Mikä pitää Suomen pystyssä?

Sairaanhoitaja lähtee yövuoroon, vaikka viikonloppu oli jo luvattu perheelle. Opettaja korjaa kokeita keittiön pöydän ääressä puoleenyöhön, kun talo on jo hiljentynyt. Palomies ja poliisi tekevät ylitöitä, jotta oman perheen arki pysyisi kasassa. Virastossa valmistellaan iltaan asti päätöstä, joka on luvattu valmiiksi huomiseksi. Moni keskituloinen tekee töitä niska limassa ja huomaa silti, ettei aika tai raha tunnu riittävän mihinkään.

Marraskuussa sama ihminen avaa verokalenterin ja näkee listan kärjessä yrittäjän, jonka tulot lasketaan miljoonissa. Ajatus syntyy helposti ja melkein huomaamatta: tuo raha tuli helpolla. Rivi kertoo kuitenkin vain tulon eikä sitä, kuinka monen vuoden työ sen takana on ja kuinka monen ihmisen palkka on vuosien varrella kulkenut saman yrityksen kautta. Yrittäjänkin työ on usein vuosikymmenten mittainen. Hänen yrityksensä kautta valtion kassaan on virrannut summia, joita verokalenteri ei näytä lainkaan.

Mitä palkkakuitti ei kerro

Palkansaajan verot ja lakisääteiset maksut ovat vuonna 2026 noin 22 prosenttia, kun palkka on 3 000 euroa kuukaudessa. Summaan sisältyvät valtion ja kunnan tulovero, yle-vero sekä sairaus-, työttömyys- ja työeläkevakuutusmaksut. Veronmaksajain Keskusliiton laskelmassa 35 000 euron vuosituloista menee 21,5 prosenttia ja 40 000 euron vuosituloista 24,3 prosenttia.

Palkkakuitti ei kuitenkaan kerro, mitä työnantaja maksaa palkan päälle. Yksityisellä työnantajalla osuus on vuonna 2026 noin 20 prosenttia palkasta. Suurin erä on työeläkemaksu, keskimäärin 17,10 prosenttia. Sen rinnalla kulkevat sairausvakuutusmaksu 1,91 prosenttia ja työttömyysvakuutusmaksu 0,31 prosenttia, joka isoilla työnantajilla nousee osin 1,23 prosenttiin. Pienimmät erät ovat keskimäärin 0,51 prosentin tapaturmavakuutus ja 0,06 prosentin ryhmähenkivakuutus. Jokaisesta 40 000 euron vuosipalkasta työnantaja maksaa siis palkan päälle lähes 8 000 euroa. Lisäksi se pidättää työntekijän palkasta ennakonpidätyksen ja työntekijän maksut ja tilittää ne eteenpäin.

Kaksi työuraa rinnakkain

Lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja tai palomies, jonka kuukausipalkka on 3 000 euroa, tekee työtä 30 vuotta. Veroja ja maksuja hänelle kertyy vuodessa noin 7 900 euroa ja koko työuralta noin 238 000 euroa. Tilastokeskuksen mukaan kokoaikaisten palkansaajien keskiansio oli vuonna 2024 lastentarhanopettajilla 3 237 euroa, sairaanhoitajilla 3 693 euroa, palomiehillä 4 026 euroa, luokanopettajilla 4 159 euroa ja yläkoulun ja lukion aineenopettajilla 4 648 euroa kuukaudessa. Moni julkisen puolen työntekijä maksaa siis enemmän kuin esimerkki näyttää.

Yrittäjän yrityksessä työskentelee 25 vuoden ajan 20 ihmistä, joiden vuosipalkka on 40 000 euroa. Jokaisesta työntekijästä kertyy vuodessa noin 9 700 euroa palkansaajan veroja ja maksuja sekä noin 8 000 euroa työnantajan maksuja, yhteensä noin 17 700 euroa. Koko yrityksestä summa on noin 354 000 euroa vuodessa ja 25 toimintavuoden aikana noin 8,8 miljoonaa euroa. Ero on noin 37-kertainen, vaikka laskelmasta puuttuvat yrittäjän omat verot, yhteisövero ja arvonlisävero, jonka yritys tilittää valtiolle asiakkaidensa ostoista.

Yritysten johtaminenkaan ei ole yksi palkkaluokka. Tilastokeskuksen mukaan ravintolanjohtajien keskiansio oli vuonna 2024 4 960 euroa kuukaudessa, hotellinjohtajien 5 925 euroa ja rakennustoiminnan tuotantojohtajien 8 011 euroa. Toimitusjohtajien keskiansio oli 14 408 euroa, mutta heidänkin joukossaan alin kymmenesosa ansaitsi alle 6 879 euroa ja ylin kymmenesosa yli 22 945 euroa kuukaudessa. Verokalenterin miljoonarivit kuuluvat harvoille.

Opettajan, sairaanhoitajan, palomiehen ja poliisin työ on yhtä arvokasta, sillä se pitää ihmiset turvassa, terveinä ja oppimassa ja antaa jokaiselle voimat yrittää. Heidänkin työnantajansa maksaa palkan päälle eläke- ja muut maksut. Laskelma kuvaa yhtä asiaa: kuinka monta palkkaa ja kuinka suuren verovirran yhden yrittäjän luomat työpaikat vuosien mittaan synnyttävät.

Vuosikymmenten aikana maksetut verot ovat jo tehneet työnsä, vaikka yritys lopulta kaatuisi, sillä ne on rakennettu kouluiksi, sairaaloiksi ja teiksi. Konkurssi päättää yrityksen, mutta sen historia jää seisomaan kaupungin kaduille.

Iso kuva

Suomessa kertyi vuonna 2025 veroja ja veronluonteisia maksuja yhteensä 119,4 miljardia euroa (Tilastokeskus). Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan yritykset maksoivat ja tilittivät vuonna 2024 veroja ja veronluonteisia maksuja lähes 82 miljardia euroa. Selvityksessä todetaan:

«Vaikka kaikki yritysten maksamat ja tilittämät verot eivät ole yritysten kustannuksia, näitä verotuloja ei veronsaajille syntyisi ilman yritystoimintaa.»

Keskuskauppakamari, Suuri veroselvitys 2026

Työllisiä oli vuonna 2025 yksityisellä sektorilla 1 908 000 ja julkisella sektorilla 668 000 (Tilastokeskus). Kaikista Suomessa maksetuista palkoista yksityisen sektorin osuus oli 83,3 miljardia euroa 114,6 miljardista eli lähes kolme neljäsosaa. Yrittäjiä oli 304 000, joista maa-, metsä- ja kalatalouden ulkopuolella muita työllisti 69 000.

Jokainen näistä palkoista on kuin kultainen lanka, joka kulkee työpaikalta kouluun, sairaalaan ja paloasemalle. Langat punoutuvat verkoksi, jonka varassa koko maa pysyy pystyssä.

Miksi yrittäjiä kannattaa tukea

Jokainen yrittäjän luoma työpaikka on uusi veronmaksaja, uusi palkkapussi ja uusi perhe, jonka arki kantaa. Sairaanhoitajan, opettajan, palomiehen ja poliisin palkat sekä heidän tekemänsä palvelut rahoitetaan verotuloilla, joista suurin osa syntyy yritysten ja niiden työntekijöiden kautta.

Yrittäjä ottaa riskin, jota palkansaajan ei tarvitse ottaa: hän kylvää tietämättä, mikä kylvöistä kantaa satoa.

Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.

— Saarn. 11:6

Yhteiskunta on kuin ruumis, jonka jäsenet tarvitsevat toisiaan. Yrittäjä tarvitsee terveitä ja koulutettuja työntekijöitä. Opettaja ja sairaanhoitaja puolestaan tarvitsevat yrityksiä, joiden synnyttämät verotulot rahoittavat kouluja ja sairaaloita.

Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä".

— 1. Kor. 12:21

Kumpikin tekee työtä ja kumpikin on palkkansa ansainnut.

Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".

— 1. Tim. 5:18

Verokalenterin äärellä vertailu tuntuu luontevalta, vaikka se mittaa vain sitä, mikä näkyy. Sairaanhoitajan valvotut yöt, opettajan illat ja yrittäjän unettomat viikot ennen palkanmaksua jäävät sarakkeiden ulkopuolelle. Jokainen niistä on uhraus, jonka hinnan tietää vain se, joka sen on maksanut. Julkisella puolella ja yrityksissä tehdään yhtä lailla merkityksellistä työtä, jota Suomi tarvitsee pysyäkseen pystyssä. Oman työn nostaminen toisen yläpuolelle ei rakenna mitään, kaikkein vähiten yhteistä kotimaata. Silti veropäivän kahvipöydissä arvaillaan, kuka maksoi veroja ja kuinka paljon, viekö joku tulonsa Caymansaarille tai elääkö hän miljonäärinä veroparatiisissa. Samalla punnitaan, paljonko yrittäjä nostaa osinkoja omasta menestyvästä yrityksestään, vaikka rehellisesti rakennetun yrityksen tuotto on hänen oikeutensa. Voisiko arvailun takana olla lopulta pieni inhimillinen kipu siitä, että oma tilipussi on ohuempi ja toisen onnea on vaikea suoda? Toisen ihmisen taustaa ja tarinaa emme tunne. Vertailu, joka ei koskaan pääty, jättää käteen vain pahan mielen, kun taas toisen onnesta iloitseminen on armon pieni muoto, joka vapauttaa ensimmäisenä iloitsijan itsensä. Suomi nousee yrittäjien ja työntekijöiden yhteistyöllä, siellä missä kumpaakin arvostetaan ja kumpaakin tuetaan.

Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme verokalenteria ensi kerralla kysyen, montako palkkaa tämän rivin takana on maksettu?