Pahan hyväksi ja hyvän pahaksi

Valhe ei aina huuda. Usein se kirjoitetaan siististi lomakkeelle, oikeaan kohtaan.

Joku herätti lapset joka aamu. Hän teki aamupalan, iltapalan ja lämpimän ruoan, kuljetti kouluun ja harrastuksiin, istui keittiön pöydän ääressä läksyjen ja koekirjojen kanssa. Hän oli katsomossa jokaisessa näytöksessä, kisassa, juhlassa, pelissä ja turnauksessa. Hän tunsi päiväkodin ja koulun ihmiset nimeltä, koska oli ollut mukana lasten elämässä niiden syntymästä asti.

Eräänä päivänä samat teot luetaan lastensuojeluilmoituksesta toisin. Huolenpito on nyt ylihuolehtimista. Läheisyys on napanuora, jota pidetään liian tiukalla. Sama ihminen, joka eilen kantoi arjen, määritellään lasten elämästä kokonaan erilliseksi.

Miten se on mahdollista? Tämä artikkeli ei tarjoa yhtä vastausta. Se katsoo kipua kohti ja kysyy, mikä voima kääntää hyvän pahaksi ja totuuden valheeksi niin, että kääntäminen näyttää lopulta järjestykseltä.

Kääntäjä

Profeetta Jesaja tunsi saman liikkeen jo vuosituhansia sitten:

Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!

— Jes. 5:20

Hyvän ja pahan paikkojen vaihtaminen ei vaadi suurta valhetta. Riittää, että samat tosiasiat kerrotaan uudelleen. Perheen yhteinen retki muuttuu levottomuudeksi. Suvun juhla muuttuu riskiksi. Matka muuttuu epäilyttäväksi ja rakkaudellinen yhdessäolo arveluttavaksi. Mikään tapahtuma ei muutu, ainoastaan sen merkitys. Kuitit ja maksetut laskut eivät katoa mihinkään. Niiden merkitys katoaa. Se, mitä toinen hankki, kirjataan toisen ansioksi dokumentaatiosta huolimatta.

Kääntäjä ei luo mitään uutta. Hän ottaa sen, mikä on. Sitten hän antaa sille päinvastaisen nimen. Juuri siksi kääntämistä on niin vaikea huomata. Kaikki yksityiskohdat pitävät paikkansa. Silti kokonaisuus on valhe.

Paperille kirjoitettu väkivalta

Tutkimus on alkanut nähdä saman ilmiön. Australialainen oikeustieteilijä Heather Douglas haastatteli 65 naista, jotka olivat joutuneet oikeusjärjestelmän piiriin lähisuhdeväkivallan vuoksi. Hän nimesi ilmiön oikeusjärjestelmän väärinkäytöksi. Entinen kumppani jatkoi vallankäyttöä eron jälkeen oikeusprosessien kautta, esimerkiksi toistuvilla hakemuksilla, joiden tarkoitus oli kuluttaa toisen varat. Yhdysvaltalaiset tutkijat Miller ja Smolter kutsuivat samaa paperiväkivallaksi. Perusteettomat kanteet, väärät lastensuojeluilmoitukset ja muu järjestelmän manipulointi pakottavat toisen yhteyteen ja kuormittavat häntä taloudellisesti.

Spearmanin, Hardestyn ja Campbellin käsiteanalyysin mukaan eron jälkeiseen kaltoinkohteluun voi kuulua toisen esittäminen sopimattomana vanhempana. Siihen voi kuulua myös oikeudenkäyntitaktiikoita, jotka siirtävät syyn uhrille ja heikentävät hänen uskottavuuttaan.

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2025 julkaisema selvitys kokosi kokemusasiantuntijoiden havainnot. Heidän mukaansa viranomaisilta puuttuu ymmärrystä siitä, että palvelujärjestelmää sekä siviili- ja rikosoikeusjärjestelmää voidaan käyttää myös väkivallan välineenä. Toistuvat, perättömiksi osoittautuvat lastensuojelu- ja rikosilmoitukset käynnistävät joka kerta uuden prosessin. Vanhemmalle ja lapselle voi seurata vuosien kierre erilaisissa asiakkuuksissa ja oikeudenkäynneissä.

Lapsenhuoltolain uudistuksen seurantatutkimuksessa avustajat kertoivat, että toistuvaa uusien hakemusten vireille panemista voidaan käyttää huoltokiusaamisen muotona. Joillekin vanhemmille toistuvat prosessit näyttävät muodostuneen elämäntavaksi. Laki antoi tuomioistuimille vuonna 2019 keinon hylätä perusteeton hakemus jo käsittelyn alussa. Avustajien mukaan säännöstä käytetään hyvin harvoin.

Valhe, joka pukeutuu valoon

Kääntämisen tehokkain muoto on se, jossa tekijä esittää itsensä uhrina. Tutkimuskirjallisuus kutsuu kaavaa nimellä DARVO: kiistä, hyökkää ja vaihda uhrin ja tekijän paikat. Harseyn ja Freydin kahdessa kokeessa oli yhteensä 676 yliopisto-opiskelijaa. Ne, jotka lukivat tekijän DARVO-vastauksen, pitivät uhria vähemmän uskottavana ja enemmän vastuullisena. Ilmiöstä kertominen etukäteen heikensi vaikutusta. Tutkijat muistuttavat, että kokeen kuvitteelliset tapaukset eivät kerro, kuinka suuri vaikutus todellisessa maailmassa on.

Paavali varoitti korinttilaisia, että itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:14). Jeesus kutsui Jumalan vihollista valheen isäksi:

Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

— Joh. 8:44

Tässä on kääntäjän perimmäinen luonne. Vihollinen ei kykene luomaan. Hän voi vain vääntää. Hän ottaa äidin tai isän rakkauden ja kutsuu sitä kontrolliksi. Hän ottaa lapsen kaipauksen ja kutsuu sitä pelosta syntyneeksi hylkäämiseksi. Hän ottaa oman vihansa ja kutsuu sitä suojeluksi.

Jää kysymys, johon kukaan ihminen ei voi vastata toisen puolesta. Onko pelottavampaa se, että ihminen valehtelee tietoisesti, vai se, että hän uskoo omaan kertomukseensa? Raamattu ei erota näitä kahta yhtä jyrkästi kuin me haluaisimme. Valhe, joka toistetaan riittävän monta kertaa, muuttuu kertojalleen todeksi. Sellaisen ihmisen sisällä elävä pimeys on syvempi kuin yksittäinen teko.

Miksi kukaan ei puutu

Laki tuntee yhteishuollon. Lapsenhuoltolain mukaan huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Arki voi silti tuntea vain yhden huoltajan. Toinen elää kuin yksinhuoltaja, eikä kukaan kysy, miksi.

Lapsenhuoltolain uudistuksen seurantatutkimuksessa käytiin läpi vuoden 2024 tuomioistuinratkaisuja. Niistä 34:ssä käsiteltiin väkivaltaa koskevia väitteitä. Runsaassa kolmasosassa näistä tapauksista, 38,2 %:ssa, tieto väkivallasta perustui ainoastaan asianosaisen omaan kertomukseen. Kertomus voi olla tosi. Se voi olla myös käännetty.

Valvonnan tie on kapea. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan huoltoriitoihin liittyvät kantelut johtavat varsin harvoin toimenpiteisiin. Olosuhdeselvityksiä koskevia kanteluita ei yleensä ryhdytä tutkimaan, koska selvitykset on laadittu tuomioistuimen pyynnöstä. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan täytäntöönpanolaki ja uhkasakko eivät sellaisenaan ratkaise riittävän tehokkaasti tilannetta, jossa sopimukset eivät toteudu.

Laki tuntee myös väärän ilmiannon. Rikoslain mukaan väärän tiedon antamisesta viranomaiselle niin, että ilmiannettu joutuu perusteettomasti syytteeseen tai muun seuraamuksen vaaraan, voi seurata sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. THL:n ohje velvoittaa lastensuojelua käsittelemään huoltoriidan aikana tehdyt ilmoitukset samalla tavoin kuin muutkin. Riskinarvioinnin tehtävä on tunnistaa, milloin ilmoitus syntyy aidosta huolesta ja milloin toisen vanhemman vahingoittamisen tarkoituksessa.

Raatorehellisyys vaatii katsomaan myös toiseen suuntaan. Kanadalaisessa lastensuojelututkimuksessa työntekijät arvioivat tahallisesti vääriksi 6 % kaikista tutkituista ilmoituksista ja noin 10 % huoltoriitoihin liittyvistä. Useimmat perusteettomat ilmoitukset tehtiin vilpittömästi. Huoltoriidassakin lähes puolet ilmoituksista vahvistui. Väkivalta on todellista ja väärä syytös on todellista. Kumpaakin on. Kummankin uhri ansaitsee tulla nähdyksi.

Kipua kohti

Perhehelvetin kipu on omanlaisensa. Se ei ole suru kuolemasta, koska kukaan ei ole kuollut. Lapsi on elossa, ehkä muutaman kilometrin päässä. Hänen huoneensa on yhä olemassa. Hänen piirustuksensa ovat yhä seinällä. Juuri tämä tekee kivusta niin vaikean kantaa: menetystä ei saa surra loppuun, koska se jatkuu joka päivä.

Lapsi kantaa omaa osaansa. Hänen muistonsa kirjoitetaan uudelleen. Hän oppii, mitä ei saa sanoa ääneen ja ketä ei saa ikävöidä. Myöhemmin elämässä hän joutuu ehkä purkamaan kertomuksen, jonka sisällä kasvoi. Sen alta hän etsii oman muistonsa.

Mitä kiusattu voi tehdä? Hän voi kirjata, säilyttää ja odottaa. Hän voi kieltäytyä vastaamasta vihaan vihalla, sillä vihollisen kieltä ei voiteta sen omilla sanoilla. Hän voi luottaa siihen, että totuudella on aikaa enemmän kuin valheella. Jeesus lupasi:

Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

— Luuk. 12:2

Lupaus ei kerro, milloin. Se ei lupaa, että paljastuminen tapahtuu oikeussalissa tai tämän elämän aikana. Se lupaa, että valhe ei saa viimeistä sanaa. Lapsi, joka erotetaan vanhemmastaan, ei ole Jumalan silmissä orpo:

Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,

— Ps. 68:6