Nimet olkapäillä, nimet sydämellä

Pappi ei kantanut kasukassa itseään. Hän kantoi kansaansa.

Suomalaiselle sana kasukka tuo mieleen papin messupuvun. Vuoden 1933/38 raamatunkäännöksessä sama sana esiintyy 42 jakeessa. Vuoden 1776 Biblia käytti samasta vaatteesta sanaa päällisvaate. Molempien takana on heprean efod, yksi Vanhan testamentin arvoituksellisimmista sanoista.

Mikä efod oli?

Strongin sanakirjan mukaan efod tarkoittaa vyötä ja erityisesti ylimmäisen papin olkavaatetta. Se voi tarkoittaa myös kuvaa. Sana on todennäköisesti vierasperäinen. Se esiintyy Vanhassa testamentissa 49 kertaa. Jewish Encyclopedian mukaan sanalla on kaksi merkitystä: toisissa kohdissa se on vaate, toisissa hyvin todennäköisesti kuva.

Edes keskiajan tunnetuin juutalainen raamatunselittäjä Rashi ei tiennyt, miltä efod näytti. Hän kirjoitti, ettei ollut kuullut siitä perimätietoa eikä löytänyt kuvausta vanhoista lähteistä. Hän arveli sen muistuttaneen esiliinaa, jota naiset käyttivät ratsastaessaan. International Standard Bible Encyclopedia myöntää saman: joissakin kohdissa emme tiedä efodin muotoa, kokoa emmekä käyttöä.

Kulta ja neljä väriä

Ylimmäisen papin kasukasta Herra antoi tarkat ohjeet:

Kasukan he tehkööt kullasta sekä punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, taidokkaasti kutomalla.

— 2. Moos. 28:6

Jokaisella materiaalilla oli oma alkuperänsä. Strongin mukaan heprean tekelet, punasininen, oli väriä, joka saatiin simpukasta. Argaman oli purppuraa. Tola'at, helakanpunainen, oli väriä, joka saatiin hyönteisen toukasta. Shesh oli valkaistua pellavaa. Kuningas Daavid muistutti myöhemmin Salomoa siitä, että temppelin rakentamiseen oli käytettävissä kaikkinaisen työn taitajia (1. Aikak. 22:15). Pyhäkön vaatteet olivat taitajien työtä.

Juutalainen historioitsija Josefus näki väreissä koko luomakunnan. Hänen mukaansa pellava kuvasi maata, koska pellava kasvaa maasta. Purppura kuvasi merta, koska väri saadaan meren äyriäisestä. Sininen kuvasi ilmaa ja helakanpunainen tulta. Kasukka osoitti Josefuksen mukaan, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden neljästä aineesta. Kudottu kulta viittasi hänen mielestään siihen loistoon, joka valaisee kaiken.

Nimet olkapäillä

Kasukan olkakappaleisiin kiinnitettiin kaksi onyks-kiveä. Niihin kaiverrettiin Israelin poikien nimet, kuusi kumpaankin, siinä järjestyksessä kuin he olivat syntyneet:

Ja pane molemmat kivet kasukan olkakappaleihin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset; näin Aaron kantakoon heidän nimiänsä molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin.

— 2. Moos. 28:12

Kasukan etupuolelle kiinnitettiin jumalanvastausten rintakilpi. Siinäkin olivat Israelin poikien nimet. Aaron kantoi niitä sydämensä päällä astuessaan pyhäkköön, että heidät alati muistettaisiin Herran edessä (2. Moos. 28:29). Rintakilpeen pantiin uurim ja tummim. Strongin mukaan uurim viittaa loistoon ja tummim täydellisyyteen, täydellisen totuuden tunnukseen.

Ylimmäinen pappi ei astunut Jumalan eteen yksin. Hän kantoi kansaansa olkapäillään ja sydämellään.

Tuo tänne kasukka

Kasukka ei ollut vain ylipapin juhla-asu. Poika Samuel palveli Herran edessä pellavakasukkaan puettuna (1. Sam. 2:18). Kuningas Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä pellavakasukka yllään, kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin (2. Sam. 6:14). Nobin pyhäkössä Goljatin miekka säilytettiin vaippaan käärittynä kasukan takana (1. Sam. 21:9).

Kasukan avulla kysyttiin Herran tahtoa. Daavid sai tietää, että Saul hankki hänelle tuhoa. Silloin hän sanoi pappi Ebjatarille: "Tuo tänne kasukka" (1. Sam. 23:9). Brown-Driver-Briggs-sanakirja kuvaa efodia vaatteena, jota käytettiin Jumalalta kysyttäessä.

Kasukka, josta tuli ansa

Sama sana kätkee Raamatun synkimmän kasukan. Tuomari Gideon voitti midianilaiset ja kieltäytyi tulemasta kuninkaaksi. Sotasaaliin kullasta hän kuitenkin teki kasukan:

Ja Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.

— Tuom. 8:27

Tutkijat ovat eri mieltä siitä, oliko Gideonin kasukka vaate vai kuva. Catholic Encyclopedia pitää todennäköisempänä, että se oli ylipapin kasukan kaltainen kallis vaate. Jewish Encyclopedia taas pitää todennäköisenä, että se oli pyhäkköön pystytetty kuva. Kumpikin tulkinta päätyy samaan: hyvästä aikomuksesta syntynyt pyhä esine muuttui epäjumalaksi.

Talmud kertoo, että ylimmäisen papin vaatteiden jokainen osa sovitti jonkin synnin. Paita sovitti verenvuodatuksen ja rintakilpi väärät tuomiot. Kasukka sovitti epäjumalanpalveluksen. Talmud perustelee tämän Hoosean sanoilla, jonka mukaan israelilaiset saavat kauan olla "ilman kasukkaa ja kotijumalia" (Hoos. 3:4). Sama vaate voi siis olla sovituksen väline tai ansa. Ratkaisevaa on, kenen edessä sitä kannetaan.

Pitkäliepeinen viitta

Ilmestyskirjan alussa Johannes näkee seitsemän lampunjalan keskellä Ihmisen Pojan:

ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

— Ilm. 1:13

Kreikan sana poderes tarkoittaa Thayerin sanakirjan mukaan nilkkoihin ulottuvaa vaatetta. Sana esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä kohdassa. Thayerin mukaan Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta käyttää samaa sanaa ylimmäisen papin vaatteista. Raamatunselittäjät ovat lukeneet kohtaa eri tavoin. Albert Barnesin mukaan asu on kuninkaan eikä papin. Jamiesonin, Faussetin ja Brownin kommentaarin mukaan viitta ja vyö näyttävät olevan Kristuksen pappeuden tunnuksia.

Heprealaiskirje kutsuu Jeesusta suureksi ylimmäiseksi papiksi, joka on kulkenut läpi taivasten. Hän voi sääliä heikkouksiamme, sillä Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:14–15). Aaron kantoi kahdentoista sukukunnan nimiä. Kristus kantaa jokaisen nimeä.

Kasukka tänään

Luterilaisessa kirkossa messukasukka on messua johtavan liturgin alban ja stolan päälle pukema vaate, jota käytetään vain ehtoollisjumalanpalveluksessa. Kirkon oman sanaston mukaan edestä ja takaa peittävä vaate kuvaa lainavanhurskautta. Pappi on pukeutunut vaatteeseen, joka antaa hänelle uuden muodon inhimillisistä ominaisuuksista huolimatta. Samalla tavalla Jumala näkee Kristukseen uskovat vanhurskaina heidän synneistään huolimatta. Kasukan selkäpuolella oleva risti kuvaa Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa.

Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että messukasukka ei polveudu temppelin efodista. Suomenkielisen Wikipedian mukaan kirkko on halunnut säilyttää antiikin pukuperinnettä. Sanan alkuperästä on eri käsityksiä. Yhden selityksen mukaan se tulee latinan sanasta casula, pieni maja. Toisen mukaan se on slaavilainen laina. Vuoden 1933/38 kääntäjät valitsivat kuitenkin juuri tämän sanan. Niinpä suomalaisen raamatunlukijan mielessä temppelin pappi ja seurakunnan pappi pukeutuvat samannimiseen vaatteeseen.

Kumpikaan kasukka ei ole itsessään pyhä. Gideonin kasukka osoitti sen. Vaatteen arvo on siinä, mitä se kuvaa: ylimmäistä pappia, joka kantaa kansansa nimet olkapäillään ja sydämellään Jumalan kasvojen edessä.