Väite, joka kasvaa jokaisessa viranomaisessa

Perätön väite kirjataan minuuteissa. Sen seurauksia oikaistaan vuosia.

Vakava perätön väite viranomaiselle voi käynnistää tapahtumaketjun, joka kasvaa jokaisessa vaiheessa. Lääkärin tekemä merkintä tallentuu Kanta-palveluihin ja näkyy jokaiselle, jolla on oikeus katsoa potilaan tietoja tai joka on riittävän röyhkeä katsoakseen niitä ilman oikeutta ja potilassuhdetta. Huoli ja tarkkailu voidaan joskus saattaa etenemään viranomaisketjussa ja lähiverkostossa perättömien tietojen varassa ja ilman perusteita. Tällöin voi syntyä vakavia seurauksia, joista moni täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön. Ketjun vaikutus voi ulottua lastensuojeluun, poliisiin ja käräjäoikeuteen asti. Ketjun edetessä eniten kärsivät viaton lapsi ja syytön huoltaja. Vuosittain korjattujen tai poistettujen merkintöjen määrää ei tilastoida.

Tapahtumaketju

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) hoitohenkilökunta ja lääkärit kirjasivat vuoden 2025 loppupuolella potilaan huoltajan tietoihin Kanta-palveluihin merkintöjä, jotka olivat ristiriidassa tilanteen äänitallenteiden kanssa. Lisäksi huoltajalle kirjattiin perusteettomasti uusia diagnooseja, jotka poistettiin myöhemmin muistutusmenettelyssä. Lähetteen perusteena olleita perättömiä esitietoja oli antanut muun muassa entinen puoliso neuvonantajineen.

Kukaan lääkäreistä tai hoitohenkilökunnasta ei tapahtumaketjun aikana kertonut huoltajalle eikä tilanteessa läsnä olleelle todistajalle, että huoltajasta ollaan harkitsemassa M1-lähetettä eli tarkkailulähetettä, vaikka laki velvoittaa sen kertomaan. Lisäksi asianmukaiset kirjaukset ja esitiedot oli jätetty kokonaan dokumentoimatta. Vastaavaa lähetettä ei harkittu tapaukseen liittyvälle toiselle aikuiselle, joka oli samasta syystä tapahtumapaikalla.

Samaan aikaan osastolla oli aktiivisena Virve-hälytys ja ambulanssihenkilökuntaa paarien kanssa aulassa odottamassa. Viranomaisverkon hälytyksen aikaikkuna alkuineen oli täsmälleen M1-harkinnan kanssa yhtenevä.

Tapauksesta tekee erityisen vakavan kansalaisen oikeusturvan ja perustuslaillisten oikeuksien loukkauksien lisäksi potilasturvallisuuden vaarantaminen potilaaksi tuodun kohdalla. Potilaan näyte osoitti myöhemmin huolen perustelluksi ja viitearvojen ylityksen jatkotutkimuksia vaativaksi.

Tarkkailulähetteen (M1) kautta väärä tieto kulkeutui hoitoketjun läpi lastensuojeluun asti. Lapsi sijoitettiin kodin ulkopuolelle. Toiselle vanhemmalle määrättiin perusteetta valvotut tapaamiset. Asia eteni lopulta käräjäoikeuteen lapsen huoltoa koskevaksi oikeudenkäynniksi.

Missään ketjun vaiheessa tietoja ei tarkistettu. Kukin viranomainen perusti oman kirjauksensa edelliseen. Jokainen uusi kirjaus lisäsi väitteen painoarvoa. Ensimmäisen merkinnän taustalla oli kolmannen henkilön antama kertomus. Lumipallovaikutuksen seuraukset kohdistuivat ensisijaisesti lapseen. Ne kohdistuivat myös syyttömään huoltajaan sekä koko perheeseen, jonka arki ja elämä hajosivat perättömien tietojen vuoksi.

Tarkistamaton kertomus

Väite toisen vanhemman mielisairaudesta voi kulkea viranomaiselta toiselle seitsemän vuoden ajan. Väitteen mukaan vanhempi tarvitsee hoitoa ja lääkitystä, on turvaton ja sairas. Vuosia jatkuva toisto vaikuttaa siihen, miten viranomaiset ja lähipiiri suhtautuvat häneen. Viranomaiset voivat toistaa kertomusta omissa asiakirjoissaan, vaikka kukaan ei ole tarkistanut sitä. Sama kertomus voi levitä myös lähipiiriin, ystäville, yhteistyökumppaneille ja työyhteisöihin. Kohteelle aiheutuvat seuraukset ovat vakavia.

Vainoava tai vakavaa huoltokiusaamista harjoittava vanhempi voi antaa useille viranomaisille, myös poliisille, harhaanjohtavia ja huolta herättäviä esitietoja. Ilmoituksessa voidaan kertoa perusteetta, että toinen osapuoli on harhainen tai psykoosissa ja vaaraksi lapselleen, puolisolleen ja kaikille ympärillään oleville. Viranomainen toimii sen pohjalta, mitä sille kerrottiin. Ilmoituksen kohde joutuu toimenpiteiden kohteeksi esitetyn huolen perusteella, vaikka hänen oma toimintansa ei ole antanut siihen aihetta.

Vakavan huoltokiusaamisen raskaimmat seuraukset kantaa lapsi, vaikka hänen etunsa jää kiusaamisessa syrjään. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2025 julkaisemassa selvityksessä vaativista erotilanteista todetaan, että vanhempien pitkittyneiden riitojen ja perheväkivallan vahingollisuudesta lapsen kehitykselle on paljon tutkimustietoa. Selvityksen mukaan vieraannuttaminen käsitetään yhdeksi lapseen kohdistuvan väkivallan muodoksi, joka vaikuttaa vakavasti ja kielteisesti lapsen hyvinvointiin. Selvityksessä todetaan myös, että vanhempien pitkittynyt huoltoriita tulisi tunnistaa lapsen kaltoinkohtelun muodoksi.

Henkisen väkivallan seuraukset voivat ilmetä pitkällä viiveellä, mutta ne ovat selvityksen mukaan usein laaja-alaisia ja jopa muun väkivallan vaikutuksia voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Selvityksen lainaaman, 124 tutkimusta kattavan meta-analyysin mukaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa kokeneet lapset kärsivät 2,5 kertaa todennäköisemmin syömishäiriöistä kuin lapset, joilla tällaisia kokemuksia ei ollut. Itsemurhayritykset olivat heillä yli kolme kertaa todennäköisempiä. Toisessa, 169 tutkimusta kattavassa meta-analyysissa vanhempien riitely osoittautui erityisen haitalliseksi lapsen mielenterveydelle silloin, kun riidat koskivat lapseen liittyviä asioita. Pitkäkestoisissa eron jälkeisissä konflikteissa lähes puolella lapsista on kliinisesti merkittäviä traumaoireita. Selvityksen mukaan suurin osa lapsista ei vaikeissa huoltoriidoissa pysty esteettömästi käyttämään omaa ääntään. Lapsi ei voi valita, millainen kertomus hänen vanhemmastaan kirjataan viranomaisten asiakirjoihin.

Mielenterveyslaki velvoittaa poliisin toimimaan. Tavatessaan henkilön, joka todennäköisesti voidaan määrätä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta, "tai saatuaan tietää tällaisesta henkilöstä", poliisin on ilmoitettava asiasta terveyskeskukseen. Erittäin kiireellisessä tapauksessa poliisi on velvollinen toimittamaan hänet heti terveyskeskukseen tutkittavaksi. Poliisin hälytystehtävissä itsemurhayrityksiä tai niiden uhkia oli vuonna 2015 kaikkiaan 11 619 ja vuonna 2024 jo 18 443. Hätätilanteiden määrä on kasvanut. Väärä ilmoitus hätätilanteesta käynnistää saman toimintaketjun kuin todellinen hätä. Poliisipartio voi saapua aseistettuna kotiin, jossa tilanne on rauhallinen. Tällainen käynti vaikuttaa kaikkiin osapuoliin.

Laki rakentaa myös tien lastensuojeluun. Lastensuojelulain mukaan kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka tilanne edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Terveydenhuoltolain mukaan lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä, kun hänen vanhempansa saa mielenterveyspalveluja ja vanhemman kyvyn huolehtia lapsesta arvioidaan heikentyneen. Vanhemman mielenterveyttä koskeva merkintä ei siten jää terveydenhuoltoon, vaan lainsäädäntö voi velvoittaa välittämään tiedon eteenpäin.

Lähete, josta ei kerrottu

Tarkkailulähete on mielenterveyslain mukaan "lääkärin allekirjoittama lausunto potilaan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta". Siihen on sisällyttävä perusteltu kannanotto siitä, täyttyvätkö tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset. Terveyskeskuksen virkasuhteisen lääkärin on laadittava lähete, jos hän "suorittamansa tutkimuksen perusteella" toteaa edellytysten todennäköisesti täyttyvän.

Eduskunnan oikeusasiamies on vuonna 2022 todennut: "Tarkkailulähetteen laatiminen edellyttää potilaan tutkimusta. Lähetettä ei voida laatia ennen kuin lääkäri on tavannut potilaan ja tutkinut hänet." Ratkaisussa todetaan lisäksi: "Lääkärin tulee siten tutkia potilas henkilökohtaisesti." Lähete ei siis voi perustua pelkästään toisen henkilön kertomukseen.

Potilaslaki antaa potilaalle oikeuden saada selvitys terveydentilastaan, hoidon merkityksestä "sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan". Vuonna 2006 oikeusasiamies piti todennäköisenä, ettei potilas tiennyt tarkkailulähetteeseen liittyvästä mahdollisuudesta joutua psykiatriseen sairaalahoitoon vastoin tahtoaan. Hän totesi: "Käsitykseni mukaan potilaslain 5 §:ssä tarkoitettu tiedonsaantioikeus ei toteutunut kantelijan kohdalla."

Lähetettä laativaan lääkäriin sovelletaan mielenterveyslain mukaan rikosoikeudellista virkavastuuta silloinkin, kun hän ei ole virkasuhteessa. Laissa on myös toinen tarkistusvaihe: vastaanottavan sairaalan virkasuhteisen lääkärin on itse arvioitava, ovatko edellytykset todennäköisesti olemassa. Tarkkailusta on luovuttava heti, jos sen aikana käy ilmi, ettei edellytyksiä ole.

Vuonna 2024 tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon tuli tarkkailulähetteellä tai siirtona 7 844 aikuista ja 994 alaikäistä. Kirjoitettujen lähetteiden kokonaismäärää ei tilastoida. Lähetteet, jotka eivät johtaneet sairaalaan, jäävät tilastojen ulkopuolelle.

Merkinnän perusteet

Laki ei jätä merkintää ilman perustetta. Asiakastietolain mukaan potilasasiakirjoista tulee käydä ilmi "taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet". Samassa laissa on lause, jonka merkitys korostuu juuri tällaisessa ketjussa: "Merkinnästä tulee ilmetä tietojen lähde, jos tieto ei perustu ammattihenkilön omiin havaintoihin tai jos potilasasiakirjoihin merkitään muita kuin potilasta itseään koskevia tietoja." Esitieto, jonka joku muu on kertonut, ei siis saa muuttua merkinnässä lääkärin omaksi havainnoksi. Lähteen on näyttävä.

Merkinnän poistaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin sen tekeminen. Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan diagnoosia ei voi oikaista, jos se vastaa potilasta hoitaneen lääkärin arviota. Sen sijaan esimerkiksi vahingossa väärin kirjattu tai väärälle potilaalle kirjattu diagnoosi pitää poistaa tai oikaista. Vuonna 2025 apulaistietosuojavaltuutettu hylkäsi potilaan pyynnön poistaa lause hänen potilasasiakirjastaan: "Potilasasiakirjoihin tulee kirjata se käsitys, mikä terveydenhuollon ammattihenkilölle on syntynyt, eikä tätä käsitystä vastaavaa tietoa pidetä tarpeettomana silloinkaan, jos esimerkiksi arvio rekisteröidyn terveydentilasta myöhemmin muuttuu." Potilas voi pyytää liittämään merkinnän rinnalle oman täydennyksensä. Alkuperäinen merkintä säilyy.

Tietosuojavaltuutettu ei myöskään arvioi, oliko lääkärin arvio oikea. Se kuuluu muistutukselle, jonka potilas tekee terveydenhuollon toimintayksikölle, tai kantelulle valvontaviranomaiselle. Siksi diagnoosin poisto kulkee käytännössä muistutuksen kautta. Muistutuksen lopputulos riippuu siitä, mitä näyttöä potilas pystyy esittämään. Äänitallenne vastaanotolla käydystä keskustelusta voi olla ratkaiseva näyttö.

Merkinnän korjaaminen

Vuoden 2023 loppuun asti asetus määräsi tarkasti, miten potilasasiakirjan merkintä korjataan: "Potilasasiakirjamerkintöjen korjaaminen tulee tehdä siten, että alkuperäinen ja korjattu merkintä ovat myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimi, virka-asema, korjauksentekopäivä ja korjauksen peruste tulee merkitä potilasasiakirjoihin." Asetus kumoutui 1.1.2024. Uudessa asiakastietolaissa vastaavaa yksityiskohtaista säännöstä ei ole. Laki edellyttää yleisesti, että asiakirjojen eheys, muuttumattomuus ja kiistämättömyys varmistetaan.

Kanta-palvelujen ohje ammattilaisille neuvoo korjaamaan tai mitätöimään virheellisen tiedon omassa potilastietojärjestelmässä. Korjattu tieto tallentuu Kantaan ja näkyy myös potilaalle OmaKannassa. Organisaation arkistonhoitaja voi mitätöidä asiakirjan Kannasta, jos tietoa ei saada korjattua.

Korjaus koskee potilastietojärjestelmää. Lastensuojeluun kulkenut lausunto, poliisille mennyt ilmoitus ja käräjäoikeuden aineistoon liitetty asiakirja ovat kukin oman viranomaisensa asiakirjoja. Potilastietojärjestelmässä tehty korjaus ei muuta muiden viranomaisten asiakirjoja.

Vastuu esitiedoista

Lääkäri kantaa virkavastuun allekirjoituksestaan. Lähetteen perusteena olevat esitiedot voivat kuitenkin olla peräisin toiselta henkilöltä. Rikoslaissa säädetään väärästä ilmiannosta, mutta sen tunnusmerkistö edellyttää vaaraa siitä, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan, joutuu muun pakkokeinon kohteeksi, syytteeseen tai rangaistukseen. Tarkkailulähete ei ole rikosasian pakkokeino eikä rangaistus. Rikoslaissa säädetään myös perättömästä vaarailmoituksesta, mutta se koskee pommia, tulipaloa, merihätää ja suuronnettomuutta. Rikoslaissa ei ole erillistä säännöstä teosta, jossa väärä kertomus toisen mielenterveydestä johtaa hänen ottamiseensa tarkkailuun.

Arvioitavaksi voi tulla kunnianloukkaus. Siitä tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen niin, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tieto voi mennä lääkärille, poliisille, sosiaalityöntekijälle tai työpaikalle. Viranomaisten harhaanjohtaminen toisen ihmisen mielenterveydestä ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Tällaisen toiminnan tulee johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Vastuun toteutuminen voi edellyttää, että asianosainen kokoaa näytön itse. Vuosien aikana esitetyt väitteet voidaan koota aikajanaksi, johon kunkin väitteen rinnalle merkitään, mitä asiakirjat ja tarkistukset osoittivat. Näin toistuva menettely tulee näkyviin. Aikajana toimitetaan viranomaisille näytöksi. Sen perusteella voidaan tehdä rikosilmoitus. Tätä kautta vastuu myös lastensuojelukirjauksiin johtaneista perättömistä tiedoista voidaan kohdistaa niiden antajaan.

Julkisyhteisö on vahingonkorvauslain mukaan velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi vuonna 2012 asiassa X v. Suomi, että potilaan oikeutta vapauteen ja yksityiselämään oli loukattu tahdosta riippumattomassa hoidossa. Valtio määrättiin maksamaan 10 000 euroa aineettomasta vahingosta. Korkein oikeus tuomitsi vuonna 2023 ratkaisussa KKO:2023:93 valtion maksamaan 3 000 euroa perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta potilaalle, jolla ei ollut oikeussuojakeinoa tahdonvastaista lääkitystä vastaan. Molemmissa ratkaisuissa korvaus tuli puutteellisesta oikeusturvasta. Ratkaisua, jossa korvaus olisi tuomittu pelkästä perusteettomasta tarkkailulähetteestä, ei löytynyt julkaistusta oikeuskäytännöstä.

Psalmissa kuvataan sama asetelma:

Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

— Ps. 27:12

Näyttö alusta alkaen

Vääristymä syntyy nopeasti, jos viranomaiskäytännöissä ei alusta alkaen edellytetä näyttöä vakaville väitteille. Väite toisen vanhemman mielisairaudesta, harhaisuudesta tai vaarallisuudesta on vakava. Viranomaisen asiakirjaan tarkistamatta kirjattuna se saa painoarvon, jota sillä ei ole.

Terveydenhuollossa laki jo edellyttää, että merkinnästä ilmenee tiedon lähde, jos tieto ei perustu ammattihenkilön omiin havaintoihin. Sama periaate tulisi toteuttaa jokaisessa viranomaisessa, jolle perhettä koskeva väite esitetään. Väitteen esittäjän ja väitteen perustan on näyttävä asiakirjassa.

Väitteen paikkansapitävyys tulisi selvittää ennen kuin sen perusteella tehdään lasta tai huoltajaa koskevia ratkaisuja. Perhettä koskevia merkintöjä tulisi seurata johdonmukaisesti. Toistuva väite ilman uutta näyttöä on merkki tarkistuksen tarpeesta, ei vahvistus väitteelle. Perättömäksi osoittautuneen väitteen oikaisun tulee kulkea samaa reittiä kuin alkuperäinen väite: jokaiseen viranomaiseen, joka on kirjannut väitteen omiin asiakirjoihinsa.

Rikosilmoitus ei saa olla ainoa keino saada totuus näkyviin. Joskus vaino ja vakava huoltokiusaaminen vaativat silti viimeisenä oljenkortena rikosilmoituksen, kun mikään taho tai viranhaltija ei pysty vapaaehtoisten palvelujen kautta auttamaan eikä saamaan vuosia jatkunutta piinaamista loppumaan. Nykyisessä menettelyssä oikaisu voi edellyttää, että kohde itse kokoaa vuosien asiakirjat ja osoittaa jokaisen väitteen vääräksi. Selvitysvastuu siirtyy silloin sille, jota väitteet koskevat, eikä niille viranomaisille, jotka ovat väitteet kirjanneet.

Kuka hyötyy rakenteesta

Esitietojen antaja ei allekirjoita mitään. Hänen kertomuksensa muuttuu lääkärin, sosiaalityöntekijän tai poliisin asiakirjaksi. Tämän jälkeen tiedon alkuperä ei välttämättä enää näy. Viranomaisen asiakirja antaa hänen kertomukselleen uskottavuutta, jota sillä ei itsessään olisi. Hänelle ei aiheudu seurauksia, ellei kohde kokoa aikajanaa ja tee rikosilmoitusta.

Järjestelmä hyötyy siitä, ettei virheitä lasketa. Kanta-palvelut eivät julkaise mitätöityjen asiakirjojen määrää. Kantelutilastot eivät erottele kirjaamista. Tilastoimattomasta virheestä ei tarvitse raportoida. Viranomaisen riskit ovat lisäksi epäsymmetriset. Hätään vastaamatta jättäminen voi johtaa julkiseen arvosteluun, kun taas perusteeton tarkkailulähete jää potilastietoihin.

Eniten kärsivät viaton lapsi ja syytön huoltaja. Huoltajan käytettävissä ovat oma muistinsa, mahdolliset äänitallenteet ja voimavarat koota vuosien asiakirjat. Vastapuolella ovat yliopistosairaala, hyvinvointialue, lastensuojelu, poliisi ja käräjäoikeus, joista jokainen nojaa edellisen kirjaukseen. Lapsi sijoitetaan kertomuksen perusteella. Hänen suhteensa vanhempaansa määritellään muiden kertomusten kautta, eikä hänellä ole keinoa vaikuttaa siihen.

Kysymyksiä, jotka eivät saa jäädä kysymättä

Kuka tutki potilaan ennen kuin hänestä kirjoitettiin, että hän on vaaraksi itselleen tai lapselleen? Mitä ehditään tutkia puolessa tunnissa? Mitä silloin kirjoitetaan jonkun toisen sanoista?

Kenen kertomukseen ensimmäinen merkintä perustuu? Näkyykö merkinnässä, kuka tiedon antoi, niin kuin laki vaatii, vai onko kertojan näkemys kirjattu lääkärin havainnoksi?

Miksi tarkkailulähetteestä ei kerrottu sille, jota se koski? Kenen etua palvelee se, ettei ihminen tiedä, mitä hänestä on kirjoitettu ja minne se on lähetetty?

Kuka tarkistaa tarinan, jota toistetaan seitsemän vuotta, ennen kuin seuraava viranomainen kirjoittaa sen omiin asiakirjoihinsa? Onko toistaminen näyttöä tiedon paikkansapitävyydestä?

Kuka korjaa lastensuojelun ja käräjäoikeuden asiakirjat, kun diagnoosi poistetaan potilaskertomuksesta? Kuka palauttaa lapselle vuodet, jotka kuluivat valvotuissa tapaamisissa?

Miksi rikoslaissa säädetään perättömästä ilmoituksesta pommista, mutta ei teosta, jossa väärä kertomus johtaa toisen ihmisen tarkkailuun ja hänen lapsensa sijoitukseen?

Kuka seuraa perhettä koskevia merkintöjä ja huomaa, kun sama väite toistuu vuodesta toiseen ilman näyttöä? Miksi totuuden saaminen näkyviin edellyttää rikosilmoitusta?

Kuinka monta diagnoosia Suomessa poistetaan vuosittain? Miksi sitä ei tilastoida?

Viimeinen kysymys kuuluu jokaiselle meistä. Kenen kertomukseen luotamme, kun emme ole itse nähneet tapahtumia? Tarkistammeko tiedon ennen kuin välitämme sen eteenpäin, vai jatkammeko ketjua?

Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

— Sananl. 26:26