastaus toisti saman: "sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi" (2. Moos. 33:17).
Mooses käytti nimeltä tuntemista rukouksensa perusteena. Se oli hänen vahvin perustelunsa.
Sama ilmaisu esiintyy yllättävässä yhteydessä: "Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta" (2. Moos. 31:2). Besalel oli käsityöläinen. Hänet kutsuttiin nimeltä tekemään ilmestysmajan kalusteita kultaseppänä ja puunveistäjänä. Nimeltä kutsuminen ei siis ole varattu profeetoille ja kuninkaille. Se annettiin miehelle, jonka työ oli taivuttaa kultaa.
Jesaja sanoo tämän Jumalan kansalle: "Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun" (Jes. 43:1). Hän sanoo sen myös Herran palvelijasta: "Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut" (Jes. 49:1).
Kooreksen ja näiden välillä on kuitenkin ero, joka on syytä nähdä. Kansalle sanotaan: sinä olet minun. Kooreksesta ei sanota niin. Hänet kutsuttiin nimeltä tehtävään eikä omistussuhteeseen. Erottelu on tärkeä. Jumala kutsuu nimeltä myös niitä, jotka eivät ole Hänen omiaan, koska Hän käyttää heitä omiensa hyväksi.
Tietääksesi
Jakeen keskellä on pieni sana, joka kertoo koko lahjan tarkoituksen. Aarteet annettiin "tietääksesi". Lahja ei ollut päämäärä. Se oli opetusväline.
Danielin kirja sanoo saman toisesta kuninkaasta samalla rakenteella. Nebukadnessar sai kuulla tuomionsa: "Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo" (Dan. 4:29).
Sanat "kunnes tulet tuntemaan" ovat sama rakenne kuin Jesajan jakeessa, sama päämäärä ja täysin eri keino. Kooreksen kohdalla keino oli aarre. Nebukadnessarin kohdalla se oli ruoho ja seitsemän aikaa järjen ulkopuolella. Molemmilla tavoitteena oli tunteminen.
Tämä kannattaa pysähtyä lukemaan. Jumala käyttää menestystä ja tuhoa saman päämäärän hyväksi. Saadessaan ihmisen on tarkoitus tietää, keneltä hän saa. Menettäessään hänen on tarkoitus tietää, kenen kädessä kaikki on.
Jeremia sanoo tämän periaatteena: "Minä olen tehnyt maan sekä ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat, suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan sen, kenelle hyväksi näen" (Jer. 27:5). Hän lisää ajan rajan: "Ja kaikki kansat palvelevat häntä ja hänen poikaansa ja hänen poikansa poikaa, kunnes tulee hänenkin maansa aika" (Jer. 27:7). Sama sanotaan toisaalla: "Sillä hekin joutuvat palvelemaan monia kansoja ja suuria kuninkaita" (Jer. 25:14).
Baabelille annettiin valta kolmelle sukupolvelle ja sille annettiin myös päättymispäivä. Koores saapui juuri silloin, kun se päivä tuli.
Kolme kuningasta, jotka eivät tienneet
Raamatussa on kolme hallitsijaa, jotka tekivät Jumalan tahdon tietämättään. Heidät kannattaa lukea yhdessä.
Hesekiel kertoo Nebukadnessarista: "Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä annan Baabelin kuninkaalle Nebukadressarille Egyptin maan. Hän vie sen tavaran paljouden, saa sen saaliit, ryöstää sen ryöstökset: se on oleva hänen sotajoukkojensa palkka. Palkaksi, jonka toivossa hän on työtä tehnyt, minä annan hänelle Egyptin maan; sillä minun hyväkseni he ovat sitä tehneet, sanoo Herra, Herra" (Hes. 29:19–20).
Minun hyväkseni he ovat sitä tehneet. Nebukadnessar kuvitteli käyvänsä omia sotiaan. Hän oli ollut palkkatyössä tietämättään ja Egypti oli palkka.
Paavali kertoo faraosta: "Sillä Raamattu sanoo faraolle: 'Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä'" (Room. 9:17).
Jeremia kertoo tämän vielä kovemmin oman kansan kohdalla: "Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja palautan heidät tämän kaupungin kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella" (Jer. 34:22). Hän sanoo saman miekasta: "Mutta kuinka saisi se levätä, kun Herra on sille käskyn antanut?" (Jer. 47:7)
Nämä jakeet ovat vaikeita, eikä niitä pidä lukea nopeasti. Ne eivät sano Jumalan tekevän pahaa. Ne sanovat, ettei yksikään valtakunta ole Hänen valvontansa ulkopuolella eikä yksikään hallitsija toimi Hänen suunnitelmansa ohi. Kooreksen kohdalla tämä on lohdutus, koska hänen valloituksensa oli se tie, jolla Jumalan kansa pääsi kotiin.
Mitä Kooreksesta tuli
Jesajan lupaus ei jäänyt kirjaan. Esran kirja kertoo päivän, jona se toteutui ja lainaa Kooreksen omaa julistusta: "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa" (Esra 1:2).
Lue tarkasti, mitä kuningas sanoo. Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle. Mies, jolle oli sanottu "vaikka sinä et minua tuntenut", lausui lopulta tämän ääneen. Jesaja oli sanonut aarteiden tarkoituksen: tietääksesi. Esran kirjan ensimmäinen luku on todiste siitä, että tarkoitus toteutui ainakin jossain määrin.
Tämä ei tarkoita, että Koores olisi kääntynyt Israelin Jumalan palvelijaksi. Persian kuninkaat antoivat vastaavia julistuksia muidenkin kansojen jumalista, eikä Raamattu sano hänestä enempää. Teksti sanoo vain, että se, mitä oli luvattu, kuultiin hänen suustaan.
Salomo oli rukoillut temppelin vihkiäisissä: "Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni" (1. Kun. 8:26). Hän rukoili tämän temppelissä, joka oli juuri valmistunut. Noin neljäsataa vuotta myöhemmin se temppeli oli raunioina ja kansa vieraassa maassa. Sitten pakanakuningas antoi käskyn rakentaa se uudelleen.
Psalmi muistaa, mistä tämä Jumala oli alun perin tunnettu: "niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä" (Ps. 68:9). Sama nimi, Israelin Jumala, on Jesajan jakeen viimeinen sana. Hän ei muuttunut siinä välissä, että kansa vietiin pois ja tuotiin takaisin.
Aarre, jota ei voi kaivaa
Uusi testamentti vie jakeen kuvan loppuun asti. Johannes kirjoittaa: "Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus" (1. Joh. 5:6).
Jesaja oli esittänyt kokeen: ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Jakeessa 45:3 hän vastasi siihen nimellä, joka sanottiin ennen kuin sen kantaja oli syntynyt. Uudessa testamentissa todistus ei enää ole yksin tapahtumien ennakoinnissa. Se on Hengessä, joka todistaa Pojasta ja se on vedessä ja veressä eli kasteessa ja ristissä.
Tässä on koko jakeen käänne. Koores sai aarteet pimeän peitosta tietääkseen, kuka hänet kutsui. Hänelle annettiin Baabelin kulta ja hän kuuli nimen.
Ristillä pimeys laskeutui maan päälle kolmeksi tunniksi, eikä sieltä nostettu kultaa. Sieltä nostettiin Hänet, jota pimeys ei pitänyt. Kallioon hakattu hauta oli kätkö, jonka suulle oli vieritetty kivi ja jonka eteen oli asetettu vartijat. Se avattiin kolmantena päivänä, eikä sitä avattu ryöstämistä varten. Se avattiin, jotta nähtäisiin, ettei siellä ollut mitään.
Siinä on aarre, jonka tähden Kooreksen valtakunta nousi. Pakkosiirtolaisuudesta oli päästävä kotiin, koska Beetlehemissä oli oleva syntymä ja kansan oli oltava maassaan silloin, kun se tapahtui.
Koko luvun lupaus aarteista palvelee lopulta sitä, mitä Jobin kirjan kaivosluku sanoi: hopeaa voi kaivaa, viisautta ei. Viisaus on Jumalan luona ja Hän tuli itse ulos hautakätköstä kertomaan nimensä.
Mitä tämä puhuu meille tänään
Jae kutsuu kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.
Ensimmäinen on lahjan tarkoituksen muistaminen. Jakeen keskellä on sana "tietääksesi", eikä sitä saa ohittaa. Lahja annetaan, jotta antaja tunnettaisiin. Koetinkivi toimii myös toisin päin: lahja, jonka saaja ei ajattele antajaa, ei ole vielä tehnyt työtään. Nebukadnessar oppi saman asian ruohoa syömällä, koska menestys ei ollut opettanut sitä.
Toinen on luottamus siihen, että historia kulkee Hänen kädessään. Koores kutsuttiin nimeltä, ennen kuin hänen valtakuntansa oli nousemassa. Baabelille oli annettu kolme sukupolvea ja päättymispäivä. Sille, joka elää tänään vallan alla, jota ei voi muuttaa, tämä jae ei lupaa, että valta olisi hyvä. Se sanoo, ettei valta ole Hänen valvontansa ulkopuolella ja että Hänellä on tapana käyttää sitäkin omiensa hyväksi.
Kolmas on nimeltä kutsumisen ottaminen tosissaan. Mooses käytti sitä rukouksensa vahvimpana perusteena. Besalel kutsuttiin nimeltä kultaa taivuttamaan eikä saarnaamaan. Jesaja sanoo kansalle sen, mitä ei sanottu Kooreksesta: sinä olet minun. Kristuksen omaa ei kutsuttu vain tehtävään. Hänet kutsuttiin omaksi ja se on enemmän kuin Persian kuningas sai.
Lopuksi
Koores sai Baabelin holvit auki, eikä hän ollut etsinyt niitä Jumalan kädestä. Hän oli etsinyt valtakuntaa ja hän sai sen. Jesajan kirja sanoo, että portit avattiin hänen edestään ja että kädestä pidettiin kiinni, vaikka hän ei tiennyt, kenen käsi se oli.
Tämä kertoo Jumalasta jotakin, mitä on hyvä pitää mielessä niinä päivinä, jolloin maailma näyttää kulkevan omia teitään. Hän ei tarvitse tietoista yhteistyötä hallitakseen. Hän ei tarvitse hurskaita kuninkaita vapauttaakseen kansansa. Hän kutsuu nimeltä miehen, joka ei tunne Häntä ja saa sillä aikaan sen, mitä Hän on luvannut.
Sinä et ehkä tänään näe, mihin asiat ovat kulkemassa. Koores ei myöskään nähnyt. Hän kulki kohti kaupunkia, jonka valtaamista hän oli suunnitellut vuosia, eikä tiennyt olevansa matkalla avaamaan ovea kansalle, jota hän ei tuntenut.
Hänelle sanottiin nimi, jotta hän tietäisi. Sinulle on sanottu nimi ja sinä tiedät sen.