Ihminen kiipeää tehdäkseen itselleen nimen, mutta viimeiselle vuorelle hänet kannetaan

Vuori vetää katsetta ylöspäin ennen kuin jalka ottaa ensimmäisen askelen. Ihminen näkee huipun ja tuntee kutsun, joka on häntä itseään vanhempi. Ylhäällä on jotakin, mitä alhaalla ei ole. Ilma on ohuempi ja näkymä avarampi. Sinne noussut seisoo hetken korkeammalla kuin muut. Tämä vietti ei ole paha. Se kuuluu ihmiseen, joka on luotu katsomaan ylös. Ratkaisevaa on se, minkä vuoren juurelle vietti hänet vie ja kuka häntä huipulla odottaa.

Raamattu kertoo monta vuorta. Niistä nousee kuusi, jotka piirtävät yhden matkan alusta loppuun. Viidelle ihminen kiipeää omin voimin ja tulee jokaiselta alas toisin kuin kuvitteli. Kuudennelle häntä kannetaan.

Itse rakennettu vuori

Ensimmäistä vuorta ei löydetty maastosta. Se rakennettiin. Lakeudelle, jolla ei ollut yhtään kukkulaa, ihminen päätti pystyttää oman huippunsa.

Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

1. Moos. 11:4

Torni ei kohonnut Jumalaa kohti. Se kohosi nimeä kohti, joka pysyisi ihmisen omissa käsissä. Tässä vietti näkyy alastomana. Se ei etsi Jumalaa huipulta, vaan tahtoo ottaa huipun paikan. Ihminen kurkottaa taivaaseen tehdäkseen itsestään muistettavan. Juuri se hajottaa hänet. Nimi, joka rakennetaan omin voimin taivasta vastaan, ei kestä. Se sekoittuu ja hajoaa yli kaiken maan.

Tyhjäksi jäävä huippu

Toinen vuori on olemassa, mutta sille noustaan toisen johdattamana. Sen laelta näkyy enemmän kuin miltään maalliselta huipulta.

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."

Matt. 4:8-10

Tämä on korkein huippu, jolle ihmisen kunnianhimo voi tähdätä. Kaikki valtakunnat ja niiden loisto, yhden kumarruksen hinnalla. Kiusaus ei ole siinä, että tarjous olisi tyhjä. Kiusaus on siinä, että se on todellinen. Ylin valta on aidosti tarjolla. Silti se jättää tyhjäksi. Se, joka saisi kaiken näkyvän, ei saisi sitä ainoaa, jonka tähden sydän kiipeää. Huipulla odottaa sama tyhjyys, jonka Saarnaaja näki. Kaikki on turhuutta, myös se, mikä ylhäältä näyttää loistolta. Jeesus kääntyi pois tästä huipusta, koska Hän tiesi, ettei omistaminen ole sama asia kuin lepo.

Nähty maa, suljettu portti

Kolmas vuori on toisenlainen. Sille noustaan luvan kanssa. Huipulta näkyy juuri se, mitä on ikävöity. Silti jalka ei astu perille.

Ja Herra sanoi hänelle: "Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen'. Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinne sinä et mene".

5. Moos. 34:4

Mooses johti kansaa 40 vuotta erämaan halki. Hän näki päämäärän omin silmin vuoren huipulta. Juuri siihen hänen matkansa pysähtyi. Ihminen voi nähdä luvatun selvästi ja silti jäädä sen ulkopuolelle, kun oma voima loppuu kynnykselle. Tähän vuoreen kätkeytyy kysymys, joka koskettaa jokaista väsynyttä. Menikö matka hukkaan, jos perille astui joku toinen. Nebon huippu ei vastaa siihen vielä. Se jättää ihmisen katsomaan luvattua maata joen toiselle puolelle ja odottamaan vuorta, jolla vastaus annetaan.

Säästetty uhri

Neljäs vuori kantaa nimeä Moria. Sinne isä vie poikansa. Matka ylös on hitain kaikista, koska isä tietää, mitä huipulla on tarkoitus tehdä. Poika kantaa selässään puita omaa uhriaan varten eikä tiedä sitä. Hän kysyy, missä on lammas.

Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Ja he astuivat molemmat yhdessä.

1. Moos. 22:8

Vuoren huipulla ihmisen oma uhri pysäytetään. Käsi nostetaan. Enkeli estää sen. Isän ei tarvinnut antaa poikaansa, koska takana odotti oinas, jonka Jumala oli itse varannut. Tämä on käänne koko matkalla. Ensimmäistä kertaa vuorella ei ratkaise se, mitä ihminen kantaa ylös, vaan se, minkä Jumala on jo asettanut sinne valmiiksi. Moria katsoo eteenpäin. Se lupaa uhrin, jota ihmisen ei itse tarvitse kantaa loppuun.

Loppuun annettu uhri

Viides vuori antaa vastauksen, jota Nebolta jäätiin odottamaan. Sen nimi on Pääkallonpaikka, hebreaksi Golgata. Sinne toinen kantaa oman ristinsä, niin kuin Iisak kantoi puut Morialle.

Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Joh. 19:30

Morialla uhri pysäytettiin. Golgatalla sitä ei pysäytetty. Se, mikä säästettiin Aabrahamin pojalta, ei säästynyt Jumalan omalta Pojalta. Oinas oli varattu Morialle. Golgatalla oinaan paikalla oli Hän itse. Uhri annettiin loppuun asti, kokonaan ja lopullisesti. Sana täytetty tarkoittaa, ettei mitään jäänyt kesken. Ihmisen ei enää tarvitse kiivetä yhtäkään vuorta ansaitakseen sitä, minkä tämä huippu antoi valmiina. Tässä matka kääntyy. Menetetty ei ollutkaan hukassa, koska ratkaiseva uhri on jo tehty toisen käsin.

Levon vuori

Kuudennelle vuorelle ei kiivetä. Sille tullaan tuoduksi. Se on ainoa vuori matkalla, jonka huipulle ei johda ihmisen askel vaan armo.

vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Hepr. 12:22-24

Baabelissa ihminen rakensi tornin taivaaseen tehdäkseen itselleen nimen. Siionissa taivaallinen kaupunki tulee alas ihmisen luo, eikä nimeä tarvitse enää itse tehdä, koska se on kirjoitettu valmiiksi ylös. Sama veri, joka vuodatettiin Golgatalla, puhuu tällä vuorella. Se ei huuda kostoa niin kuin Aabelin veri, vaan puhuu paremmin. Ihmistä ei pyydetä kiipeämään Jumalan luo, koska Jumala tuli alas. Koko matka viidellä vuorella opetti saman asian eri puolilta. Ihminen ei nouse omin voimin sinne, missä lepo on. Kuudes vuori on vastaus. Sille ei tarvitse kiivetä, koska sille kannetaan.

Vuori vetää yhä katsetta ylöspäin. Vietti nousta ei katoa, eikä sen tarvitse kadota. Se saa vain uuden suunnan. Ihminen, joka on väsynyt tekemään itselleen nimeä omin käsin, saa laskea kätensä. Ainoa huippu, joka kantaa, on se, jonne häntä kannetaan. Siellä ei enää mitata, kuinka korkealle joku pääsi omin voimin. Siellä ollaan perillä, tuotuina.