Sormenpään päässä

Lomakkeeseen kirjataan, mitä huoneessa tapahtui. Siihen ei kirjata, mitä lapselta jäi saamatta.

Pöytä, kello ja lomake

Huoneessa on pöytä, kaksi tuolia ja ikkuna, josta näkyy parkkipaikka. Pöydän toisella puolella istuu lapsi villapaidan hihat kämmenille vedettyinä. Toisella puolella istuu hänen isänsä. Ovensuussa seisoo kolmas ihminen, jolla on kädessään kansio. Tapaaminen kestää kaksi tuntia ja se toistuu joka toinen viikko. Kellon viisarit kulkevat koko ajan ja jokainen minuutti on etukäteen laskettu.

Lapsi ojentaa kätensä pöydän yli ja isä ojentaa omansa. Väliin jää sormenpään mittainen tila. Se on lyhyt matka, mutta sen yli kulkee koko suhde: kaikki, mitä isä haluaisi sanoa ja kaikki, mitä lapsi uskaltaa kysyä, kun joku kuulee. Kansioon kirjataan, mitä puhuttiin ja miten tunnelma eteni. Siihen ei kirjata, mitä jäi sanomatta.

Tapaamisessa saa touhuta. Pöydän ääressä voi syödä, pelata ja leikkiä ja yhdessä voi katsoa elokuvaa. Lapsi ja vanhempi ovat yhdessä, vaikka valvoja on koko ajan läsnä. Tuettu tapaaminen, johon valvotusta on tarkoitus siirtyä, järjestetään samassa tapaamispaikassa, mutta työntekijä käy huoneessa vain kerran tunnin tai kahden aikana.

Valvottu tapaaminen tarkoittaa, että valvoja on koko ajan näkö- ja kuuloyhteydessä lapseen ja vanhempaan. Se on yksi raskaimmista keinoista, joilla valtio puuttuu lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Siksi voisi olettaa, että jokaisesta tällaisesta huoneesta kertyy tietoa. Näin ei ole.

Viimesijainen ja väliaikainen

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sallii valvotut tapaamiset vain silloin, kun tuettu tapaaminen ei riitä turvaamaan lapsen etua. Hallituksen esitys kertoo suoraan, miksi pykälä säädettiin vuonna 2019: "Tapaamisia on esimerkiksi saatettu tarpeettomasti määrätä valvotuiksi tilanteissa, joissa tapaamisten tukeminen olisi riittänyt turvaamaan lapsen edun toteutumisen." Esityksen mukaan valvontaa ei saa jatkaa pidempään kuin on välttämätöntä. Se muistuttaa myös, että valvottu tapaaminen vaatii lapselta paljon voimavaroja. Korkein oikeus on linjannut, että valvottujen tapaamisten tulisi olla väliaikaisratkaisuja.

Väliaikaisuudelle ei kuitenkaan kirjoitettu päättymispäivää. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ehdotti jo vuonna 2006, että valvontapäätös olisi pääsäännön mukaan voimassa kuusi kuukautta ja asia harkittaisiin sen jälkeen uudelleen. Ehdotus jäi paperille. Oikeudenkäynnin ajaksi annettuun väliaikaiseen määräykseen ei saa hakea muutosta ja oikeudenkäynti voi kestää vuosia. Väliaikainen venyy, kunnes siitä on tullut lapsen lapsuuden pysyvin rakenne.

Pienessä haastattelututkimuksessa kuusi isää oli tavannut lapsiaan valvotusti kolmesta kuukaudesta kolmeen ja puoleen vuoteen. He kertoivat vieraantuvansa lapsistaan tapaamisten harvuuden ja lyhyyden vuoksi. He kertoivat myös, etteivät tiedä, miksi tapaavat lastaan valvotusti. Ministeriön vuoden 2025 selvityksen mukaan tietämättömyys ulottuu valvojiin asti: "Tapaamispaikat eivät saa riittävästi tietoa tapaamisen valvonnan perusteluista." Ovensuussa seisova ihminen ei siis aina tiedä, mistä hän lasta suojelee.

Luku, jota kukaan ei laske

Sosiaali- ja terveysministeriö totesi vuonna 2006: "Valvottujen tapaamisten määristä ei ole kattavia tilastotietoja." Vuonna 2026 tilanne on sama. Viimeisin löytyvä luku on vuodelta 2004, jolloin Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä järjestettiin noin 1 700 valvottua tapaamista. Sen jälkeen hallinto on uudistunut, laki muuttunut ja hyvinvointialueet syntyneet, mutta kukaan ei laske, kuinka monta lasta istuu tänään valvotussa huoneessa, kuinka kauan ja millä perusteella.

Lasta itseään ei ole kuultu. Suomesta ei löydy yhtään tutkimusta, jossa lapsi kertoisi, miltä valvottu tapaaminen tuntuu. Aiheettoman tai vuosia jatkuneen valvonnan vaikutusta lapseen ja hänen suhteeseensa vanhempaan ei ole tutkittu Suomessa eikä muualla. Kansainvälinen katsaus sijaishuollossa olevien lasten tapaamisista totesi saman aukon: tutkimustietoa siitä, milloin tapaaminen hyödyttää lasta ja milloin ei, on yhä vähän.

Valvonnan perusteita ovat oikeusasiamiehen kuvauksen mukaan väkivalta, kärjistyneet välit, kaappausuhka sekä vanhemman päihde- tai mielenterveysongelma. Kukaan ei ole mitannut, kuinka usein nämä huolet osoittautuvat tosiksi. Lähin luku tulee Kanadasta, jossa valtakunnallinen lastensuojelututkimus kävi läpi noin 135 000 ilmoitusta. Huoltoriitoihin liittyvistä ilmoituksista 12 % arvioitiin tahallisesti perättömiksi, muista ilmoituksista 3 %. Riitatapauksissakin 40 % ilmoituksista vahvistui. Kaksi asiaa pätee siis yhtä aikaa: suurin osa huolista on vilpittömiä ja riidan keskellä tahallinen perätön väite on silti nelinkertaisesti yleisempi.

Suomalaiset viranomaiset tuntevat ilmiön. Ministeriön selvityksessä poliisi kuvaa, että "kosto ja kiusanteko voivat toimia vanhemman intressinä rikosilmoituksissa, joita tehdään huolto- ja tapaamisriitojen yhteydessä." Tuomioistuimet nimesivät ongelmaksi perättömät väitteet ja jatkuvat rikosilmoitukset toisesta vanhemmasta. Kokemusasiantuntijoiden mukaan palvelu- ja oikeusjärjestelmää voidaan käyttää väkivallan välineenä. Kuvauksia on runsaasti. Yhtään tutkimusta siitä, kuinka usein valvottua tapaamista käytetään huoltokiusaamisen välineenä, ei ole tehty. Väärinkäyttöä ei ole todettu, koska sitä ei ole koskaan etsitty.

Olosuhdeselvitykseen voidaan kirjata, ettei selvittäjille syntynyt huolta huoltokiusaamisesta. Kirjaus ei kerro, tutkittiinko asiaa lainkaan. Huoltokiusaamisen arviointiin ei ole välinettä, eikä tuomioistuimilla ole riskinarvioon ministeriön mukaan muuta kuin henkilökohtainen harkinta. Havainnon puuttuminen kirjautuu paperille samannäköisenä kuin tutkittu tulos.

Kaksi lasta samassa huoneessa

Samassa huoneessa istuu toinenkin lapsi. Hänelle valvoja on turva, jota ilman tapaaminen olisi vaarallinen. Helsingin Haagassa vuonna 2019 mies puukotti entistä puolisoaan, kolmea lastaan ja puolison ystävää lastensuojelun järjestämässä tapaamisessa. Erikoissyyttäjä totesi tapauksen jälkeen, että perheen sisäisen väkivallan uhka on "käytännössä kokonaan sääntelemättä" valvottuja tapaamisia koskevissa säännöksissä silloin, kun uhka kohdistuu toiseen vanhempaan eikä lapseen.

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO on huomauttanut Suomelle, etteivät tuomarit aina pidä toiseen vanhempaan kohdistunutta väkivaltaa syynä rajoittaa tapaamisia. Se suositti Suomelle järjestelmällistä riskinarviota huolto- ja tapaamisasioihin. YK:n naisten syrjinnän poistamista valvova komitea katsoi vuonna 2018 Suomen rikkoneen yleissopimusta huoltoasiassa, jossa äidille tehtiin psykiatrinen arvio, joka ei osoittanut huolen aihetta. Isää ei arvioitu lainkaan, vaikka hänet oli tuomittu äidin pahoinpitelystä.

Kaksi lasta ja kaksi vastakkaista vaaraa ovat saman puutteen kaksi puolta. Riskiä ei arvioida järjestelmällisesti kumpaankaan suuntaan. Toinen lapsi jää ilman suojaa, jota hän tarvitsee. Toinen saa suojan, jota hän ei tarvitse ja menettää sen hinnaksi vuosia vanhemmastaan. Kumpaakaan ei lasketa.

Suomessa on uutisoitu laajasti huoltoriidasta, jossa äiti kertoi itse joutuneensa valvottuihin tapaamisiin. Hän kirjoitti julkisuuteen tulleesta päätöksestä: "Se, että jokin kirjoitetaan viralliseen asiakirjaan, ei kuitenkaan tee siitä automaattisesti tosiasiaa." Olosuhdeselvitykset ja tapaamispaikkojen raportit ovat sosiaalihuollon asiakirjoja ja salassa pidettäviä. Julkisuus näkee riidasta sen osan, jonka joku päättää kertoa. Valvotun huoneen sisäpuoli jää näkymättömiin.

Kuka hyötyy hiljaisuudesta

Tiedon puutteesta hyötyy moni, vaikka kukaan ei ole sitä tilannut. Hyvinvointialue maksaa valvonnasta, mutta ei seurannasta. Ministeriön selvityksen mukaan muutokseen tähtäävä työskentely vanhemman kanssa ei tapaamispaikassa mahdollistu, koska maksusitoumus kattaa vain valvonnan. Tuomioistuin voi määrätä valvonnan varmuuden vuoksi, eikä kukaan palaa jälkikäteen kysymään, oliko varmuus tarpeen. Vanhempi, joka haluaa rajata toisen vanhemman lapsen elämästä, saa käyttöönsä keinon, jonka purkaminen kestää vuosia ja jonka perusteita kukaan ei tarkista.

Häviäjä on aina sama ja hän on huoneen pienin. Järjestelmän takana ovat viranomaiset, tuomioistuimet, budjetit ja määräajat. Pöydän ääressä istuu lapsi, jonka lapsuus kuluu kahden tunnin jaksoina joka toinen viikko. Hänen menetyksensä ei näy missään tilastossa, koska tilastoa ei ole.

Sydämet kääntyvät

Vanhan testamentin viimeisissä jakeissa on lupaus, joka koskee juuri tätä välimatkaa:

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.

— Mal. 4:6

Jumala kuvaa lapsen ja vanhemman välisen yhteyden niin vakavaksi asiaksi, että koko maan tulevaisuus riippuu siitä. Yhteiskunta, joka rajoittaa tätä yhteyttä laskematta, kuinka monta kertaa ja millä perusteilla, ei tiedä, mitä se tekee.

Kansio ovensuussa on täynnä merkintöjä ja silti olennaisin on näkymättömissä. Jeesus sanoi, ettei mikään jää lopullisesti piiloon:

Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

— Luuk. 8:17

Ensimmäinen askel olisi yksinkertainen. Lasketaan, kuinka monta lasta tapaa vanhempaansa valvotusti, kuinka kauan ja millä perusteilla. Seurataan, osoittautuivatko perusteet tosiksi. Kuullaan lasta itseään. Tieto suojelisi molempia lapsia: sitä, joka tarvitsee valvojaa ja sitä, jonka käsi on jo liian kauan jäänyt sormenpään päähän.