Suomen koululaitoksen uusi kriisi: Inkluusiolaki ilman resursseja

Elokuussa 2025 voimaan astuva perusopetuslain uudistus eli inkluusiolaki on herättämässä laajaa huolta koulukentällä. Lausuntokierros paljasti poikkeuksellisen yksimielisen näkemyksen: vaikka yli 90% lausunnonantajista piti uudistuksen suuntaa periaatteessa oikeana, lähes kaikki kritisoivat sen puutteellista rahoitusta, riittämättömiä henkilöstöresursseja ja puuttuvia täytäntöönpanon suunnitelmia.

Hienot tavoitteet, karu todellisuus

Inkluusiolain tavoitteena on taata jokaiselle oppilaalle tarvittava tuki omassa lähikoulussaan. Ideaalissa mallissa oppilas ei joutuisi siirtymään erityisluokalle tai -kouluun, vaan saisi tarvitsemansa tuen tavallisessa luokassa. Opettajajärjestö OAJ:n mukaan kyseessä olisi "aito inkluusio" jos se toteutettaisiin riittävillä resursseilla.

Kuitenkin OAJ varoitti jo lausuntovaiheessa, että ilman sitovaa rahoitusta ja pienempiä ryhmäkokoja laki "romahtaa kentälle". Kuntaliitto edellytti 100 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta ja selkeitä pätevyysvaatimuksia koulunkäynnin ohjaajille.

Koulutuksen arviointikeskus Karvi vaati valtakunnallista seurantajärjestelmää, koska aiemman (2010) kolmiportaisen tuen vaikutuksia ei koskaan mitattu kunnolla. Oikeusasiamies huomautti tuen olevan perusoikeus ja varoitti resurssivajeen voivan johtaa yhdenvertaisuusrikkomuksiin.

Kentän huoli sivuutettiin, vain pieniä korjauksia

Eduskunnan sivistysvaliokunta teki lakiin kolme pientä täydennystä:
- 60 miljoonan euron siirtymärahoitus kolmelle vuodelle (ei pysyvää rahoituspohjaa)
- Velvoite kuntakohtaisesta inkluusiosuunnitelmasta
- Kansallinen seuranta ja vuosiraportointi

Lakiin ei kuitenkaan sisällytetty lausunnoissa vahvasti esitettyjä parannuksia:
- Ryhmäkokojen lakisääteistä kattoa
- Erityisluokkien ja pienryhmien aseman selkeää vahvistamista
- Pysyvää, oppilasmäärään sidottua rahoitusta
- Ohjaajien pätevyyslakia

Tukea tarvitsevien määrä paljastaa ongelman mittakaavan

Oppimisen tuen laajuus 2023:

Joka neljäs peruskoululainen on jo nyt virallisesti tehostetun tai erityisen tuen piirissä, joka on ryhmä, jonka tarpeet vaarantuvat, jos resurssit eivät ole riittävät.

Tällä hetkellä Suomessa:
- Erityistä tukea (vaativin tukimuoto) saa noin 8-9% oppilaista (n. 50 000 oppilasta)
- Pienryhmissä ja erityisluokilla opiskelee noin 5-6% oppilaista

Käytännössä uuden lain myötä juuri näiden pienryhmissä ja erityisluokilla opiskelevien oppilaiden tuki on vaarassa heikentyä merkittävästi, kun erityisluokkien ja pienryhmien asemaa ei vahvistettu laissa, vaan ne määritettiin "viimesijaiseksi poikkeukseksi".

Siirtymärahoitus – paljonko on paljon?

Mitä "siirtymäraha 60 M € / 3 v" merkitsee käytännössä?
- Valtion lisäraha: 60 M€ → 20 M€/vuosi (2025–2027)
- 308 kuntaa 2025 → keskimäärin 65 000 €/kunta/vuosi (todellisuudessa jaetaan oppilasmäärän perusteella)
- Per oppilas: 20 M€ ÷ 561 000 oppilasta ≈ 36 €/vuosi

Vertailu mittakaavasta:
| Kohde | Kokoluokka |
|-------|------------|
| Presidentin kesäasunnon peruskorjaus (arvio) | 52 M€ kertakustannus |
| Inkluusiosiirtymän valtionraha vuodessa | 20 M€ koko maan tuelle |
| → euroa / kunnallinen luokka (~20 opp.) | 720 €/luokka/vuosi |

36 € / oppilas / vuosi ei kata edes yhden kolmen tunnin koulunkäyntiohjaajan palkkaa viikossa; se on alle kahden uuden oppikirjan hinta. Yhden erityisopettajan vuosipalkka sivukuluineen on n. 60 000-70 000 euroa, joten keskimääräisen kunnan saama tuki riittäisi juuri yhden ammattilaisen palkkaamiseen.

"Ryhmämuotoinen tuki" – todellisuutta vai sanahelinää?

"Ryhmämuotoinen tuki" on enemmän retoriikkaa kuin konkreettinen toimintamalli. Kentällä vallitsee laaja epätietoisuus siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa:

• Konkreettiset toimintamallit puuttuvat
• Opettajankoulutus ei anna valmiuksia vaativaan erityispedagogiseen työhön yleisopetuksen luokassa
• Luokanopettajan aika jakaantuu 25+ oppilaan kesken

Tilastokeskuksen aineistossa valtaosa tehostetun tuen tunneista toteutuu jo nyt suurissa luokissa ilman lisähenkilökuntaa. "Sairaalakouluopetus" ja työpajat globaaleista aiheista eivät korvaa asiantuntevaa, koulutettua erityispedagogiikan ja oppilaantuntemuksen ammattilaisuutta.

Keneltä tuki todellisuudessa katkeaa?

• 143 400 tuen piirissä olevaa oppilasta (25,5 %) on riskissä menettää henkilökohtaiset pienryhmä- ja yksilötunnit, jos kunnalla ei ole varaa jatkaa nykyistä tasoa.
• Lisäksi opettajien ja vanhempien kyselyissä 70–80 % kokee tuen puutteet ongelmaksi jo nyt – heidän lapsiaan ei tilastoida, koska he "pärjäävät juuri ja juuri" ilman virallista päätöstä.

Huolestuttavaa on, että Ylen kyselyssä 78% vanhemmista ja 72% opettajista katsoi tuen olevan jo nykyisellään riittämätöntä.

Monialainen oppilashuolto ja sairaalakoulut jäävät ilman tukea

• Oppilashuoltoryhmä (MOR): lakitekstiä ei vahvistettu; ei lisärahoitusta, ei minimikokousrytmiä: paikallinen resurssipula jatkuu
• Sairaala-/kotikouluopetus: noin 1 100 oppilasta / vuosi, pääosin Valteri-verkostossa; uudistus ei tuonut pätevyys- tai resurssitakuuta, vaan "kehittämishankkeita"

Inkluusion todennäköinen lopputulos – karut ennusteet

Ilman riittävää pysyvää rahoitusta, ryhmäkokorajoituksia ja kunnollista henkilöstömitoitusta lopputulos tulee todennäköisesti olemaan:

1. Alueellinen eriarvoistuminen voimistuu: Varakkaat kunnat pystyvät rahoittamaan tukitoimia omista budjeteistaan, mutta köyhemmissä ja pienemmissä kunnissa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat jäävät vaille riittävää tukea. "Postinumerolottovoitto" muuttuu todelliseksi.

2. Opettajakunnan uupuminen ja pako alalta kiihtyy: Kun vaativat oppilaat integroidaan yleisopetukseen ilman riittäviä tukitoimia, opettajien työkuorma kasvaa entisestään. Tämä lisää sairauspoissaoloja, alan vaihtoa ja opettajapulaa, joka on jo nyt merkittävä ongelma.

3. Oppimistulokset heikkenevät laajalla rintamalla: Kun opettajien aika kuluu enemmän järjestyksen ylläpitoon ja vaativien oppilaiden tukemiseen ilman riittäviä resursseja, koko ryhmän oppimistulokset kärsivät. PISA-tulosten lasku todennäköisesti jatkuu.

4. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kärsivät eniten: Juuri ne oppilaat, joita lain pitäisi auttaa, saattavat kärsiä eniten. Ilman riittäviä tukitoimia he eivät saa tarvitsemaansa apua, ja samalla saattavat kokea jatkuvaa epäonnistumista liian vaativassa ympäristössä.

5. Yksityiskoulujen ja kotikoulun suosio kasvaa: Perheet, joilla on varaa, hakevat lapsiaan kasvavissa määrin yksityiskouluihin, mikä voi entisestään syventää koulutusjärjestelmän eriarvoistumista.

6. Uudistus kaatuu käytännössä omaan mahdottomuuteensa: 2-3 vuoden kuluessa uudistus joudutaan arvioimaan uudelleen ja tekemään merkittäviä korjausliikkeitä, kun kentältä tulee jatkuvaa palautetta toteutuksen mahdottomuudesta.

Todellisuus kentällä paljastuu

Inkluusio toteutuu käytännössä säästötoimenpiteenä, jossa:
- Erityisluokkien purkaminen näkyy budjettisäästönä
- Osaaminen ja erityispedagoginen ammattitaito häviää, kun erityisluokkaopettajien virkoja lakkautetaan
- "Yhteisöllisyydellä" ja "ryhmämuotoisella tuella" pyritään korvaamaan intensiivinen henkilökohtainen tuki
- Ongelmat siirtyvät paperilta käytäntöön, kun tuen tarve ei häviä vaikka tukimuoto muuttuu

Johtopäätös

Neljännes Suomen peruskoulun lapsista on jo virallisesti tuen piirissä; reaalinen "tarvejoukko" on suurempi, kun mukaan lasketaan diagnosoimattomat oppilaat. Siirtymäraha (20 M€/vuosi) jakautuu 36 € per oppilas: se ei riitä merkitykselliseen muutokseen.

Oppilas- ja opettajakyselyjen 70–80 % huoli jäi lakitekstissä vaille vastinetta: ryhmäkokoraja, pienryhmät ja pysyvä rahoitus hylättiin. Ilman korjausliikettä henkilökohtainen tuki "katoaa paperille" ja tilalle jää abstrakti "yhteisöllisyys", joka on ammattihenkilöstön mukaan tyhjä klisee, joka ei auta konkreettisesti ketään.

Valitettavasti näyttää siltä, että päätöksentekijät ovat uudistusta tehdessään sivuuttaneet niiden tahojen varoitukset, jotka tuntevat koulujen arjen parhaiten. Arvokeskustelua tarvitaan: kun koko maan inkluusiorahoitus kolmessa vuodessa on vain hieman enemmän kuin yhden virka-asunnon peruskorjaus, mittakaava kertoo paljon siitä, miksi kenttä kokee tukijärjestelmän romahtavan.

Hyvät tavoitteet ilman riittäviä resursseja johtavat todennäköisesti tilanteeseen, joka on vastoin uudistuksen alkuperäisiä tarkoitusperiä. Suomen koululaitoksen ja kaikkien oppilaiden tulevaisuuden kannalta olisi välttämätöntä herätä tähän todellisuuteen jo ennen inkluusiolain voimaantuloa syksyllä 2025.