Sydän, joka ei enää kuule

Kovettuma syntyy siihen kohtaan, joka hankautuu yhä uudelleen. Ensin se suojaa. Sitten se lakkaa tuntemasta.

Armo ja paatumus samassa lauseessa

Työmiehen kämmenessä on kohta, joka ei enää arista. Lapion varsi on hangannut samaa kohtaa vuosien ajan ja iho on vastannut paksunemalla. Kovettuma on viisas vastaus hankaukselle. Se suojaa rakoilta ja haavoilta ja sen ansiosta työ jatkuu päivästä toiseen. Samalla kohta menettää tuntonsa. Neulanpisto, joka saisi sormenpään säpsähtämään, tuntuu kovettumassa tuskin lainkaan.

Roomalaiskirjeen yhdeksännessä luvussa Raamattu puhuu sydämestä, joka kovettuu. Luku muistuttaa Egyptin faraosta, jonka Jumala nosti esiin näyttääkseen hänessä voimansa ja jotta Hänen nimensä julistettaisiin kaiken maan päällä (Room. 9:17). Heti perään tulee lause, joka pitää armon ja paatumuksen samassa kädessä:

Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.

— Room. 9:18

Mitä paatuminen on? Onko se tuomio, joka lankeaa ihmisen päälle ulkoa, vai tila, johon hän valuu itse vähän kerrallaan? Koskeeko se vain muinaista hallitsijaa, vai voiko sydän kovettua tänäänkin huomaamatta, samalla tavalla kuin kämmen kovettuu lapion varressa?

Raskas, luja ja kova

Faraon sydämestä kertova heprea käyttää kolmea eri sanaa. Ensimmäinen niistä, chazaq, tarkoittaa vahvistamista ja lujaksi tekemistä. Samalla sanalla Joosuaa kehotetaan olemaan luja ja rohkea, kun hän ottaa kansan johtaakseen (Joos. 1:6). Faraon kertomuksessa sama lujuus kääntyy itsepäisyydeksi (2. Moos. 4:21, 9:12, 10:20). Lujuus on hyve, kunnes se lukitsee sydämen väärään asentoon.

Toinen sana, kabed, tarkoittaa raskaaksi tekemistä (2. Moos. 8:15, 8:32, 9:34, 10:1). Kolmas, qashah, kuvaa tiivistä ja sitkeää kovuutta (2. Moos. 7:3). Raskaalla sanalla on kuitenkin toinenkin puoli. Samasta juuresta tulee heprean sana kunnialle, kabod, joka tarkoittaa alun perin painoa. Meren rannalla Herra ilmoittaa paaduttavansa faraon sydämen ja näyttävänsä kunniansa tuhoamalla faraon sotajoukon. Kunnian verbi on siinä sama kabed (2. Moos. 14:4). Kertomus alkaa raskaasta sydämestä ja päättyy raskaaseen kunniaan.

Uudessa testamentissa kuvat jatkuvat. Roomalaiskirjeen paaduttaa on kreikaksi sklērynō (Room. 9:18). Sama verbi toistuu Heprealaiskirjeessä (Hepr. 3:13, 3:15). Se on johdettu sanasta sklēros, joka tarkoittaa kuivaa ja kovaa. Toinen sanapari, pōroō ja pōrōsis, tarkoittaa kivettymistä ja kovettumaa (Mark. 6:52, Joh. 12:40, Room. 11:25, 2. Kor. 3:14, Ef. 4:18). Sydän kuivuu, kovettuu ja lopulta kivettyy.

Efesolaiskirjeessä ihmiset ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (Ef. 4:19). Kreikan apalgeō tarkoittaa sananmukaisesti suremista loppuun: ihminen on surrut, kunnes ei enää tunne mitään. Timoteukselle kirjoitetussa kirjeessä omatunto on poltinraudalla merkitty (1. Tim. 4:2). Sana kautēriazō tarkoittaa polttomerkitsemistä, jonka jälkeen arpeutunut kohta ei enää tunne. Kämmenen kovettuma ja polttomerkin arpi kertovat saman asian: suojaksi kasvanut kudos ei välitä kipua eteenpäin.

Kuka paadutti?

Kertomuksen järjestys on tarkka. Ennen ensimmäistäkään vitsausta Herra ilmoittaa paaduttavansa faraon sydämen (2. Moos. 4:21, 7:3). Ensimmäisten tunnustekojen ja vitsausten aikana faraon sydän paatuu (2. Moos. 7:13, 8:19) tai farao kovettaa sen itse (2. Moos. 8:15, 8:32). Vasta kuudennessa vitsauksessa, kun paiseet ovat puhjenneet ihmisiin ja karjaan, kertomus sanoo ensimmäisen kerran Herran paaduttaneen:

Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.

— 2. Moos. 9:12

Sen jälkeen farao kovettaa sydämensä vielä kerran itse (2. Moos. 9:34). Siitä eteenpäin paaduttaja on Herra (2. Moos. 10:1, 10:20, 14:4).

Raamattu pitää molemmat totena. Jumala paaduttaa, kenen tahtoo. Ihmistä taas kehotetaan, ettei hän paaduttaisi sydäntään (Ps. 95:8, Hepr. 3:15). Kuinka monta kertaa sydän voi sanoa ei, ennen kuin se ei enää kuule kysymystä? Missä kohtaa ihmisen oma valinta muuttuu tilaksi, josta hän ei itse pääse pois?

Ymmärrys pimenee, tunto turtuu

Efesolaiskirje kuvaa paatumisen kulun yhdessä virkkeessä:

nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.

— Ef. 4:18–19

Ensin pimenee ymmärrys ja ihminen vieraantuu Jumalan elämästä. Sen jälkeen tunto turtuu ja lopulta hän heittäytyy irstauteen ja ahneuteen. Kovuus valuu sydämestä tekoihin. Heprealaiskirje nimeää keinon, jolla se tapahtuu:

vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

— Hepr. 3:13

Synnin pettämä ihminen ei huomaa kovettuvansa, koska jokainen askel näyttää omissa silmissä perustellulta. Roomalaiskirje yhdistää kovuuden katumattomuuteen (Room. 2:5). Sananlaskujen kirja asettaa vastakohdaksi aran tunnon:

Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

— Sananl. 28:14

Aralla tunnolla oleva tuntee vielä pistoksen. Hän säpsähtää omasta sanastaan ja kääntyy takaisin. Kysymys paatumisesta osui myös Jeesuksen lähimpiin. Hän oli juuri ruokkinut noin 4 000 ihmistä seitsemällä leivällä. Veneessä opetuslapset puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää:

Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?

— Mark. 8:17

Jeesus esitti kysymyksen niille, jotka kulkivat Hänen kanssaan joka päivä.

Psykologi Albert Bandura työtovereineen kuvasi vuonna 1996 Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä mekanismin, jolla ihminen kytkee omantuntonsa itsetuomion pois. Vahingollinen teko liitetään arvokkaaseen päämäärään, jolloin se näyttää moraaliselta. Bandura nimitti ilmiötä moraaliseksi irtikytkennäksi. Gianluca Gini työtovereineen kokosi vuonna 2014 Aggressive Behavior -lehdessä 27 aineistoa, joissa oli yhteensä 17 776 lasta ja nuorta. Moraalinen irtikytkentä oli niissä yhteydessä aggressiiviseen käytökseen.

University College Londonin tutkijat julkaisivat vuonna 2016 Nature Neuroscience -lehdessä kokeen, jonka he aloittivat tutulla havainnolla: moraalisen rajan ylitykset kuvataan usein sarjana pieniä rikkeitä, jotka kasvavat ajan mittaan. Kokeen 58 osallistujaa valehtelivat oman etunsa vuoksi sitä enemmän, mitä useammin tilanne toistui. Aivokuvaus näytti mantelitumakkeen vasteen epärehellisyyteen heikkenevän sitä mukaa kuin epärehellisyyttä kertyi. Mitä enemmän vaste heikkeni, sitä enemmän valhe seuraavalla kerralla kasvoi. Tutkijat puhuivat liukkaasta rinteestä. Heprealaiskirje puhui synnin petoksesta.

Mukavasti turta

Brad Bushman ja Craig Anderson julkaisivat vuonna 2009 Psychological Science -lehdessä kaksi koetta otsikolla Comfortably Numb, mukavasti turta. Ensimmäisessä 320 opiskelijaa pelasi noin 20 minuuttia joko väkivaltaista tai väkivallatonta videopeliä. Muutaman minuutin kuluttua he kuulivat lavastetun tappelun, jossa uhri nyrjäytti nilkkansa ja voihki kivusta. Väkivaltapeliä pelanneet riensivät auttamaan 73 sekunnin päästä, muut 16 sekunnin päästä. Väkivaltapelin pelaajat myös huomasivat tappelun harvemmin ja pitivät sitä vähemmän vakavana.

Toisessa kokeessa elokuvateatterin edessä nuori nainen, jonka nilkka oli sidottu, pudotti kainalosauvansa ja yritti saada ne takaisin. Väkivaltaelokuvan juuri nähneet auttoivat yli 26 prosenttia hitaammin kuin teatteriin menevät tai väkivallattoman elokuvan katsoneet.

C. Daryl Cameron ja B. Keith Payne tutkivat vuonna 2011 ilmiötä, jota kutsutaan myötätunnon romahdukseksi: mitä useampi ihminen tarvitsee apua, sitä vähemmän heitä kohtaan tunnetaan myötätuntoa. Heidän mukaansa ihmiset odottavat suuren joukon hädän olevan ylivoimaista ja säätelevät tunteensa pois suojatakseen itseään. Ensimmäisessä kokeessa romahdus näkyi vain niillä, jotka odottivat, että heiltä pyydetään rahaa uhrien hyväksi. Tunne käännettiin pois, ennen kuin se ehti pyytää mitään. Mitä tapahtuu sydämelle, joka katsoo illasta toiseen tuhansien hätää ruudulta eikä voi auttaa yhtäkään?

Sara Konrath työtovereineen kokosi 72 tutkimusta yhdysvaltalaisista korkeakouluopiskelijoista vuosien 1979 ja 2009 väliltä. Empaattista huolta ja toisen näkökulman ottamista mittaavat pisteet laskivat. Jyrkin lasku osui vuoden 2000 jälkeiseen aikaan. Kiinassa 48 400 korkeakouluopiskelijaa kattava kooste vuosien 2009 ja 2019 väliltä näytti samansuuntaista laskua.

Kivi ja yksinäisyys

Turun yliopiston tutkijat raportoivat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2023, että yksinäisyyttä kokevien suomalaisten osuus nousi vuosien 2016 ja 2022 välillä 6 prosentista 20 prosenttiin. THL:n mittarilla, joka kysyy toistuvaa yksinäisyyttä, osuus on noin kymmenesosa aikuisista. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi vuonna 2025 yksinäisyyden koskettavan yhtä ihmistä kuudesta maailmassa. Yksinäinen sairastuu masennukseen kaksi kertaa todennäköisemmin. WHO:n mukaan yksinäisyys heikentää myös yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta.

Kovettuuko sydän yksinäisyydessä, vai jääkö kova sydän yksin? Kumpi tulee ensin, kun ihminen lakkaa tuntemasta toisen kipua ja toinen lakkaa koputtamasta hänen ovelleen?

Lihasydän

Kovuuden kuvien rinnalla Raamatussa kulkee lupaus:

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

— Hes. 36:26

Lupauksessa kivi otetaan pois kokonaan ja tilalle annetaan sydän, joka tuntee. Työn tekee Jumala. Toisessa korinttilaiskirjeessä mielen päällä on peite, joka katoaa vasta Kristuksessa (2. Kor. 3:14). Roomalaiskirjeessä Israelin paatumus on osittainen ja kestää siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle (Room. 11:25). Paatumuksella on raja.

Heprealaiskirjeen lääke paatumiseen on yhteinen: toisten kehotus joka päivä, niin kauan kuin on tänään (Hepr. 3:13). Yksinäisyyden aikana se kulkee ihmiseltä ihmiselle sanana, joka sanotaan tänään.

Kämmenen kovettuma kertoo, mitä käsi on joutunut kestämään. Sydämen kovettuma kertoo saman. Hesekielin lupaus on annettu juuri sellaiselle sydämelle. Kuuleeko sydän vielä?

Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",

— Hepr. 3:15